Ajattelin kirjoitella nyt tuntojani tänne lääkisihmisten palstalle. Tällä hetkellä olen valmis farmaseutti (puolen vuoden työkokemuksella, "keskinkertaisilla" papereilla yo:sta). Olen suunnitellut hakevani ensi vuonna lukemaan biotieteitä (biokemiaa kenties) koska solubiologia, terveystieteet ja fysiologia, myöskin tutkimus, ovat sydäntä lähellä. Pidemmän tähtäimen haaveena olisi lääketieteellinen, tosin tiedän että vielä minulla ei ole riittävää pohjaa galenoksen sisäistämiselle täysin. Farmaseuttinen kemia on kuitenkin aika "pinnallista", sitä puolta olen ajatellut biokemian alalla tsempata, samoin solubilsaa ja laskurutiinia muutenkin.
Päällimmäinen kysymys onkin, voiko minusta tulla kelpo lääkikseen hakijaa kun kemia, fysiikka ja matematiikka eivät ole sellaisia jotka luonnostaan kokisin helpoiksi sisäistää? Siis että oppimiseen minulla menee aikaa, mutta olen todella kiinnostunut lääketieteestä ja ymmärrän ja kykenen sisäistämään biologiaa, fysiologiaa ja luonnontieteen asioita. Lukiossa en ollut se joka loisti arvosanoilla näissä aineissa, mutta ymmärsin kuitenkin asiat aina jotenkuten. Opiskelumotivaatiota minulla on silloin kun asia on sydäntä lähellä, ja luontaista mielenkiintoa löytyy lääketieteelliseen tutkimukseen ja tietoon.
Kirjoitus on varmasti sekava mutta haluaisin itselleni selvittää miten paljon lääkikseen vaaditaan, riittääkö aito mielenkiinto ja kohtuullinen ymmärtämys luonnontieteissä ja oikeanlainen luonne lääkärin ammattiin. Tavallaan biotieteitä opiskelisin aidosta mielenkiinnosta ja tukeakseni mahdollista pyrkimistä lääkikseen. Samoin farmasian tutkinto taustalla tuntuu jotenkin "oikealta" valinnalta vaikken niitä töitä nyt niin innostuneesti halua tehdäkään (työ on liian "helppoa" ja sen vuoksi motivaatio ei ole ihan kohdallaa aina...)
Päällimmäinen kysymys onkin, voiko minusta tulla kelpo lääkikseen hakijaa kun kemia, fysiikka ja matematiikka eivät ole sellaisia jotka luonnostaan kokisin helpoiksi sisäistää? Siis että oppimiseen minulla menee aikaa, mutta olen todella kiinnostunut lääketieteestä ja ymmärrän ja kykenen sisäistämään biologiaa, fysiologiaa ja luonnontieteen asioita. Lukiossa en ollut se joka loisti arvosanoilla näissä aineissa, mutta ymmärsin kuitenkin asiat aina jotenkuten. Opiskelumotivaatiota minulla on silloin kun asia on sydäntä lähellä, ja luontaista mielenkiintoa löytyy lääketieteelliseen tutkimukseen ja tietoon.
Kirjoitus on varmasti sekava mutta haluaisin itselleni selvittää miten paljon lääkikseen vaaditaan, riittääkö aito mielenkiinto ja kohtuullinen ymmärtämys luonnontieteissä ja oikeanlainen luonne lääkärin ammattiin. Tavallaan biotieteitä opiskelisin aidosta mielenkiinnosta ja tukeakseni mahdollista pyrkimistä lääkikseen. Samoin farmasian tutkinto taustalla tuntuu jotenkin "oikealta" valinnalta vaikken niitä töitä nyt niin innostuneesti halua tehdäkään (työ on liian "helppoa" ja sen vuoksi motivaatio ei ole ihan kohdallaa aina...)
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Päällimmäinen kysymys onkin, voiko minusta tulla kelpo lääkikseen hakijaa kun kemia, fysiikka ja matematiikka eivät ole sellaisia jotka luonnostaan kokisin helpoiksi sisäistää? Siis että oppimiseen minulla menee aikaa, mutta olen todella kiinnostunut lääketieteestä ja ymmärrän ja kykenen sisäistämään biologiaa, fysiologiaa ja luonnontieteen asioita."
Ei huolta. Olet keskimääräistä lupaavampi hakija: yleensä hakijat eivät osaa kemiaa, fysiikkaa, matematiikkaa, biologiaa eivätkä fysiologiaa ja oikeastaan vihaavat niitä. Olennaista on, että pitää valkoisesta takista, statuksesta ja rahasta. Ne motivoivat opinnoissa parhaiten.
Luonteen tulisi olla sellainen, että menestyy palkkaneuvotteluissa. Liiton ylpeys on, että he onnistuvat nostamaan palkkojaan, oli lama tai ei. Erityisesti pieniltä, taloudellisesti ahdingossa olevilta kunnila kyniminen onnistuu hyvin (vinkiksi).
Olipa taas erityisen hieno vastaus... Jollain näköjään riittää ylimääräistä aikaa ja tarpeeksi antipatioita lääketiedettä/alan ihmisiä kohtaan että jaksaa väsätä moisen vastauksen. Kiitos sinulle.
niin, että ei sillä ole mitään väliä koetko nuo aineet helpoksi sisäistää vai ei. Ainoa merkittävä asia on se, kykenetkö ne oppimaan. Jos kykenet, niin mahdollisuutesi päästä lääkikseen ovat aivan yhtä hyvät kuin kenen tahansa muun. Eivät nuo aineet läheskään kaikille muillekaan luonnu sillä lailla itsestään, jokainen joutuu töitä niiden kanssa tekemään.
Joten: siitä vain hakemaan!
Varmastihan tuo kokemus yliopisto-opinnoista ja alalta, aito kiinnostus ja jonkinlainen aikaisempi teoriapohja esim. Galenoksen lukemista auttaa ja sen voisi ajatella olevan sinänsä "etumatkaa" pelkältä lukiopohjalta ponnistavalle lääkikseen hakijalle.