Ensilumen sataessa, järven rannalla metsikön laskeutuessa mustaan veteen pieni polku naarmuttaa polvet kun talutan hänet kylmälle laiturille. Orjattareni laskuessa veteen ketjun päässä tunnen melkein itsekin kun jäähile hivelee ihoa. Hän ei haluaisi kastaa päätään veteen, mutta hänen on kastettava. Hän värisee kylmästä veden valuessa alastomalta iholta. Matka rinnettä ylös on pitkä kontata ja kun sidon hänet puuhun kiinni tiedän että jos viima ei ole jo saanut häntä nöyrtymään koivuvitsa tekee viimeistään sen. Kiristän köydet tiukemmalle ja painan hänen päänsä alas.
Tuli palaa lämpimässä kodassa ja kun kynttilät on valutettu ja sen jälkeen piiskattu jokainen muru pois iholta on aika hyvittää hänen kärsimyksensä hellästi ihoa sivellen ja kyynelet kuivaten. Kun hän nöyränä ja sanattomana on valmis tekemään kaiken niinkuin alunperin halusinkin luulen että hänen koulutuksensa ei ehkä mene hukkaan...
Olisi ehkä miellyttävää olla vuoron perään uhri ja pyöveli.
-Baudelaire
Tuli palaa lämpimässä kodassa ja kun kynttilät on valutettu ja sen jälkeen piiskattu jokainen muru pois iholta on aika hyvittää hänen kärsimyksensä hellästi ihoa sivellen ja kyynelet kuivaten. Kun hän nöyränä ja sanattomana on valmis tekemään kaiken niinkuin alunperin halusinkin luulen että hänen koulutuksensa ei ehkä mene hukkaan...
Olisi ehkä miellyttävää olla vuoron perään uhri ja pyöveli.
-Baudelaire
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.