Monet meidän vanhoillislestadiolaisten anteeksipyytämisestä ovat sanoneet,että on helppo tuolla tavalla uskoa, kun ei tarvitse muuta kuin kättä kohottaa seuroissa ja pyytää anteeksi, niin jo saa kaikki synnit anteeksi.
Mutta Jumalan lapsi tietää, miten helppoa tämä on. tietää senkin, kuinka keveä tuo käsi on tai kuinka paljon se painaa.
Voi kun monta kertaa olisi ollut sellainen mieli, että minäkin jaksaisin vielä tuosta saarnasta olla omalle kohdalleni evankeliumia pyytämässä, mutta se käsi on ollut niin painava, että se ei ole noussutkaan ylös. Ei ole ollut helppo pyytää anteeksi.
Ja voi kuinka vaikeaa saatta olla monesti kotona rakkaiden keskellä, jossa se meidän kärsimättömyys joka päivä on esillä, kuinka vaikeaa on olla pyytämässä rakkailta anteeksi niitä huonoja sanoja, loukkauksia ja turmelusta niiltäkin jotka kaikkein läheisimpiä ovat.
Ei ole helppo pyytää anteeksi. Ei ole helppo tunnustaa sitä, että minä olen kelvoton, tässäkin viallinen ja rukoilla, vieläkö tällainen saa anteeksi.
Mutta Jumalan lapsi tietää, miten helppoa tämä on. tietää senkin, kuinka keveä tuo käsi on tai kuinka paljon se painaa.
Voi kun monta kertaa olisi ollut sellainen mieli, että minäkin jaksaisin vielä tuosta saarnasta olla omalle kohdalleni evankeliumia pyytämässä, mutta se käsi on ollut niin painava, että se ei ole noussutkaan ylös. Ei ole ollut helppo pyytää anteeksi.
Ja voi kuinka vaikeaa saatta olla monesti kotona rakkaiden keskellä, jossa se meidän kärsimättömyys joka päivä on esillä, kuinka vaikeaa on olla pyytämässä rakkailta anteeksi niitä huonoja sanoja, loukkauksia ja turmelusta niiltäkin jotka kaikkein läheisimpiä ovat.
Ei ole helppo pyytää anteeksi. Ei ole helppo tunnustaa sitä, että minä olen kelvoton, tässäkin viallinen ja rukoilla, vieläkö tällainen saa anteeksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..siellä pohjalla joka painaa niin että anteeksisaaminen tuntuu mahdottomalta. Tällainen synti voi olla vain se mitä ei ole tunnustanut.
Kokeilepa tunnustaa "vain me" -ajattelu synniksi. Ehkä se käsi nousee kevyemmin. Muuta en tässä nyt keksi selitykseksi.
Sillä joka rikkomuksensa salaa se ei menesty mutta joka ne tunnustaa ja hylkää se saa armon.
.. olla mitään muuta asiaa päässäsi kuin tuo "vain me".
Mua ei piirun vertaa kiinnosta, mitä joku ajattelee mun uskon pelastavuudesta. Sä taidat olla itsekin sitä mieltä, että on olemassa joku "vain me" sisäpiiri.
Toisekseen jos mä itse koen olevani armahdettu syntinen, mua ei sinänsä kiinnosta, ketkä muut ovat tai eivät ole sitä.
Sunkin kannattaa keskittyä omaan uskomiseen.
..etsijöistä on yksi asia jolla "vain me"-asenteesta kirjoittamista voi perustella.
Sitä ei mielestäni tarvitse kenenkään purematta niellä ja sen vuoksi on mielekästä "jauhaa" sitä täällä kaikille avoimella keskustelupalstalla.
Miten muuten pyydätte anteeksi kotielämässä? tuskin siellä nostatte kättä ylös kumminkaan..? Koulussa lapsista tuntuu varmaan hölmöltä jos tarvitsee viitata tunnilla..
Luonnollista on laittaa käsi tai kädet olalle tai kaulalle, niin teemme kun siunaamme toinen toisiamme.
Mielestäni tulisi kuitenkin muistaa, ettei anteeksi pyytäminen ja saaminen ole sidottu mihinkään eleeseen tai toimintaan. Sanat ovat ne joilla pyydetään anteeksi ja joilla saarnataan anteeksi. Sairaalle (toiminta rajoitteiselle)ihmiselle anteeksi antaminen ja uskominen voivat olla myös pelkkä kädenpuristus tai kyynel silmäkulmassa.
Mikäs se on seuroissa kättä nostaa? Mene pyytämään anteeksi siltä, jota olet satuttanut. Mieluiten niin, että kohde ei ole lestaadiolainen ja katselemassa on lestaadiolaisia. Että kumpi onkaan vaikeampaa?
Hvyin oivallettu, Pentti.
Seuroissa on helppo viitata. Sitähän oikein odotetaan. Mutta anteeksi on vaikea pyytää siltä, jota on loukannut. Eikä vl:n suu helposti uskottomalta taivu anteeksi pyytämään, kun hän ei siinä oikeasti mielestään anteeksi saa.
kun tämä "uskoton" voi olla enemmän "uskossa" kuin tämä lestaadiolainen. Ei käden nostaminen mitään syntejä poista. Tällainen välinpitämättömyys toisia kohtaan rikkoo minusta suoraan Jeesuksien opetuksia vastaan. Jos pahoittaa toisen mielen loppuelämäksi tai ehkä jopa aiheuttaa pysyviäkin traumoja toiselle, niin pitäis omatuntokin jo sanoa, että siinä ei kädennostot auta.
"...kun hän ei siinä oikeasti mielestään anteeksi saa."
Kyllä pitää olla kieroontuneet ajatusmaailmat ihmisillä. Minusta Jeesus antaa synnit anteeksi siinä vaiheessa, kun sinun satuttamasi ihminen antaa anteeksi sinulle. Anteeksipyytäminen on kyllä kauheen noloa ja hankalaa, niin keksitään, että käden nostaminen riittää. Ei tarvitse edes vieruskaverille kertoa, että mitä on tehnyt.
Sen "uskottoman" voi jättää vaikka verissään makaamaan ojaan, kun käy vähän venyttelemässä seuroissa.
onnea vaan sen taivaspaikan kanssa.