Kirjoitan tämän siksi,koska jos omalle kohdallesi tulee tai tapahtuu tai siis kuulet vaikka huhuina,niin ennen kuin syyllistät perheen ole kiltti ja mieti hetki tai kysy vaikka suoraan.
alustan asiaa kuitenkin,olemme tavallinen lapsiperhe 3 lasta ja "duunarivanhemmat"alkoholia se saunakalja.lastenkanssa ollaan ja eletään tavallista elämää.Vanhin lähti kuitenkin huumetielle mukana koulukamut ja naapurin penskojakin.Tilanne meni pahaksi ja ratkesi kuitenkin niin että hoitoon hän meni,lähti hoidosta,meni hoitoon...jne!Minulla äitinä oli muuttanut minuun suunnaton tuska ja kipu,jotain jota ei pysty kuvailemaan.Tietysti meillä kävi poliisiakin pari kertaa tätä nuorta kyselemässä.huhut alkoivat kiertää kun hän oli siis hoidossa,pienempien lasten kanssa ulkoillessa lakkasi ihmiset puhumasta minulle ja varsinkin lapsillemme,hiekkalaatikoilla selän kääntämistä,kyllä monesti itketti ja haavoitettu sieluni koki suurempaa tuskaa,ei niin itseni takia mutta muiden lasten takia.Mitä pahaa olimme tehneet näille ihmisille?Kuulin kyllä perheemme olevan taloyhtiön puheenaiheena ja tietenkin lähdettiin arvuuttelemaan mikä meillä on vialla?moniko kysyi?ei kukaan!Yksi perhepäivä hoitaja jopa vaihtoi tienpuolta jos vastaan tuli.jo kotipihaan tulo vaikka töistä sai minut ahdistumaan,ja ulkoilut loppuivatkin pihalla.kyllä väitän/tiedän meillä tehtiin kaikkemme jotta nuori pelastuisi ja nyt hän on ollutkin kuivilla jo kivan aikaa,asuu kyllä muualla yhä.Mutta kyllä huumeet ja nuoret ovat kovasti muuttuneet ja ei vain ongelma teinit ala huumeita käyttään,se on niin pienestä kiinni ja siitä että jos koko luokan kundit käyttää pilvee niin harvoin on pokeria kieltäytyä,ja joillain se jää siihen ja joillain ei.Mutta perheen syyllistäminen ihmisiltä jotka eivät asioista tiedä edes on tosi rankkaa,se on tuskaa silloin kun elämä on asian takia vain tuskaa.Ja kun ei se perhe tartuta narkomaniaa/tai yleensäkään sairasta kamalia tauteja.Ja oikeasti ei se narkomani ellei ole ihan jo pohjalla ole kuin se rakas lapsi,ja useimman ajan ihan normaali ja kunnollinen.Toivon vanhempien sekä itsensä mutta ennenkaikkea lastensa takia tutustuvan nykyiseen huumetietouteen tai siihenkin mitä sitten?jos näin kävisi?ei se maailma ole enään vain laajentuneet pupillit tms.ja meilläkin kun oli "hyvä neuvoja"niin osas nuori käyttää silmätippoja,ottaa kannabis väsymykseen amfetamiinia ja subutezia sitten (normaali oloonsa)pelata osaavat siis.tietoa kannattaa hakea.vaikka sitten www.irtihuumeista.fi
tai www.kokototuus.com
mutta muistakaa älkää satuttako perhettä jolla jo surua on tarpeeksi,älkää syyllistäkö tai kääntäkö selkäänne.Harvoin se perhe on teille pahaa tehnyt.
alustan asiaa kuitenkin,olemme tavallinen lapsiperhe 3 lasta ja "duunarivanhemmat"alkoholia se saunakalja.lastenkanssa ollaan ja eletään tavallista elämää.Vanhin lähti kuitenkin huumetielle mukana koulukamut ja naapurin penskojakin.Tilanne meni pahaksi ja ratkesi kuitenkin niin että hoitoon hän meni,lähti hoidosta,meni hoitoon...jne!Minulla äitinä oli muuttanut minuun suunnaton tuska ja kipu,jotain jota ei pysty kuvailemaan.Tietysti meillä kävi poliisiakin pari kertaa tätä nuorta kyselemässä.huhut alkoivat kiertää kun hän oli siis hoidossa,pienempien lasten kanssa ulkoillessa lakkasi ihmiset puhumasta minulle ja varsinkin lapsillemme,hiekkalaatikoilla selän kääntämistä,kyllä monesti itketti ja haavoitettu sieluni koki suurempaa tuskaa,ei niin itseni takia mutta muiden lasten takia.Mitä pahaa olimme tehneet näille ihmisille?Kuulin kyllä perheemme olevan taloyhtiön puheenaiheena ja tietenkin lähdettiin arvuuttelemaan mikä meillä on vialla?moniko kysyi?ei kukaan!Yksi perhepäivä hoitaja jopa vaihtoi tienpuolta jos vastaan tuli.jo kotipihaan tulo vaikka töistä sai minut ahdistumaan,ja ulkoilut loppuivatkin pihalla.kyllä väitän/tiedän meillä tehtiin kaikkemme jotta nuori pelastuisi ja nyt hän on ollutkin kuivilla jo kivan aikaa,asuu kyllä muualla yhä.Mutta kyllä huumeet ja nuoret ovat kovasti muuttuneet ja ei vain ongelma teinit ala huumeita käyttään,se on niin pienestä kiinni ja siitä että jos koko luokan kundit käyttää pilvee niin harvoin on pokeria kieltäytyä,ja joillain se jää siihen ja joillain ei.Mutta perheen syyllistäminen ihmisiltä jotka eivät asioista tiedä edes on tosi rankkaa,se on tuskaa silloin kun elämä on asian takia vain tuskaa.Ja kun ei se perhe tartuta narkomaniaa/tai yleensäkään sairasta kamalia tauteja.Ja oikeasti ei se narkomani ellei ole ihan jo pohjalla ole kuin se rakas lapsi,ja useimman ajan ihan normaali ja kunnollinen.Toivon vanhempien sekä itsensä mutta ennenkaikkea lastensa takia tutustuvan nykyiseen huumetietouteen tai siihenkin mitä sitten?jos näin kävisi?ei se maailma ole enään vain laajentuneet pupillit tms.ja meilläkin kun oli "hyvä neuvoja"niin osas nuori käyttää silmätippoja,ottaa kannabis väsymykseen amfetamiinia ja subutezia sitten (normaali oloonsa)pelata osaavat siis.tietoa kannattaa hakea.vaikka sitten www.irtihuumeista.fi
tai www.kokototuus.com
mutta muistakaa älkää satuttako perhettä jolla jo surua on tarpeeksi,älkää syyllistäkö tai kääntäkö selkäänne.Harvoin se perhe on teille pahaa tehnyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heippa!
Ymmärrän sinua paremmin kun arvaatkaan. Minun lapsuuden kaverit (kaksoset, tyttö&poika) sortuivat molemmat tälle kaidalle tielle huumeiden viemänä. Tunsin heidän äitinsä myös todella hyvin, olin samassa työpaikassa myöhemmin hänen kanssaan. Näin hänestä kuinka hän kärsi ja oli onneton. Mutta en missään vaiheessa kääntänyt selkääni hänelle, vaan tuin minkä ikinä pystyin. Kaikki eivät samalla tavalla käyttäytyneet vaan niin kuin sanoit karttoivat hänen seuraa ja puhuivat takana päin. Se oli julmaa ja inhottavaa.
Tällähetellä toinen kavereistani on vierotushoidossa ja toinen istuu vankilassa, eli huumeet ovat vieläkin suuri osa heidän elämää.
Äiti on toiveikas ja jaksaa uskoa heihin, sen takia nostankin hattua hänelle ja jaksamiselleen.
Toivon myös sinulle todella paljon jaksamista ja valoisaa tulevaisuutta. Yritä jättää naapurit ja muut itsekkäät ihmiset ja heidän kommenttinsa omaan arvoon. Et tarvitse heitä!!!!
äidin rakkaus saa uskomaan ja toivomaan.rakkaus lapseenhan ei lopu vaikka hän olisikin narkomaani,joskus vanhemmat täysin hylkäävät lapsensa tai hakkaavat ja ongelma on ohitettu?tuskinpa.Minun lapsi kun oli hoidossa toista kertaa kirjoitti kirjeen jossa kiitti siitä että me uskoimme ja jaksoimme vaikka hän ei silloin itseensä uskonut.Että jos me läheiset emme olisi jaksaneet niin kuka sitten?
Naapureiden mielipiteet ja ajatukset osaan jättää omikseen,vaikka kyllä se vieläkin välillä satuttaa.Mutta muille lapsille ei ole niin helppoo kertoa että miksi?Tällä hetkellä pidän jopa parempana tilannettamme koska puutuimme ja taistelimme,saman pihan joidenkin nuorten vanhemmat eivät usko vieläkään että heidän teinit ovat käyttäneet huumeita tai osa käyttää yhä.Minä itse säälin niin näitä vanhempia kuin nuoriakin,koska he ummistavat silmänsä tietyiltä tosiasioilta ja hakevat kauhutarinoita meistä ja muista narkomaani perheistä.niin naapuri lyö lyötyä!naapuri on usein aika paha ja ilkeä vihollinen lyödylle.tänään minä iloitsen päivästä jonka lapseni kohtaa selvänä,iloitsen siitä että hän sai ja halusi hoitoa,silti yhä tänään minulla on se pieni pelko ja huoli.
Itselläni on myös samantapaisia kokemuksia. Kun elämä on solmussa ja itse on uupunut, ympäristö, muut ihmiset, kääntävät selkänsä ja puhuvat pahaa. Suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Se on julmaa.
En saanut apua, vaikka yritin.
Kukaan ei halua olla tekemisissä ongelmatapausten kanssa, huono tuuri voi tarttua?? Leimautuu itsekin?? Miksi leimautuu, kuka leimaa?
Kuulostaa, että naiset, äidit, jopa hoitoalan ihmiset ja juuri ne taitavat olla niitä pahimipia tuomitsijoita. Itsellänikin on sellaisia kokemuksia, että juuri lastenhoitoalan ihmiset ovat olleet melko julmia, niin perhep-hoitsu kuin päiväkodin henkilökuntakin . Naisia, äitejä, lastenhoitoalan ihmisiä.
ihmisillä (usein toisilla äideillä/naisilla on tarve sitä poljettua polkea lisää?Onko se huonoa itsetuntoa?heikoutta?omaa pahaa oloa?
huumeet tuovat pelkoa varsinkin tietämättömille ja usein silmissä onkin kuva paatuneesta kamalasta pelottavasta narkista.Kuva on aika väärä.Mutta vaikka huumevalistusta jonkinverran on nuorille niin vanhemmille ehkä liian vähän.Ja kun joitain vuosia sitten vanhempia neuvottiin katsomaan ja tarkkailemaan,niin se valistus liene vanhanaikaista.Tulisi silti jokaisen vanhemman hakea tietoa että olisi valmis keskustelemaan tietämyksen kanssa huumeista.
ja huomenna voisi moni meistä vaikka tervehtiä sitä naapurin juoppo-äijän muijaa?tai tehdä jollekin jotain ystävällistä,se voi olla vaikka se oma mukelo ja vaikka syntymättömyyspäivä vaikka tosiaan lahjapaketti?lettukestit?jotain odottamatonta?ideoita?Tulisiko monen päivästä parempi?kokeiltaisko?Itse mietin ilahduttaa afrikantähti illalla lapsia jonka käyn ostamma ja paketoin kauniisti.Miksi?siksi että he ovat rakkaitani ja tahdon ilahduttaa heitä.
Täysin totta kyllä on sekin että jos naapurin mies on juoppo ja lyö tai riehuu,niin naapurit usein lakkaavat puhumasta sille naiselle.Pahaa puhutaan tietysti.Liene se naapurin alkoholismi sitten tarttuvaa?