Suomessa ns. mielenterveyshoito ja varsinkin sen laitosversio eroaa aika lailla suurten mannereurooppalaisten kulttuurivaltioiden vastaavasta. Suomessa ei ihmeemmin World Psychiatric Associationin (maailman psykiatriliiton) eettisistä julkilausumista piitata ja niihin vetoavaa potilasta rangaistaan.
Onko Suomessa julkisen sektorin eli Isoweljen harjoittamassa psykoosin, manian ja Touretten syndrooman hoidossa kyse kärsivän tukemisesta ja rohkaisusta vai sosiaalihygieniasta?
Kun EU 1990-luvula määräsi Suomen mielisairaiden pakkotyöleirit lakkautettaviksi keksittiin tilalle orjatyö "kuntoutuksen" ja "sosiaalipsykiatristen klubitalojen" muodossa.
Onko Suomessa julkisen sektorin eli Isoweljen harjoittamassa psykoosin, manian ja Touretten syndrooman hoidossa kyse kärsivän tukemisesta ja rohkaisusta vai sosiaalihygieniasta?
Kun EU 1990-luvula määräsi Suomen mielisairaiden pakkotyöleirit lakkautettaviksi keksittiin tilalle orjatyö "kuntoutuksen" ja "sosiaalipsykiatristen klubitalojen" muodossa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Salaliittoteorioita tällä palstalla esiintyy usein. Käyn eräällä klubitalolla mm. kielikurssilla ja näytelmäkerhossa. Hyödyllistä ja hauskaa. Sairauksista ei siellä puhuta julkisesti.
-joudut kiinni
-joudut sairaalaan
-sinulle määrätään pahoja lääkkeitä
-et pääse enää pois
-psykiatrit eivät usko tarinoitasi pahoista sivuvaikutuksista
Siksi he ovat kilttejä.
En ymmärrä miten viestiini vastannut maanis-depressiivinen on "hoidosta" voinut hyötyä jos hän jostain syystä käy klubitalolla keskellä parasta työaikaa. Ainoa hoidosta hyötymisen merkki on että potilas on työelämässä omavaraisena kansalaisena. Jotkut toki käyvät klubitalolla päivähoidossa vapaaehtoisesti, mutta monet on sinne pakotettukin euron tuntipalkalla orjatöihin.
Suomessa hoito on rangaistus, asennekasvatusta vaikenemisen ja raskaiden lamautuslääkkeiden napostelun suntaan. Menetelmä on yhteiskunnalle erittäin kallis etenkin kun valtavat kansanjoukot lamautuvat ja traumatisoituvat työkyvyttömiksi yhteiskunnan eläteiksi.
Suomen psykogetoissa on kaikenlaisia erikoisia hoitokeinoja kuten lukitut osastojen ovet, eristyssellit, pakkopaidat ja tainnusruiskeet. Tällaisia menetelmiä ei ole esiintynyt vuoskikymmeniin jossain Italiassa ja Saksassa, jossa sairaalahenkilökunnan keskeisiin valintakriteereihin lukeutuu nöyryys potilaita kohtaan. Jossain Helsingissä sairaalaan hakeutuu vain sellaisia töihin, jotka on ensin poliisiammattikorkean ja puolustusvoimien psykologisissa testeissä havittu aivan liian vallanhimoisiksi muunlaista järjestystä pitämään.
muussa hoidossa kun avohoidossa (mikä tarkoittaa sitä, että asuu kotonaan, mutta käy säännöllisin väliajoin juttelemassa jonkun kanssa ja saattaa popsia pillereitäkin).
Mutta ainakin avohoidossa, jos siis löytää hyvän paikan, niin ohjaus saattaa olla hyvää, ja hoito myös. Suomessa on lääkäriliiton mielestä hyviä lääkäreitä. En mä usko, että ihan kaikki hoito on kuin 1800 -luvulta.
Olin vuoden sairaslomalla ja nyt opiskelen osa-aikaisesti. Onko sinulla jokin ongelma asian suhteen? Yhteiskunta elättää minua vähemmän kuin aviopuoliso.
Teepä rikosilmoitus pakkotyöstä, jos sellaista tietääksesi Suomessa esiintyy.
http://www.mindfreedom.org/
Väittäisin, että Suomessa tehdään paljonkin pakkotyötä. Työksi siis luetaan nykyään niin kotityö kuin kaikenlainen muukin työ. Eniten pakkotöitä voisi löytyä suurlapsisista perheistä, joissa jokaisen täytyy olla poimimassa marjoja ja auttamassa, jotta selvitään. Mutta tämähän on sitä yhteistyötä ja yhteispeliä, jota jokainen yhteiskunta tarvitsee. Mutta se ei aina kaikista osallistujista välttämättä tunnu vapaaehtoiselta.
Työ jota tehdään jonkun määräämänä on pakkotyötä. Esimerkiksi jos joku kiristetään tekemään työtä se on pakkotyötä. Jos sairaalasta poispääsyn edellytyksenä on työskentely niin se on pakkotyötä.
Marjoja poimiva perhe voi aivan vapaasti mistä metsästä ja miltä mättäältä poimii. Ja kuinka kauan poimii. Vaihtoehtoisesti voi aivan vapaasti ideoida itselleen tai perheelleen muitakin tapoja hankkia naposteteltavaa.
Monissa Suomen "sairaaloissa" eli psykogetoissa raittiin ilman ja auringonvalon saamisen ehtona on pakkotyö.
World Psychiatric Associationin eli maailman psykiatriliiton eettiset julkilausumat ovat Suomessa tuntematon käsite ja niihin vetoavia potilaita kidutetaan lääkkeillä.
Suomi on Korean demokraattisen kansantasavallan jälkeen maailman toiseksi homogeenisin valtio ja katukuva halutaan pitää mahdollisimman sotilaallisena erilaisin hengenvaarallisin Zyprexoin. Suomen mielisairaaloissa jostain kumman syystä vangeilla ei ole internetiä, nähtävsti siksi etteivät vangitut saisi vihiä länsimaissa vallitsevista lempeämmistä käytännöistä.
alistettuja lapsia LÖYTYY
Totta. On olemassa alistettuja lapsia.
Mutta tultuaan täysi-ikäiseksi saa itsemääräämisoiekuden.
Toisaalta jos kunnallisen Stasin mielestä potee vakavaa mielenterveyden häiriötä joutuu aikuisena eristetyksi erilaisille asennekasvatusleireille (vrt. kommunistinen Kiina) ja usein kotioloissakin avovankeuteen vaiennuslääkityksineen ja poliklinikkakuulusteluineen. Luonnon monimuotoisuutta vastaan taisteleminen on Suomessa todellakin muodissa.
"Tällaisia menetelmiä ei ole esiintynyt vuosikymmeniin jossain Italiassa ja Saksassa, jossa sairaalahenkilökunnan keskeisiin valintakriteereihin lukeutuu nöyryys potilaita kohtaan."
Et kai nyt vain vertaa Suomen psykiatrian arkitodellisuutta Italian ja Saksan postikorttitodellisuuteen? Tuntuisi vähän liian hyvältä ollakseen totta. Saksassa on pikkuporvarillisuuden läpitunkema kulttuuri, siellä ollaan noin yleisesti sokeita psykologisille väittämille.
Olen ollut Saksassa todella asiallisten yksityispsykiatrien palveltavana ja Saksassa myös psykiatrisessa sairaalassa. Suomen sairaalat ovat säälittäviä keskitysleirejä Saksan sairaaloihin verrattuna ja Saksassa todellakin sairaalahenkilökunta on niin nöyrää ja empaattista ettei edes skitsofreenikkojen osaston ovi ole lukossa. Kenelläkään kun ei ole halua lähteä pois hyvän palvelun parista.
Eräs parhaista kavereistani on laajasti sivistynyt italialainen psykologi. Aivan eri maata kuin suomalaiset näpertelijät.
Olen ja viihdyn edelleen Saksassa sillä täällä koko yhteiskunta suhtautuu paljon asiallisemmin psyykkisiin vähemmistöihin kuin syrjäisessä Suomessa.
Suomalaiset potilaat elävät pimennossa maailmalla vallitsevien humaanien käytäntöjen suhteen.