Hei, pakko kysyä nyt neuvoa täältä koska nyt täytyy tehdä asialle jotain!!! Vähän historiaa elämästäni. Olin nuorena oikeastaan absolutisti. Yliopistossa join ensimmäiset olueni, viiniä olin jo vähän maistellut aiemmin. Aiemmassa suhteessani joimme melko maltillisesti vaikka kotiviini porisikin portaiden alla 90-luvulla. Muistaakseni juominen jäi pe-la-iltoihin ja hyvin kohtuudella. Olen nyt 40v(N)ja uusi suhde on kestänyt yli 5 vuotta, mutta on vienyt alkoholin käyttöni aivan uusiin sfääreihin. En juo enää pelkästään viikonloppuisin vaan myös viikolla. Melkein kaikki riidat johtuvat humalasta tai juomisesta. Mieheni on alkoholisti, sen tiedän ja hänkin on myöntänyt sen. Itsestäni en tiedä. Useampi vuosi on valuttanut tähän tilanteeseen. Voin olla juomatta joitain päiviä mutta kun mieheni juo lähes päivittäin - LUPAUKSISTAAN HUOLIMATTA - minäkin juon, ainakin pari lasia illassa. Toki on selviäkin päiviä. Harrastan urheilua ja ottaa niin päähän jos ei jaksa tai kykene juomisen takia lähtemään salille tms. Joskus menen päänsäryssä töihin, joskus olen vain väsynyt, joskus ei paina ollenkaan. Kunnon krapulat olen oppinut välttämään mutta nekin kokenut. En juo kirkkaita yms. etten mene sekaisin. Viini ja olut riittävät. Nykyään olut ei onneksi enää maistu. Vuoden olen anonut mieheltäni että meillä ei juotaisi viikolla. Luapuksia tulee ja katuvia lauseita mutta ei tekoja. Aina sama kuvio. Viikonloppuihin, kas kumma, usein tulee mielenkiintoisia bileitä tai kyläkutsuja ja aina juodaan. Yksin yritän vaihtaa ohjelmani urheiluun, raittiiden ystävieni tapaamiseen ym.toimintaan. Taustalla on muitakin ongelmia joita en tässä lähde kertomaan (mutta ei ole ollut elämä helppoa).Molemmat hoidamme työmme kunniallisesti, paitsi mieheni ottaa joskus, tosin harvoin, vapaan perjantain jos on juonut. Minä en kehtaa valehdella töihin "sairastuneeni".
En haluaisi vielä lähteä AA-kerhoon, löytyykö netistä joku hyvä vertaisryhmä johon voisin mennä? En voi ottaa vastuuta miehestäni mutta itsestäni kyllä. Joku varmaan neuvoisi jättämään miehen ja elämään itselle ja terveellisesti. Rakastan liikaa, haluan olla yhdessä, taistelen sen puolesta.
En haluaisi vielä lähteä AA-kerhoon, löytyykö netistä joku hyvä vertaisryhmä johon voisin mennä? En voi ottaa vastuuta miehestäni mutta itsestäni kyllä. Joku varmaan neuvoisi jättämään miehen ja elämään itselle ja terveellisesti. Rakastan liikaa, haluan olla yhdessä, taistelen sen puolesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juominen on jokaisen oma asia, vaikka tietysti liiallinen alkon käyttö häiritsee lähellä olevia. Niin kauan kuin alkoholi on laillinen päihde, ei ulkopuoliset voi mitään toisen aikuisen juomiselle. Itsestään kukin voi vastata.
Sinun ei siis ole pakko juoda paljon tai ollenkaan, vaikka kumppani joisikin. Tässä Päihdelinkki, jossa on opastusta juomisen itsetarkkailuun:
http://www.paihdelinkki.fi/kuinka-paljon
Jos et ole alkoholisti, onnistut helposti pitämällä juomispäiväkirjaa huolehtimaan siitä, että kulutuksesi menee reilusti alle naisten riskikäytön päivittäin, viikottain ja kuukausittain. Et siis juo kuin kerran tai pari viikossa ja silloinkin aina alle humalarajan, eli korkeintaan kolme pulloa keskiolutta vuorokaudessa ja 6 pulloa keskaria viikossa. Helppoa!
Jos taas olet alkoholisti, vähentäminen ei onnistu vaan määrät lisääntyvät kaikista yrityksistäsi huolimatta. Silloin ei juomapäiväkirjat enää auta, vaan tarvitset ulkopuolista apua, koska et selviä alkoholin kanssa omin voimin.
alkoholismi on.
"En haluaisi vielä lähteä AA-kerhoon"
mitä pitää tapahtua ennen kuin halua on ?
vastaan, että on juotava riittävästi.
suurin osa ei sittenkään vaan kuolee alkoholisairauksiin.
pieni osa pääsee aloittamaan raittiin elämän.
oma valtava halu siihen on oltava ilman jos/ mutta sanoja/ ehtoja.
ihan normaali tapaus sinä olet.
kaikki muut keinot (siis mitkä keinot, sinäkin kyselet) on testattava. yhteistä noille keinoille on se, että juomista ei niiden mukaan tarvitse lopettaa.
onko tästä vastauksesta sitten sulle apua, vaikea sanoa. tuskin. mistään vastauksesta tuskin on.
sinun on vaan juotava itsesi nöyräksi alkoholin suhteen.
sitä odotellessa "pitää asialle tehdä jotain",
kunhan juomista ei tarvitse lopettaa.
auttaisin jos voisin.
Vastaan sinulle, kun sinä jo kerroit asian sisällön aloittajalle.
JOssain vaiheessa jokainen alkoholisti herää haluamaan muutosta omaan elämäänsä, mutta vain sellaista muutosta joka ei estäisi juomisen jatkumista.
He toisin sanoen haluaisivat, että jokin taho tulisi ja ottaisi juomisen aiheuttanman pahan olon pois, mutta jättäisi/toisi takaisin "nuoruuden nousuhumalat".
Siksi alkoholistit ovat valmiita lähtemään mihin tahansa hömppään mukaan, kunhan se ei vaadi lopettamaan juomista.
Juominen aiheuttaa pahaa oloa (onneksi) ja juomisen lopettaminen tulee mahdolliseksi oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun pahaa oloa saa alkoholista enemmän kuin hyvää oloa.
Sääli, että juuri tähän pahaan oloon sitten haetaan yleensä niitä masennus-tai ahdistuslääkkeitä (benzoja). Niiden avulla juomista voikin sitten jatkaa vielä muutaman vuoden.
(Tilanne on aivan sama jos murtuneeseen jalkaan syötäisiin vaan kipulääkkeitä, ilman että hoidettaisiin itse murtumaa)
Muistan omalta kohdaltani hyvin tuon "pitää asialle tehdä jotain"-ajan. Sitä kesti useita vuosia, ja koko ajan juominen vaan paheni.
Minäkin auttaisin mielelläni, jos voisin. Mutta kun tosiasia kuitenkin on, että alkoholistia ei voi auttaa muuta kuin juomaan lisää.
Kiitos teille jotka vastasitte. Kiitos nimenomaan rehellisyydestä ja asiallisista vastauksista, ne kun eivät ole näillä palstoilla mikään selviö.
Tiedostan tosiaan kaiken mitä on tapahtunut ja tapahtuu, olen tätä noin vuoden verran mieheni kanssa riidellyt että eikö se viikolla juominen voi loppua. Itse olenkin sitten häipynyt kavereille, autoilemaan shoppailemaan, mihin vaan etten ole kotona katsomassa tai nimenomaa haistamassa kun toinen ottaa. Väitän vielä että itse en ota jos hän ei ota, pystyn vielä kontrolloimaan itseäni. Mutta alkoholistilla on aina syy juoda, sen olen todella huomannut. Ja sehän on kivaa, kun kysyn miksi taas pitää ottaa. Kyllä hän myöntää ongelman ja tietää että on vetänyt minut mukaan kuvioon ja on surullinen siitä. Mutta mitään kovin konkreettista muutosta hän ei pysty tekemään, ehkä pariksi päiväksi mutta sehän ei ole vielä mitään.
Kyllä minä jätän nyt vastuun hänestä ja hoidan itseäni kuntoon, palkitsen itseni muilla keinoilla kun pakenemalla viinilasin äärelle. Tänäänkin pitäisi lähteä ulos ravintolaan. Minä lähtisin mielummin yhdessä pitkälle lenkille ja saunaan. Ehkä emme vietä aikaamme sitten yhdessä.
Tai minä luovutan ja lähden mukaan. Kuskiksi?!!
selvää Al-anonin toiminnasta. Kun kärsit ukkosi juomisesta. Autoile semmoiseen kerhoon. Siellä on apua sullekin.
Meillä oli vähän samanlainen tilanne kymmenen vuotta sitten.Minä join joka vkl ja joskus arkenakin kiihtyvällä tahdilla.Ei juovaa puolisoa kestä muuten kun juomalla itsekin. Perhe ja Lapset on niin tärkeä asia (toisaalta hyvä asia) että niiden varjolla kestetään kaikkea,JOSSAIN tapauksissa puudutetaan oma olo alhoholilla (taas huono asia )Asia ratkesi meillä niin että menin,halusin ja sain hoitoa.Tällä vuosituhannella en ole juonut kahvia kovempaa nautintoainetta. Kulissit pitää joskus kaataa ja rakentaa uusi rehellinen raitis elämä! Vaimon alkoholin käyttö väheni ja hän ottaa silloin tällöin! Alkoholi on hyvä tuote jos sitä osaa käyttää oikein!
Hienoa että halusit mennä hakemaan apua. Näin se perhekin parhaiten pysyy kasassa eikä lapset kärsi. Voi kuinka monta kertaa olen uhannut erota vaikka en halua kun yksi avioero on jo takana.