ja olen minäkin käyttänyt sitä. Nyt pidän kuitenkin varmana, että se aiheuttaa suonenvetoa jaloissa aamulla herätessä. Se on hyvin voimakasta, eikä sellaista voi hyväksyä millään. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia?
Benfotiamiinia kehutaan kovasti
os..
81240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
yöllinen suonenveto jaloissa voi johtua magnesiumin puutteesta. Minunkin piti ennen nousta öisin ylös sängystä ja venytellä pohjetta. Nyt kun otan magnesiumia vaiva pysyy poissa. En oikein usko että b-vitamiini (benfotiamiini) voisi olla syyllinen oireeseesi. Benfotiamiiniahan on käytetty jo yli 50 vuotta eikä siitä ole tiettävästi raportoitu suonenvetoa. Saksassa ja muualla tavallinen päiväannos on 300 mg ja kliinisissä kokeissa on annetu 600-1200 mg päivässä eikä siitä ole tullut sivuvaikutuksia. Wikipedia kertoo benfotiamiinista suomeksi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Benfotiamiini
Aika jännää on, että magnesiumin tehoa ei ole varmistettu millään lääketieteellisillä tutkimuksilla...
Itselläni ei magnesiumista ollut mitään apua suonenvetojen torjunnassa ja toisaalta labrakokeet myöskin kertoivat, ettei minulla ollut puutetta magnesiumista - ainakaan plasmasta mitattuna.
Mutta kaikkeahan voi kokeilla...
Virallisen tahon tieto suonenvetojen ehkäisystä on tämä:
"Suonenvetoon ei tunneta hyviä ehkäisykeinoja. Nestetasapainosta huolehtiminen saattaa vähentää kramppeja. Säännöllisen lihasten venyttelyn ei ole tiedetä vähentävän suonenvetoja."
vähän niin kuin kauneuskin. Joku pitää jotakin näyttöä riittävänä toinen taas riittämättömänä. Lieneekö liikunnankaan terveellisyydestä riittävästi näyttöä.
Googlailin benfotiamiinia ja löysin tämän ristiriitaisuuksista kertovan dokumentin
http://www.biovita.fi/uusi/news.php?lang=fi&id=895
purkin tai pari. Viime aikoina en ole käyttänyt, kun ne pääsi loppumaan. En tullut ihan vakuuttuneeksi magnesiumin tehosta. Ehkä yksi pilleri päivässä oli liian vähän.
Näistä muista Tolosen herkuista on sanottava, että niitä on liian monia. Miten voisi tietää mitä niistä pitää syödä? Taitaa jäädä kaikki ottamatta, kun hyödyt eivät tule ilmeiseksi millään tavalla.
Magnesiumille on varmaankin normaali suunnilleen 350 mg/päivä hyvä annos. Kannattaa ehkä nauttia yhdistelmätablettina kalsium-magnesium-d-vitamiini varsinkin, jos lääkityksenä on metformiini. D-vitamiini auttaa kalsiumin imeytymistä ja siitä on monella terveelläkin puutetta. Itse olen saanut suonenvedon käytännössä kokonaan poistumaan magnesiumilla. Usein syynä on myös ruokasuolan puute. Tällöin on kysymys lähinnä hikoilun kautta tulleesta puutoksesta (esim juoksijat helteellä).
Tolosen ja monien muidenkin listat sopivista diabeetikkojen ravintolisistä ovat pitkiä. Itsekin suhtaudun niiden tehoon epäillen, jos ei laboratoriokokein ole esitetty puutoksia. Verensokereihin en ole itse huomannut millään lisällä olevan mitattavaa vaikutusta. Ennaltaehkäisevää vaikutusta on vaikea päätellä. Joillakin lisillä väitetään olevan esimerkiksi neuropatian hoidossa merkitystä. Lähinnä näitä ovat B-ryhmän vitamiinit ja alfalipoiinihappo. Voi itse kukin tutkia vaikutusta itseensä.
korkeat sokerit aiheutta suonen vetoja.HbA1c% 6 paikkeille,niin suonen vetot loppuu
ja muitakin ilkeitä túntemuksia pumppuun. Piti lopettaa käyttö.
En tiedä johtuiko itsestään benfotiamiinista vaiko sideaineena olevasta magnesiumstearaatista. Minä en nimittäin siedä magnesium-lisäyksiä.
B1-vitamiinin anto ruoan lisänä suojaa diabeetikon munuaisia, kertoo raportti joka kohtapuoliin julkaistaan Diabetologia-lehdessä.
Englantilaisen Warwickin yliopiston tohtori Naila Rabbanim johtamaan kolmen kuukauden mittaiseen vitamiinitutkimukseen osallistui 40 tyypin 2 diabeetikkoa Englannista ja Pakistanista. Puolet sai B1-vitamiinia (tiamiinia) 300 mg päivässä ja toinen puoli (verrokit) saivat lumetabletteja. Koehenkilöitä seurattiin vielä kaksi kuukautta vaikutusjakson päätyttyä.
B1-vitamiinia saaneilla munuaisten virtsaan erittämä valkuainen (albumiini) väheni keskimäärin 17,7 mg eli 41 % lähtötilaan nähden. Lisäksi 35 % potilaista, joilla oli ollut ennen kokeen alkua valkuaisen eritystä virtsaan (mikroalbuminuriaa), valkuaisen eritys loppui kokonaan tiamiiniryhmässä. Verrokeilla ei havaittu mitään paranemista. Albumiinin erittyminen virtsaan merkitsee diabeetikolla varhaista munuaisvauriota.
“Tässä esitutkimuksessa suuri päivittäinen tiamiiniannos paransi albumiinin erityksen virtsaa […] Tiamiini suurena ravintolisäannoksena voi tehostaa varhaisen diabeettisen munuaisvaurion hoitoa”, kirjoittavat tutkijat. “Tämä tutkimus painottaa jälleen kerran B1-vitamiinin tärkeyttä ja meidän on lisättävä [diabeetikkojen] tietämystä siitä”, sanoo tohtori Rabbani.
Warwickin yliopiston työryhmä raportoi professori Paul J. Thornalleyn johdolla elokuussa 2007 Diabetologia-lehdessä että sekä tyypin 1 että 2 diabeetikoilla on huomattavaa (75 prosentin) tiamiinin puutetta ja että puute altistaa valtimomuutoksille. Toisaalta tämän vitamiinin anto ruoan lisänä voi kohentaa diabeetikon verisuoniterveyttä. British charity Diabetes UK on rahoittanut näitä tutkimuksia ja järjestö korostaa tiamiinilisän voivan vähentää diabeetikon riskiä sairastua mikroverenkierron häiriöihin.
Rabbani N, Alam SS, Riaz S, LarkinJR, Akhtar MW, Shafi T, Thornalley PJ. High-dose thiamine therapy for patients with type 2 diabetes and microalbuminuria: a randomised, double-blind placebo-controlled pilot study. Diabetologia 2008. Published online ahead of print, doi: 10.1007/s00125-008-1224-4