Oon todella ihastunut yhteen kaveriin, joka on paitsi minun myös veljeni ja kahden siskoni kaveri, tavallaan siis perhetuttu.
Oon 16 ja fiksu tyttö..melko tavallisen mutta kuitenki miellyttävän näkönen, keskipitunen. Lukiossa ja erittäin lahjakas taiteellisesti. Osaan keskustella, mulla on huumorintajua, oon melko trendikäs mutten yliampuva vaatteiden suhteen, herkkä, temperamenttinen, tuhma ja kiltti yhtä aikaa (lintsailen ym mutten oo koskaan polttanu), sosiaalinen ja puhelias. Hauskakin. Luen paljon ja mua sanotaan tosi viisaaksi. Välillä oon hiukan ujo ja epävarma ulkonäköni takia, vaikka yritän olla näyttämättä sitä.
Mun ongelma on kuitenkin se, että oon ylipainonen (tavallaan se ei oo MULLE ongelma, vaikka oonkin kokoo 46, tasasesti lihava). Tiedän, että jätkä johon oon ihastunut arvostaa minua, sillä olen ikäisekseni kypsän oloinen, mua luullaan yleensä n, 18-vuotiaaksi ja osaan keskustella harvinaisen hyvin.
Kuitenkin.. meillä on kolme vuotta ikäeroa, hän menee jo armeijaan. Lisäksi hän ei ole varsinaisesti suoraan mun kaveri/ystävä, sillä ollaan liikuttu vuosia samoissa porukoissa. Ja sitten se, että pelkään vaikuttavani naurettavalta, jos annan hänen tajuta mun tunteet.
Oon tykänny siitä jätkästä jo lähes vuoden. En vaan oo uskaltanu näyttää sitä, koska oon läski ja pelkään että olisin naurettava pikkutyttö joka on ihastunu isoveljen kaveriin.. En oo koskaan seurustellu.
Joskus tuntuu, että ***** katsoo mua aika pitkään ja mietteliäästi. Saattaa kyllä johtua siitäkin, jos hän on huomannu mun katseet (vaikka oon ollu varovainen).
Kerronpa vielä ****sta. Hän on siis 19, mukavannäkönen ja keskipitunen, normaalivartaloinen jätkä. Käyttää asiallisia ja melko klassisia vaatteita. Älykäs (keskiarvo yli yhdeksän lukiosta päästessä). Huumorintajunen. Ihanan rauhallinen. Keskustelutaitoinen. Yhteiskunnan asioita seuraava: minä myös. Kiinnostunut historiasta (minä kans), hakenut opiskelemaan sitä.
Ei vaadi naiselta langanlaihuutta, kauhisteli naistenlehtien malleja. :D On hiukan ujo mutta sosiaalinen, välillä epävarmakin vaikkei ole syytä siihen(jäänyt ehkä isoveljensä varjoon). Lukee paljon.
Sovittaskohan me yhteen? Musta tuntuu, että sovittais (ja eräs asiasta silloin vielä tietämätön on sanonut että me oltas hyvä pari), mutta pitäskö mun vähän flirttailla? Olisko se naurettavaa tämänkokoselta ja -ikäseltä?
Vinkkejä! Mulle tulee kamala ikävä häntä sitten kun hän lähtee opiskelemaan muualle ja olisi ihanaa jos olisin tehnyt edes jotain.. :)
Oon 16 ja fiksu tyttö..melko tavallisen mutta kuitenki miellyttävän näkönen, keskipitunen. Lukiossa ja erittäin lahjakas taiteellisesti. Osaan keskustella, mulla on huumorintajua, oon melko trendikäs mutten yliampuva vaatteiden suhteen, herkkä, temperamenttinen, tuhma ja kiltti yhtä aikaa (lintsailen ym mutten oo koskaan polttanu), sosiaalinen ja puhelias. Hauskakin. Luen paljon ja mua sanotaan tosi viisaaksi. Välillä oon hiukan ujo ja epävarma ulkonäköni takia, vaikka yritän olla näyttämättä sitä.
Mun ongelma on kuitenkin se, että oon ylipainonen (tavallaan se ei oo MULLE ongelma, vaikka oonkin kokoo 46, tasasesti lihava). Tiedän, että jätkä johon oon ihastunut arvostaa minua, sillä olen ikäisekseni kypsän oloinen, mua luullaan yleensä n, 18-vuotiaaksi ja osaan keskustella harvinaisen hyvin.
Kuitenkin.. meillä on kolme vuotta ikäeroa, hän menee jo armeijaan. Lisäksi hän ei ole varsinaisesti suoraan mun kaveri/ystävä, sillä ollaan liikuttu vuosia samoissa porukoissa. Ja sitten se, että pelkään vaikuttavani naurettavalta, jos annan hänen tajuta mun tunteet.
Oon tykänny siitä jätkästä jo lähes vuoden. En vaan oo uskaltanu näyttää sitä, koska oon läski ja pelkään että olisin naurettava pikkutyttö joka on ihastunu isoveljen kaveriin.. En oo koskaan seurustellu.
Joskus tuntuu, että ***** katsoo mua aika pitkään ja mietteliäästi. Saattaa kyllä johtua siitäkin, jos hän on huomannu mun katseet (vaikka oon ollu varovainen).
Kerronpa vielä ****sta. Hän on siis 19, mukavannäkönen ja keskipitunen, normaalivartaloinen jätkä. Käyttää asiallisia ja melko klassisia vaatteita. Älykäs (keskiarvo yli yhdeksän lukiosta päästessä). Huumorintajunen. Ihanan rauhallinen. Keskustelutaitoinen. Yhteiskunnan asioita seuraava: minä myös. Kiinnostunut historiasta (minä kans), hakenut opiskelemaan sitä.
Ei vaadi naiselta langanlaihuutta, kauhisteli naistenlehtien malleja. :D On hiukan ujo mutta sosiaalinen, välillä epävarmakin vaikkei ole syytä siihen(jäänyt ehkä isoveljensä varjoon). Lukee paljon.
Sovittaskohan me yhteen? Musta tuntuu, että sovittais (ja eräs asiasta silloin vielä tietämätön on sanonut että me oltas hyvä pari), mutta pitäskö mun vähän flirttailla? Olisko se naurettavaa tämänkokoselta ja -ikäseltä?
Vinkkejä! Mulle tulee kamala ikävä häntä sitten kun hän lähtee opiskelemaan muualle ja olisi ihanaa jos olisin tehnyt edes jotain.. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sen vaan halusin sanoa sulle, että MÄ oon sitä mieltä, että KYSY POIS. Sen virheen olen ainakin ite tähnyt NIIN monta kertaa, että en ole ottanut itteäni niskasta kiinni, ja kertonut sille persoonalle miltä minusta tuntuu. Ja se harmittaa aivan sairaasti, vielä monenkin vuosien jälkeen.
Pitää harkita. Lähinnä oon aatellu vähän flirttailla ja kattoo mikä olis reaktio.. Mutta ongelma on se, että kehtaanko kun olen niin ujo ja mulla on huonohko itsetunto..joissain asioissa
Mutta kiitos neuvosta!
No totas noin..Kyl sä sen kaa hyvin sopisit yhteen...Kandee kokeilla, ennen ku se lähtee muuallle.. :)