olen nyt raskausviikolla 31. Yksin, mutta alussa meitä oli kaks.. jätin miehen koska ei ihan selvästi ollut valmis isäksi ja ottamaan mitään vastuuta lapsesta eikä minusta.
Onko muita jotka ovat jääneet yksin?
Onko muita jotka ovat jääneet yksin?
yksin jäänyt.
joulukuu 08
291485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
vaan jätätit ittes yksikses
Ehkäpä maailman typerin teko mennä eroamaan raskausaikana tai pikkuvauva-aikana! Hormoonit on ihan sekaisin ja muutenkin on raskasta! Kyllä nyt olet tainnut tehdä virheen... Jos alat lapsia tekemään jonkun kanssa niin pitäisi tuntea toinen puolisko sen verran hyvin, että tietää etukäteen onko valmis tulemaan isäksi! Ja ihan pikkuvinkki; jos teille on tulossa esikoinen niin miehesi ei vielä luultavastikaan osaa sisäistää että hänelle on tulossa lapsi! Minun mieheni ainakin sanoi että sen tajusi vasta pikkuhiljaa kun kotiuduttiin sairaalasta vauvan kanssa.
Komppaan siis aikaisempaa kirjoittajaa, et ole jäänyt yksin vaan olet jättäytynyt tahallaan yksikseen!
Eihän kukaan meistä oo valmis isäksi/äidiksi. Ei munkaan mies ole valmis ja välillä se turhauttaa, tekis miel erota jne, mutta tiedän et miehet kasvaa asiaan ihan eri tavalla kun naiset ja lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Eilen kun kävin lekurilla ja tuli puheeks tuo miehen suhtautuminen asiaan, niin hän (mieslääkäri) sanoi, että miehelle asia konkretisoituu kun hän saa pienen syiinsä ekaa kertaa. Ikävä kyllä ystäväni teki saman, että jätti miehensä ennen lapsen syntymää saman asian vuoksi ja on katunut asiaa jälkeen päin :(
Voimia ja jaksamista sinulle raskauden loppuaikaan! Toivottavasti miehesi haluaa kaikesta huolimatta olla mukana lapsenne elämässä.
niinpä se taitaa ollakki että ite oon jättäny itteni yksin.. mutta en mää voi pakottaa miestä olemaan mukana tässä. se ei tiedä milta tuntuu odottaa ja haluaa mennä omia menojaan.. toivon että se älyää joskus sen mitä tää oikeesti on. Mutta kyllä mä jaksan ja pärjään, kun kerta tähän ryhdyin. Mun ei olis ollu hyvä siinä suhteessa elää.. ilman huomiota ja rakkautta.
Heips!
et varmaan tuosta nuin vaan miestäsi jättäny..ootte kai keskustellu asioista ja tilanne ei miksikään muuttunu... jos näin niin ymmärrän kyllä sua ihan täysin!!! raskaus aika on joo herkkää ja sitä ei yhtään auta stressaava suhde ja tieto siitä että isä ei lasta halua.. ennemmin sitten vaikka on yksikseen ja saa voimia ja tukea muilta läheisiltä..mun mielestä teko ei ollu väärä! toki lapsi tarviis molemmat vanhemmat mutta parempi yksi hyvä kun kaksi kokoajan riitelevää. Että voimia sulle ja nautihan raskaudesta!! voihan se ollakkin että mies vielä oivaltaa mitä on menettäny..mutta jos ei niin älä välitä vaan paina täysillä eteenpäin!! :)
joo ei se ihan helppoa ja tuulesta temmattua ollu ku jätin. juteltu on ja yriteety korjata tilannetta, mutta ei auta nii ei auta.
Lapsella tulee olemaan molemmat vanhemmat, mutta jos huonosti käy niin se ei tule koskaan tietämään mikä on oikea perhe. Lapsen isä on kuitenkin luvannut olla kasvatusessa mukana.. mutta epäilen sitäkin. On niin menevää sorttia.
Yksinään tästä nautin paljon enemmän ja on paljon helpompi. Nolo ja turhauttava tilanne tää kuitenki on.
...siitä voiko olla valmis isäksi tai äidiksi.
Itse koin olevani kaikin puolin valmis äidiksi odotusaikana ja nyt kun lapsi on syntynyt tunne vain vahvistuu. Lapsi oli tarkoin harkittu ja asiaa oli kerennyt ajattelemaan paljon. En ole ihan nuori ensisynnyttäjä, sekin varmaan vaikutti.
Sen haluaisin sanoa kaikille tuleville äideille, että ottakaa itse vastuu kaikesta lapseen liittyvästä, ei monestakaan miehestä ole ajattelemaan kaikkea "hienosäätöä" mitä lapsen tuloon valmistautuminen vaatii!
Toki on hyvä jos on mies on mukana, edes taustatukena, ja kaikki mitä hän tekee lapsen eteen on vain plussaa. Positiivinen palaute miehelle kannustaa jatkamaan samaan malliin. Miehet on sen verran höpsöjä, että niihin tarttuu innostunut ja iloinen asenne. Jos tuleva äiti on paniikissa, mitä mies tekee? Panikoi kahta kauheammin!
Ja jos miestä ei ole, niin ihan varmasti pärjäätte yksinkin, äidit! Tässä puhuu yksinhuoltajaäidin tytär.
Olen paljon yksin lapsen kanssa, miehen matkustaessa maailmalla, ja olen myös yksin valvonut syntymästä asti joka ikinen yö. Ihan hyvin sitä jaksaa vaikka mullakin ikä painaa;)
Tsemppiä kaikille tuleville äideille, teillä on kohta käsissänne Aarre, ja valta vaikuttaa millainen tästä pienestä ihmisestä varttuu! Antakaa lämmin ja iloinen vauva-aika hänelle! Saatte kaiken moninkertaisena takaisin!
että jätit miehen, joka ei osoita vastuuntuntoa. Jos ei raskauden aikana välitä, niin en missään nimessä jäisi enää odottamaan yhtään pidempään. Raskaudenaikainen välittäminen kertoo myös siitä, että mies kunnioittaa ja välittää puolisostaan.
nii siis mun mielestä tein siinä mielessä oikein, että kun ei mies välitä odotus aikana niin miten se sitten yhtäkkiä voi taas välittää kun se lapsi tulee??!!
oikein ajateltu. Joillekin miehille voi tietysti tulla hetkellisesti vauvan synnyttyä jonkinlainen hoivausvietti kun kaikki on uutta ja kivaa, mutta kyllä se karisee yleensä yhtä nopeasti kuin on ilmaantunutkin.
Onko ennen raskautta välittänyt? Jos ei, niin miksi teit lapsen hänen kanssaan??? Jos on, niin tilanne on hänelle outo ja uusi ja hänelläkin saa olla omat reaktionsa. Ei tietenkään ihan mahdottomia, mutta viesteistäsi saa ihan hassun kuvan, kun mies ei välitä... Nyt vähemmän itsekkyyttä, teille on tulossa lapsi joka joutuu heti yh-kotiin!
luen vaan sivusta,en aloittanut aihetta..mutta me kaikki ollaan ihmisiä VAAN!!! ei kaikkea voi tietää etukäteen,ja aikas useesti sitä toivoo ja luulee et mies siit muuttuis ja alkais aattelee muutakin kun omaa napaansa!!! mulle kävi niin et alussa ei ollu mitn yhteyttä miehen kans.oltiin,ja ei oltu..sitte pikkuhiljaa kävin höpäjää vauvakuumeesta,koska mulla ikää jo paljon. sitten kun vauva saatiin alulle,olin satavarma että jatkan yksinhuoltajana...ja paskat!!!kun vauva alkoi liikkumaan mahassa ja nähtiin hänet ultrissa ym,mies muuttui täysin!! nyt maailman paras isi oottaa et vauva syntys maailmaan. meinaatko et kaik ihmiset vaan on mitä on."ahaa,toi o tollanen,mäkeen!! ahaaaaaa...toi onko tollanen,ja varmasti hautaan asti JUST TOLLANEN...eiku mukaan vaan!" kasva hei..niin moni tekee. ja aloittajalle,oikein teit.kaikilla ei ees se aika tai vauvan näkeminen auta.pojat ei aina kasva miehiksi..surullista.mutta kyllä pärjäät yksinkin.alussa tietty vaikeeta ja ikkävää mutta ainakin voit olla ylpeä siitä mitä sulla on.lapsi.kaikki ei pääse samaan.
ja sekö on absoluuttisesti väärä ja tuomittava asia se yh-koti? tiedän kyllä monia lapsia joista on kasvanut varsin onnellisia ja tasapainoisia ihmisiä, vaikka vanhemmat eivät ole samassa taloudessa asuneet. elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee, itse tulin raskaaksi vaikka minulle on aian toitotettu ettei sen pitäisi olla lapsuuden sairauden takia mahdollista. olin 2 vuotta ajoittain väkivaltaisessa ja kaikinpuolin mahdottomassa suhteessa. joten kyllä, minä jätin tulevan lapseni isän ja olen siitä erittäin ylpeä.
Yh-koti ei ole väärä eikä tuomittava asia. Joskus niin vaan käy. Mutta jos asiat on jo lähtökohtaisesti niin että ollaan odotusaikana yh:ta niin se on kyllä väärin lasta kohtaan! Lapsia pitäisi tehdä vakaaseen suhteeseen miehen kanssa jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa olla, eikä vaan omasta tahdosta suhteeseen jossa ei puolisoa edes tunne/rakasta jne.
Miksi ihmeessä teet lapsen väkivaltaisen ihmisen kanssa?!?!? On itsekästä vaan tehdä se lapsi kun vauvakuume painaa päälle eikä ajatella tulevaisuutta yhtään! Vuoden päästä ruikutetaan kun mies ei ole kiinnostunut pojastaan/tytöstään yhtään ja on väkivaltainen ja blaa blaa blaa! Itsekkyyttä vähän vähemmän! Kyllä se on tasapainoisempaa lapsuutta, että ollaan yhdessä kotona molempien vanhempien kanssa, kuin se, että hypitään vauvasta asti äitin ja isin kodissa josta toinen ei hyvässä lykyssä edes välitä!
HArmittaa ihan hirveesti se ku laps ei ehkä saa koskaa tietää mikä on perhe. itellä kuitenki on lapsuudessa (ja on vieläkin) vanhemmat yhdessä kasvattaneet. on niinku todella selvä kuva siitä mikä on perhe.
siihen mä en heti ala että pienestä pitäen rampataan vanhempien väliä.. saa ukkeli tulla lastansa hoitamaan ja katsomaan mun luo. Kuitenki ku väleissä ollaan ni se voi onnistua ehkä..
tulee sitte sun luo hoitelee lasta???????ja mitäs kun ukko alkaa seurustelee jonkun muun kanssa???? meinaatko et onnistuu "exän ja vauvan hoito?".. kyllä se niin on,että pärjäät yksin vauvan kanssa hyvin,työnnä se ukko elämään nautinnollista eloaan vaan muualle. ei mitään muuta kun tapaamisoikeus JOS tahtoo..ite me täällä polkumme valitaan ja sen vaan sanon,et kyllä ne eka vuodet yh:na menee ihan jees,mutta kun oot samaan aikaan isä ja äiti 15 v teinille,alkaa nimittäin keinot loppumaan. mut samaaha olisit vaik pitäsit sen ukkoskin..ei se tukena tulis olemaan.toteis vaan et itteppä teit.. nimim. KOKEMUSTA ON JA PALJON
Toi oli varmaankin vitsi?!?!?! Nyt jo olet lapseltasi riistänyt normaalin perhe-elämän niin älä riistä sitä toiseksi normaalimpaa tapaa eli tapaamiset isällä tai äidillä sillä te ette silloin enää ole yhdessä niin mitä hemmettiä se ukko sun luo lastansa tulee hoitamaan?!?!?! Ja muista että lapselle on kuitenkin kaikista paras että isä on jossain edes eikä niin että sä tässä vaiheessa jo päätät että et jaksa antaa lasta isälle hoitoon! Nyt järkeä käteen neiti! Taidat olla aika nuori? Kouluttamaton? Kokematon? Sellaiselta tuo nyt kuulostaa, ihan kamalaa!
jaa jaa, joku joka ei ole maailmaa nähnyt aukoo päätä taas ja latelee sääntöjä mikä on hyvä perhe ja mikä ei.
JOS ISÄ ON JOKU PASKA RENTTU JUOPPO NIIN EI SEN OLE HYVÄ OLLA LAPSEN ELÄMÄSSÄ USKO JO!!!!!!!
NO MIKSI HELVETISSÄ SELLAISEN KANSSA ALKAA TEKEMÄÄN NIITÄ LAPSIA??? Lasta kohtaa väärin!
dorka
Olen toista kertaa ( 20 v ) aviossa oleva aviomies.................Rakkaus on loppunut ja elämän edessä,toimeentulo kunnossa, mutta ölen atelsti ja vähän viinaan menevä, eläkkeellä oleva palopäällikkö, Viriili nmies
Oliko mies ennen raskautta jo kova meneen? Mietin vaan ettei sille tullu sellanen kriisi raskaudesta ja siitä että pitäs rauhottua!? On omakohtasta kokemusta ja myös kavereilla on ollut vastaavaa.. Eränkin kaverin mies jätti raskausaikana sen takia että halus elää omaa nuoruuttaan mut palas sit vaimon ja lapsen luo parin vuoden päästä..ja kaverini otti avosylin vastaan koska rakasti miestä ja halusi ehjän perheen lapselle. Mutta ymmärrrän hyvin jos haluu potkii moisen vastuttoman pojanhupakon pois elämästään! Ite en oo sellaseen pystynyt vaan olen odotellut josko tuo tuosta aikuistuis..
oltiin molemmat tosi kovia menemään.. teki todella tiukkaa jättää itte kaikki meneminen heti. joku kriisi sille varmaa kuitenki tuli.. tai joku pelko tila että joutuu aikuistuu ja ottaa vastuuta.. sitte mä vieressä sanomassa jostai ku mua sitte pelottaa omat asiani.. MÄ en jaksa odottaa että se aikuistuu.. elän omaa elämääni nyt.. ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
Taitaa teidän tilanne olla niin, että kun kummatkin olitte kovia menemään ja sit yhtäkkiä tulit raskaaks etkä enää voinut mennäkkään niin kuin ennen, niin et halua että sun ukkoskaan menee, olet kateellinen!! Kyllä se vaan niin on, että ei ne miehet voi noin vain elämäntapaansa muuttaa pelkästää siks että on vauva tulossa, kyllä se tarvii aikaa ja kasvamista. Äiteillä se on vaan pakko, koska se vauva on konkreettisesti sinussa ja se vaatii tietynlaisen elämän.
Anna sille miehelle aikaa mahdollisuus sisäistää asiaa, ja jos vauvan synnyttyä ei ala tapahtuun muutosta niin sitten se on toivotontapaus, eikä sille mahda mitään.
Tekstistä päätellen taidat olla joku parikymppinen tai alle joka on tullut kesken nuoruuden elämisen raskaaksi ja baarielämän oot joutunut jättämään.
huomasitko että kirjoitin tonne että oltiin kovia molemmat menemään.. annoin miehen aikanasa mennä. mainitsin asiasta että olis aika jo alkaa rauhoittumaan jne.. mutta hän päätti lisätä vaan vauhtia ja lopetti kokonaan kuuntelemisen ja jätti siinä vaiheessa mut yksin surujeni ja huolienki kanssa..
joo yli parikymppinen oon ja baarielämää oon kerenny nähä. Mutta täälä tuppukylässä missä asun ei ole valitettavasti viikonloppusin mitään muuta tekemistä ku juopotella ystien kans ja käydä baareissa.
mutta mies valitsi tiensä.. tulee sit katumaan jos tulee, ku vauva mailmaan jonkuajan päästä tulee...
Ja minulle on tulossa kaksoset. Ja isää ei tule koskaan edes olemaan. Uskon,että rankkaa tulee olemaan,mutta kait siitä ilonkin sitten niistä pienistä saa.. Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi!!
yksin odotellaan :) Erottiin tän lapsen isän kanssa kun olin kolmannella kuulla, kun hää päättikin ettei oo valmis tälläseen muutokseen vaikka lapsi hänellä on ennestäänkin. Nyt rv 25 menossa ja hyvin oon pärjänny yksinkin ja aion pärjätäkin.
Ottaa ihan tuhottomasti päähän nuo jotka asioista mitään enempää tietämättä tuomitsee heti, että on huono ihminen ja äiti jos on jättänyt sen tulevan isän raskausaikana. Tuskin kukaan ihan huvikseen eroaa vaan taustalla on ehkä jotain isompiakin juttuja..
Meillä tää tuleva isä ei tuu olemaan missään tekemisissä tän lapsen kanssa luultavasti koskaan, enkä koe että sille tulis yhtään sen huonompi elämä kun kahen vanhemman perheissäkään, mahollisesti jopa parempi kun jollain.. kun miettii just väkivaltaa, viinaa ja huumeita, joita aika paljon esiintyy nykyperheissä. Mulla on ainakin tosi hyvä tukiverkosto ja iso perhe, että en usko että rakkautta ja huolenpitoa jää tältä lapselta puuttumaan :)
Jos susta tuntui ettei mies ollut valmis niin minusta olit rohkea. Itse olen niin peloissani etten uskalla lähteä tai heittää pihalle. Siks olen monesti ja useasti saannut istua yksin mahani kanssa kun mies rellestää jossain. Ja olo on mitä surkein silloin.
Moi,
Itse jäin yksin kun mies otti ja lähti jo aluraskaudessa. Nyt menossa rv 25 jtn eikä ole miehestä kuulunut tai näkynyt. Mutta hyvin on mennyt ilmankin kun sain suhteen loppumiseen liittyvät surut surtua.
Tilanteesi on sikäli eri, että jätit miehesi. Tilanne on toki voinut sen vaatia, en lähde muuta väittämään kun en tiedä. Toivottavasti olet kuitenkin ollut tyytyväinen päätökseesi ja odotuksesi etenee hyvin. :)