Senkin ukko, jäit ajatuksiini asumaan

Damn.


Yllätyin, kun huomasin ajattelevani sinua. Yllätyin enemmän, kun löysin itseni täältä selaamasta viestejä jonkun toisen elämästä. Olin nolo (myös nyt vähän), itsekeskeinen ja vähemmän hehkeänä, mutta sinut oli ihanaa ja outoa tavata. Mietin, miksi sinua ajattelen.

Olet häiritsevänä ajatuksena takaraivossani, välillä nouset esiin kevyenä haikeutena.
Yritin hätistellä ajatuksen sinusta pois, mutta aina se vain tulee takaisin.

Ja se saa minut tekemään outoja asioita, aivan kuten nyt.

Pian nämä vajaat kaksi viikkoa muuttuvat kuukaudeksi, sitten vuodeksi ja useammaksi.
Unohdunko vielä silloinkin sinua toisinaan ajattelemaan?

Onnea askeleillesi ja tosiaan, niin kuin sanoit, ehkä me joskus vielä tavataan.
4697
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kauniisti ajateltua asiaa.
Juuri tuolta tuntuu täälläkin ja kuinka ihminen voikin välillä "seota" siitä tunteesta.

Sitä odottaa, haikailee, toivoo ja ikävöi.
Ja kun kohtaa niin sekaisin on.

Voi tätä tunnetta raastavaa ja silti niin ihanaa.

Äänestä

Täytyyhän siinä olla jotain erikoista jos se kerran mieleen jääAika veikeätä miten ne kemiat joskus hyrrää jonkun kanssa, syytä en pysty selittämään...
Se tunne vain tulee ja pysyy :)

Eräs eräs.

Äänestä

omaa elämää nyt just. Kyllä kai,toivottavasti, joskus ajan kanssa hälvenee tämä ikävä. Ihan vain jo sen takia, kun järki sanoo, ettei ole mahiksia, mutta eihän tuo typerä sydän usko.

Äänestä

Täällähän on kivoja vastauksia:), kiitos niistä. Eräs on varmaankin oikeassa, harvoin kukaan sillä tavalla jää mieleen.

Toivottavasti teillä on onnellisia tarinoita edessä. Jos ei nyt, niin päivät pyöristävät tunteita ja ennen pitkää jäljellä ovat vain kaukainen kaiku ja haalea haamu muistuttamassa joskus tapahtuneesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


~S~ kirjoitti:

Damn.


Yllätyin, kun huomasin ajattelevani sinua. Yllätyin enemmän, kun löysin itseni täältä selaamasta viestejä jonkun toisen elämästä. Olin nolo (myös nyt vähän), itsekeskeinen ja vähemmän hehkeänä, mutta sinut oli ihanaa ja outoa tavata. Mietin, miksi sinua ajattelen.

Olet häiritsevänä ajatuksena takaraivossani, välillä nouset esiin kevyenä haikeutena.
Yritin hätistellä ajatuksen sinusta pois, mutta aina se vain tulee takaisin.

Ja se saa minut tekemään outoja asioita, aivan kuten nyt.

Pian nämä vajaat kaksi viikkoa muuttuvat kuukaudeksi, sitten vuodeksi ja useammaksi.
Unohdunko vielä silloinkin sinua toisinaan ajattelemaan?

Onnea askeleillesi ja tosiaan, niin kuin sanoit, ehkä me joskus vielä tavataan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu