.
Suomen itsenäisyyden alkutaipaleella heti kansalaissodan jälkeen
äänestäjällä ei ollut vaikeutta löytää asemaansa puoluekentässä. Ammatti ja
sosiaalinen asema määrittivät automaattisesti puolueen.
Nyt kaikki on toisin. Tuoreessa Turun Yliopistossa tehdyssä
tutkimuksessa ilmeni, että kansalaiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta
ja heidän tietonsa poliittisista päättäjistä oli olematonta puhumattakaan
puolueiden ideologioista. On tiedetty pitkään, että erityisesti nuoret ovat
vieraantuneet politiikasta.
Mitä sitten itse puolueissa on tapahtunut? Aikaisemmin oli selvä
jakolinja oikeiston ja vasemmiston välillä. Oli kypäräpappi- ja alkiolaisten
puolueet, jotka ajoivat parempiosaisten asioita sekä sosiaalidemoraatit ja
kommunistit, jotka ajoivat vähempiosaisten asioita.
Nyt sielläkin kaikki on toisin. Suurimpia puolueita ei erota
enää toisistaan. 90-luvulla Paavo Lipposen työväenpuolueen johdolla ajettiin
niin oikeistolaista politiikkaa, että paikoitellen mentiin oikealta
Kokoomuksen Sauli Niinistönkin ohi. Vaivalla rakennettua hyvinvointivaltiota
alettiin purkaa, ulkoistaa ja yksityistää.
Seurauksena oli äänestäjien eriarvoisuuden räjähdysmäinen kasvu,
jolloin rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Kymmenen vuoden aikana
pääasiassa kokoomuslaisille menevät osingot kymmenkertaistuivat, voitot ja
yritysten myyntivoitot kuusinkertaistuivat sekä vuokratulot yli
kaksinkertaistuivat.
Nykyään äänestäjien työn tuloksista suurin osa valuu maan
rajojen yli osinkoina amerikkalaisille rikkaille.
Niistä on hyötynyt melkein yksinomaan tulonsaajien ylin kymmenys
ja sen sisällä pääosin ylin prosentti ja rikkain promille oikein rutosti.
Tulonsaajien alimman kymmenyksen reaalitulot ovat samalla
ajanjaksolla laskeneet työväenpuolueen pääministerin ja ²työväen
presidenttiehdokkaan² aikakaudella. Keskituloiset ovat polkeneet paikallaan.
Samoin eduskunta laittoi kuntien talouden ahdinkoon, koska Esko Ahon ja
Paavo Lipposen hallintokausien aikana valtionosuuksia leikattiin niin, että
vuonna 2000 ne olivat enää 21,9 prosenttia kuntien budjetista. Vuonna 1990
ne olivat vielä 36,7 prosenttia. Samalla sosiaalisia velvoitteita
siirrettiin valtiolta kunnille. Vuonna 2008 yleinen valtionosuus oli enää
viisi miljardia euroa ja sen osuus kuntien tuloista oli jo alle viidennes.
Kun samalla progressiivisia valtion veroja alennettiin, kuntien
oli pakko nostaa kunnallisveroja (tasavero), jolloin pienituloiset, köyhät
ja työttömätkin laitettiin maksamaan vähenevät hyvinvointipalvelunsa.
Kokoomuslaisethan kykenevät ostamaan palvelunsa yksityiseltä sektorilta.
Sama meno on jatkunut ja veronalennukset, varallisuusveron
poisto sekä suurin osa perintöverosta on poistunut. Ne ovat olleet
luonnollista jatkoa porvarillisen Matti Vanhasen ja ²paskaduunien²
puolustajan Jyrki Kataisen valtakaudella. Katainenkin paheksuu vain
palvelualoista käytettyä halventavaa nimitystä, ei 7-8 euron tuntipalkkaa,
jota maksetaan siivoustyöstä, markettien kassalla ja kahviloiden ja baarien
ekstraajille. Hän ei paheksu alle 30 tunnin viikkotyöaikaa, osa-
määräaikaisia- ja vuokratyösuhteita.
Eteläranta pelottelee Kataisen ja Vanhasen suulla Suomea
tulevasta työvoimapulasta kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. He
hehkuttavat myös työttömyyden tilastollisesta vähenemisestä, sekä Suomen
EU-maiden parhaimpiin kuuluvasta työllisyysasteesta.
Medioiden suosiollisella myötävaikutuksella he ovat vaienneet
siitä, että Suomessa kaikki tehdyt työtunnit eivät ole vieläkään vuoden 1990
tasolla. Säännöllisesti yli 35 työtunnin työviikkoa tehneiden palkansaajien
määrä oli vuonna 1990 vielä 88 prosenttia. Vuonna 2007 enää 82,9 prosenttia.
²Paskatyöpaikat² ovat tulleet jäädäkseen.
Mediat ja puoluetoimistojen palkkaamat mainostoimistot
hämärtävät entisestään äänestäjäparkojen todellisuutta. Kokoomuksen
kunnallisvaalijulisteessa Kataisen kuvan alla ²työkalut² ovat ristissä kuten
taistolaisessa vaalimainoksessa ja iskulausekin ²Kaikkien kuntien tekevät
ihmiset liittykää yhteen² on kopioitu vasemmistolaisesta perinteestä.
Vaikka tuotanto ja yritysten taseet ovat kasvaneet parhaiten
EU-maiden joukossa jo 15 vuotta, hyvinvointipalvelut ovat vielä 90-luvun
alun tasolla. Kelan tutkijat julkaisivat juuri toisen ²Vääryyskirjan², jossa
todettiin yksiselitteisesti, että 90-luvun puolivälin jälkeen työttömän
peruspäiväraha on jäänyt ansiotasosta jälkeen 24,5 prosenttia, yhden lapsen
lapsilisä 37,3 prosenttia, korkeakouluopiskelijan opintoraha 41 prosenttia,
täysi kansaneläke 19,5 prosenttia ja toimeentulotuen perusosa 28.1
prosenttia.
Kun yhden ainoan totuuden politiikka vaatii jatkuvaa valtion
menojen säästämistä, leikkausta, järkeistämistä, kilpailuttamista ja
ulkoistamista, Myyrmannin, Jokelan ja Kauhavan traagiset tapahtumat ovat
herkistäneet Kataisenkin puhumaan epäkokoomuslaisittain ²välittämisestä² ja
²yhteisöllisyydestä.² Vasemmistolainen tematiikka on nyt muotia jopa
oikeistolaisessa jargonissa. Ei ihme, että äänestäjäparka on aivan hukassa.
Tavallisella äänestäjällä ei enää tässä kiihtyvän kilpailun ja
jatkuvasti vähenevien työpaikkojen karusellissa ole aikaa ja mielenkiintoa
yhä sekavammaksi käyvään poliittiseen eipäs-juupas keskusteluun.
Mielialapillereiden avulla he yrittävät peittää yhä pahenevia
mielenterveysongelmia ja yrittävät pitää itseään kilpailukykyisenä
työtoveriaan vastaan. Mediat ylläpitävät ja kiihdyttävät tilannetta
suoltamalla mitä erilaisempia pudotusleikkejä, jolloin syrjäytyjiä ja
pudokkaita ei tehdä pelkästään koulutus- ja työelämässä, vaan myös medioiden
viihdebisneksessä.
Ikävän kehityksen häivytysoperaatioon on valjastettu myös
yrityshenkinen työelämän valmennusarmeija. Erilaiset jarisarasvuot ja
esasaariset rikastuvat pääoman ja Etelärannan edustajien suosiollisella
myötävaikutuksella. He häivyttävät yhteiskunnan ikävän huonontumisen.
Samalla he usuttavat äänestäjäparkoja jatkuvaan ²oman elämänsä
sankari²-kilpailuun. Ei ihme, että lapset jäävät jalkoihin ja nuoret
oireilevat jo pyssy kädessä.
Vasemmallakin on ollut pallo hukassa. Kun Suvi-Anne Siimes tuli
Vasemmistoliiton johtoon, taisi ainoa punaisuus löytyä hänen kynsilakastaan.
Hän vei Suomea ja Vasemmistoliittoa avoimesti EU:hun ja verhotusti Natoon ja
oli avoimesti salakokoomuslaisen Paavo Lipposen läheinen ²toveri². Olipa hän
jopa salaa yhdistämässä Vasemmistoliittoa Demareihin kuten Matti Viialainen
ja Erkki Tuomioja ovat jo vuosia esittäneet.
Ei ihme, että perussuomalaisten Timo Soini on korjannut
Vasemmistoliiton äänet ja äänestäjät ovat ymmällään. Myöhemmin Siimes on
paljastanut karvansa ja mennyt henkiseen kotiinsa Etelärantaan ökyrikkaiden
lääketehtaitten lobbariksi ja puolustamaan niiden osakkeenomistajien
arvonnousua. Samoin on käynyt myös hänen idolilleen Paavo Lipposelle.
Työväen johtajasta tuli notkeasti monikansallisen öljyteollisuuden
myyntitykki.
Toinenkin poliittinen nokkamies Esko Aho osoitti joustavuutta ja
innovatiivisuutta siirtymällä ²alkiolaiseen² kotiinsa Nokiaan, puolustamaan
amerikkalaisten osakkeenomistajien etuja.
Ei ihme, että äänestäjäparoilta on mennyt luottamus
poliitikkoihin. Varsinkin kun mediat veivaat lööppitarinoita heidän
tekstiviesteistään, alati vaihtuvista poika- ja tyttöystävistään ja
eduskunta alkaa olla täynnä popparitoimittajia, missejä, urheilijoita ja
viihdetaiteilijoita.
Kaikki puolueiden perusarvot ovat heittäneet häränpyllyä. Kaikki
valtapuolueet alkavat olla toistensa klooneja. Ne ovat sementoineet valtansa
puoluetuilla. Eduskuntapuolueet jakavat joka arkipäivä keskenään n. 170 000
euroa verovaroista. Uusia puolueita ja ajatuksia ei suvaita. Niille ei
anneta mitään tukia eikä mediatilaa ja ne pidetään marginaalissa.
Perussuomalaiset ja piskuinen Itsenäisyyspuolue ovat yrittäneet
tuoda pientä kritiikkiä monikansallisen pääoman EU:n avulla aikaansaamaan
pääomien ja rahamaailman vapauttamiseen. Sen jäljet näkyvät nyt
Yhdysvaltojen pankkikriisissä samoin kuin Suomen pankkikriisissä 90-luvun
alussa.
Ei ihme, että äänestäjien kiinnostus politiikkaan on hiipunut,
kun 80 prosenttia laeista tulee nykyisin Brysselistä, jossa oma painoarvomme
on alle kaksi prosenttia. Poliittinen valta ei ole pelkästään karannut
valtakunnan rajojen ulkopuolelle.
Myös taloudellinen valta on karannut pääomien vapauttamisen
johdosta Suomen rajojen ulkopuolelle. Yli puolet pörssistä on
pörssikeinottelijoitten päätösvallan käsissä. Poliitikot ovat olleet jo
pitkään sivuraiteella. Eduskunnassa on muitakin ²puolivallattomia²
poliitikkoja kuin Sauli Niinistö. Ei ihme, että äänestäjäparka tuntee
voimattomuutta ja vaikutusmahdollisuuksiensa kadonneen.
Niinistön presidentinvaalien vaalislogan oli, että
²vastakkainasettelun aika on ohi². Jos Niinistö tulevissa
presidentinvaaleissa käyttää vieläkin samaa slogania, se ei voi olla
enempää totuudenvastainen.
Milloinkaan ennen pääomalla ei ole ollut työntekijöihin nähden
niin paljon ylivaltaa kuin nykyään. Pääoman vapauttaminen mahdollistaa
kokoomuslaiselle yrityspatruunalle tuotannon automatisoinnin tai siirtää
²kilpailukykysyistä² tuotannon Suomesta matalapalkkamaahan. Ennen
teknologiamurrosta orjat rahdattiin laivoilla tekemään ²paskaduunit²
rikkaisiin maihin.
Nyt tietokonepohjainen automatisoitunut suurtuotanto
mahdollistaa reaaliaikaisen tuotannon ja uudenlaisen kolonialismin. Kun
Kiinassa ei ole ay-liikettä, meikäläistä palkkatasoa, sosiaaliturvaa,
verotusta ja ympäristönormeja, kokoomuslainen yritysjohtaja saa parannetuksi
kätevästi tuottavuutta ja sitä kautta varmistetuksi omat jättimäiset
palkankorotuksensa, bonuksensa ja optionsa.
Tilanteen irvokkuutta lisää vielä se, että Eteläranta ja
ay-liike ovat löytäneet toisensa. Lauri Ihalainenkin peräänkuuluttaa
tuottavuuden lisäämistä, jotta edes muutama teollinen työpaikka tai robotti
säilyisi Suomessa.
Kun tehdasteollisuuden 25 euron keskituntiansiot korvataan
Vanhasen ja Kataisen hehkuttamilla ²uusilla² puolta pienemmillä
palvelualojen ²paskaduunityöpaikoilla² ei ole ihme, että nykyisillä
äänestäjillä on pelko puserossa.
Pelkoa lisäävät vielä Etelärannan markkinoima ²työvoimapula² ja
vaatimukset vierastyövoiman lisäämisestä. Näihin 7-8 euron uusiin
²paskaduuneihin² ei pääkaupunkiseudulla tahdo enää löytyä suomalaisia
käsipareja, kun sillä ei enää täällä elä. Tämä palkkataso sopii kuitenkin
useimmille maahanmuuttajille jotka tulevat vieläkin kurjemmista oloista.
Thaimaalaisten puolukanpoimijoillekin yhden euron kilohinta on riittävä
vaikka se ei enää suomalaiselle puolukanpoimijalle riitä.
Eteläranta panee palvelualan matalapalkkaiset kotimaiset
työntekijät ja maahanmuuttajat kilpailemaan palkanalennuksista ihonväristä
riippumatta. Vapaa globaali palkkakilpailu merkitsee lopulta kiinalaista
palkkatasoa. Finnairilla on jo oireita tulevasta kehityksestä sekä
lentoemäntien, että korkeapalkkaisten lentäjienkin kohdalla.
Teknologia vie tulevaisuudessa myös palvelualojen työpaikat.
Internet-pohjaiset itsepalvelujärjestelmät leviävät palvelualoille kovaa
vauhtia. Pankkisektori näytti jo karmaisevaa esimerkkiä. Tekesissä ja
Sitrassa innovoidaan veronmaksajien rahoilla uusia sovelluksia lisää ja
ihmisiä kortistoon veronmaksajien elätettäväksi..
Nyt tulevissa kunnallisvaaleissa äänestäjiä patistetaan taas
uurnille. Kunnallisvaaleissa äänestäjällä on vielä toistaiseksi teoreettisia
vaikutusmahdollisuuksia. Sielläkin kokoomuslaiset yritysmesenaatit
rahoittavat pääasiassa kokoomuslaisia kunnallisvaaliehdokkaita kuten
äskettäin ilmi tulleissa eduskunnan kansanedustajien omien vaalibudjettien
salailuskandaalissa.
Silti kunnallishallintoon on tunkua, vaikka siellä päättäjät
joutuvat nykyisin pääasiassa supistamaan, eivätkä lisäämään äänestäjiensä
palveluita. Siksi, että kansanedustajat ja Lipposen ²aivo² valtiosihteeri
Raimo Sailas eivät ymmärrä, osaa ja kykene enää ulosmittaamaan kasvaneesta
tuotannosta verotuloja tuotannon kasvun suhteessa jaettavaksi kansalaisille
hyvinvointipalveluina. Valtion budjetin pitäisi olla nyt tuotannon kasvuun
suhteutettuna 45 miljardin euron asemesta lähes 70 miljardia. Siitä
riittäisi valtiolta jaettavaksi kunnillekin jo valtionosuuksia.
Tuottavuushyödyt menevät osinkotuloina pääosin ulkomaisille
sijoittajille ja suomalaisten osuudet investointeihin ulkomaille.
Vihjeenä ehdottaisin, että äänestäjät unohtaisivat tulevissa
kunnallisvaaleissa kaikki ideologiat ja -ismit ja äänestäisivät itsekkäästi
vain oman etunsa puolesta, kuten äänestäjät Suomen itsenäisyyden
alkuaikoina.
Kaikki kaivaisivat palkka-, eläke-, ja muut tulolipukkeensa
esille.
Kaikki ne, joiden vuosiansiot ovat yli 60 000 euroa valitsisivat ehdokkaansa
Kokoomuksen, Keskustapuolueen, demareiden, RKP:n tai Kristillisten riveistä.
Tosin se voi olla ideologisesti aika vaikeaa pääosalle kokoomuksen
rivikannattajalle. Sehän muodostuu pääosin pienipalkkaisista opettajista,
sairaanhoitajista ja kampaamo-parturi-yrittäjistä, jotka mieluummin
ymmärtämättömyyttään samaistuvat kokoomuslaisiin menestyjiin kuin
luusereihin.
Ne, joiden vuosiansiot ovat sen alle, valitsisivat
Vasemmistoliiton, Vihreiden, Perussuomalaisten tai pienten
vaihtoehtopuolueiden riveistä. Kehityksen suunta voisi vaikka muuttua.
.
Suomen itsenäisyyden alkutaipaleella heti kansalaissodan jälkeen
äänestäjällä ei ollut vaikeutta löytää asemaansa puoluekentässä. Ammatti ja
sosiaalinen asema määrittivät automaattisesti puolueen.
Nyt kaikki on toisin. Tuoreessa Turun Yliopistossa tehdyssä
tutkimuksessa ilmeni, että kansalaiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta
ja heidän tietonsa poliittisista päättäjistä oli olematonta puhumattakaan
puolueiden ideologioista. On tiedetty pitkään, että erityisesti nuoret ovat
vieraantuneet politiikasta.
Mitä sitten itse puolueissa on tapahtunut? Aikaisemmin oli selvä
jakolinja oikeiston ja vasemmiston välillä. Oli kypäräpappi- ja alkiolaisten
puolueet, jotka ajoivat parempiosaisten asioita sekä sosiaalidemoraatit ja
kommunistit, jotka ajoivat vähempiosaisten asioita.
Nyt sielläkin kaikki on toisin. Suurimpia puolueita ei erota
enää toisistaan. 90-luvulla Paavo Lipposen työväenpuolueen johdolla ajettiin
niin oikeistolaista politiikkaa, että paikoitellen mentiin oikealta
Kokoomuksen Sauli Niinistönkin ohi. Vaivalla rakennettua hyvinvointivaltiota
alettiin purkaa, ulkoistaa ja yksityistää.
Seurauksena oli äänestäjien eriarvoisuuden räjähdysmäinen kasvu,
jolloin rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Kymmenen vuoden aikana
pääasiassa kokoomuslaisille menevät osingot kymmenkertaistuivat, voitot ja
yritysten myyntivoitot kuusinkertaistuivat sekä vuokratulot yli
kaksinkertaistuivat.
Nykyään äänestäjien työn tuloksista suurin osa valuu maan
rajojen yli osinkoina amerikkalaisille rikkaille.
Niistä on hyötynyt melkein yksinomaan tulonsaajien ylin kymmenys
ja sen sisällä pääosin ylin prosentti ja rikkain promille oikein rutosti.
Tulonsaajien alimman kymmenyksen reaalitulot ovat samalla
ajanjaksolla laskeneet työväenpuolueen pääministerin ja ²työväen
presidenttiehdokkaan² aikakaudella. Keskituloiset ovat polkeneet paikallaan.
Samoin eduskunta laittoi kuntien talouden ahdinkoon, koska Esko Ahon ja
Paavo Lipposen hallintokausien aikana valtionosuuksia leikattiin niin, että
vuonna 2000 ne olivat enää 21,9 prosenttia kuntien budjetista. Vuonna 1990
ne olivat vielä 36,7 prosenttia. Samalla sosiaalisia velvoitteita
siirrettiin valtiolta kunnille. Vuonna 2008 yleinen valtionosuus oli enää
viisi miljardia euroa ja sen osuus kuntien tuloista oli jo alle viidennes.
Kun samalla progressiivisia valtion veroja alennettiin, kuntien
oli pakko nostaa kunnallisveroja (tasavero), jolloin pienituloiset, köyhät
ja työttömätkin laitettiin maksamaan vähenevät hyvinvointipalvelunsa.
Kokoomuslaisethan kykenevät ostamaan palvelunsa yksityiseltä sektorilta.
Sama meno on jatkunut ja veronalennukset, varallisuusveron
poisto sekä suurin osa perintöverosta on poistunut. Ne ovat olleet
luonnollista jatkoa porvarillisen Matti Vanhasen ja ²paskaduunien²
puolustajan Jyrki Kataisen valtakaudella. Katainenkin paheksuu vain
palvelualoista käytettyä halventavaa nimitystä, ei 7-8 euron tuntipalkkaa,
jota maksetaan siivoustyöstä, markettien kassalla ja kahviloiden ja baarien
ekstraajille. Hän ei paheksu alle 30 tunnin viikkotyöaikaa, osa-
määräaikaisia- ja vuokratyösuhteita.
Eteläranta pelottelee Kataisen ja Vanhasen suulla Suomea
tulevasta työvoimapulasta kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. He
hehkuttavat myös työttömyyden tilastollisesta vähenemisestä, sekä Suomen
EU-maiden parhaimpiin kuuluvasta työllisyysasteesta.
Medioiden suosiollisella myötävaikutuksella he ovat vaienneet
siitä, että Suomessa kaikki tehdyt työtunnit eivät ole vieläkään vuoden 1990
tasolla. Säännöllisesti yli 35 työtunnin työviikkoa tehneiden palkansaajien
määrä oli vuonna 1990 vielä 88 prosenttia. Vuonna 2007 enää 82,9 prosenttia.
²Paskatyöpaikat² ovat tulleet jäädäkseen.
Mediat ja puoluetoimistojen palkkaamat mainostoimistot
hämärtävät entisestään äänestäjäparkojen todellisuutta. Kokoomuksen
kunnallisvaalijulisteessa Kataisen kuvan alla ²työkalut² ovat ristissä kuten
taistolaisessa vaalimainoksessa ja iskulausekin ²Kaikkien kuntien tekevät
ihmiset liittykää yhteen² on kopioitu vasemmistolaisesta perinteestä.
Vaikka tuotanto ja yritysten taseet ovat kasvaneet parhaiten
EU-maiden joukossa jo 15 vuotta, hyvinvointipalvelut ovat vielä 90-luvun
alun tasolla. Kelan tutkijat julkaisivat juuri toisen ²Vääryyskirjan², jossa
todettiin yksiselitteisesti, että 90-luvun puolivälin jälkeen työttömän
peruspäiväraha on jäänyt ansiotasosta jälkeen 24,5 prosenttia, yhden lapsen
lapsilisä 37,3 prosenttia, korkeakouluopiskelijan opintoraha 41 prosenttia,
täysi kansaneläke 19,5 prosenttia ja toimeentulotuen perusosa 28.1
prosenttia.
Kun yhden ainoan totuuden politiikka vaatii jatkuvaa valtion
menojen säästämistä, leikkausta, järkeistämistä, kilpailuttamista ja
ulkoistamista, Myyrmannin, Jokelan ja Kauhavan traagiset tapahtumat ovat
herkistäneet Kataisenkin puhumaan epäkokoomuslaisittain ²välittämisestä² ja
²yhteisöllisyydestä.² Vasemmistolainen tematiikka on nyt muotia jopa
oikeistolaisessa jargonissa. Ei ihme, että äänestäjäparka on aivan hukassa.
Tavallisella äänestäjällä ei enää tässä kiihtyvän kilpailun ja
jatkuvasti vähenevien työpaikkojen karusellissa ole aikaa ja mielenkiintoa
yhä sekavammaksi käyvään poliittiseen eipäs-juupas keskusteluun.
Mielialapillereiden avulla he yrittävät peittää yhä pahenevia
mielenterveysongelmia ja yrittävät pitää itseään kilpailukykyisenä
työtoveriaan vastaan. Mediat ylläpitävät ja kiihdyttävät tilannetta
suoltamalla mitä erilaisempia pudotusleikkejä, jolloin syrjäytyjiä ja
pudokkaita ei tehdä pelkästään koulutus- ja työelämässä, vaan myös medioiden
viihdebisneksessä.
Ikävän kehityksen häivytysoperaatioon on valjastettu myös
yrityshenkinen työelämän valmennusarmeija. Erilaiset jarisarasvuot ja
esasaariset rikastuvat pääoman ja Etelärannan edustajien suosiollisella
myötävaikutuksella. He häivyttävät yhteiskunnan ikävän huonontumisen.
Samalla he usuttavat äänestäjäparkoja jatkuvaan ²oman elämänsä
sankari²-kilpailuun. Ei ihme, että lapset jäävät jalkoihin ja nuoret
oireilevat jo pyssy kädessä.
Vasemmallakin on ollut pallo hukassa. Kun Suvi-Anne Siimes tuli
Vasemmistoliiton johtoon, taisi ainoa punaisuus löytyä hänen kynsilakastaan.
Hän vei Suomea ja Vasemmistoliittoa avoimesti EU:hun ja verhotusti Natoon ja
oli avoimesti salakokoomuslaisen Paavo Lipposen läheinen ²toveri². Olipa hän
jopa salaa yhdistämässä Vasemmistoliittoa Demareihin kuten Matti Viialainen
ja Erkki Tuomioja ovat jo vuosia esittäneet.
Ei ihme, että perussuomalaisten Timo Soini on korjannut
Vasemmistoliiton äänet ja äänestäjät ovat ymmällään. Myöhemmin Siimes on
paljastanut karvansa ja mennyt henkiseen kotiinsa Etelärantaan ökyrikkaiden
lääketehtaitten lobbariksi ja puolustamaan niiden osakkeenomistajien
arvonnousua. Samoin on käynyt myös hänen idolilleen Paavo Lipposelle.
Työväen johtajasta tuli notkeasti monikansallisen öljyteollisuuden
myyntitykki.
Toinenkin poliittinen nokkamies Esko Aho osoitti joustavuutta ja
innovatiivisuutta siirtymällä ²alkiolaiseen² kotiinsa Nokiaan, puolustamaan
amerikkalaisten osakkeenomistajien etuja.
Ei ihme, että äänestäjäparoilta on mennyt luottamus
poliitikkoihin. Varsinkin kun mediat veivaat lööppitarinoita heidän
tekstiviesteistään, alati vaihtuvista poika- ja tyttöystävistään ja
eduskunta alkaa olla täynnä popparitoimittajia, missejä, urheilijoita ja
viihdetaiteilijoita.
Kaikki puolueiden perusarvot ovat heittäneet häränpyllyä. Kaikki
valtapuolueet alkavat olla toistensa klooneja. Ne ovat sementoineet valtansa
puoluetuilla. Eduskuntapuolueet jakavat joka arkipäivä keskenään n. 170 000
euroa verovaroista. Uusia puolueita ja ajatuksia ei suvaita. Niille ei
anneta mitään tukia eikä mediatilaa ja ne pidetään marginaalissa.
Perussuomalaiset ja piskuinen Itsenäisyyspuolue ovat yrittäneet
tuoda pientä kritiikkiä monikansallisen pääoman EU:n avulla aikaansaamaan
pääomien ja rahamaailman vapauttamiseen. Sen jäljet näkyvät nyt
Yhdysvaltojen pankkikriisissä samoin kuin Suomen pankkikriisissä 90-luvun
alussa.
Ei ihme, että äänestäjien kiinnostus politiikkaan on hiipunut,
kun 80 prosenttia laeista tulee nykyisin Brysselistä, jossa oma painoarvomme
on alle kaksi prosenttia. Poliittinen valta ei ole pelkästään karannut
valtakunnan rajojen ulkopuolelle.
Myös taloudellinen valta on karannut pääomien vapauttamisen
johdosta Suomen rajojen ulkopuolelle. Yli puolet pörssistä on
pörssikeinottelijoitten päätösvallan käsissä. Poliitikot ovat olleet jo
pitkään sivuraiteella. Eduskunnassa on muitakin ²puolivallattomia²
poliitikkoja kuin Sauli Niinistö. Ei ihme, että äänestäjäparka tuntee
voimattomuutta ja vaikutusmahdollisuuksiensa kadonneen.
Niinistön presidentinvaalien vaalislogan oli, että
²vastakkainasettelun aika on ohi². Jos Niinistö tulevissa
presidentinvaaleissa käyttää vieläkin samaa slogania, se ei voi olla
enempää totuudenvastainen.
Milloinkaan ennen pääomalla ei ole ollut työntekijöihin nähden
niin paljon ylivaltaa kuin nykyään. Pääoman vapauttaminen mahdollistaa
kokoomuslaiselle yrityspatruunalle tuotannon automatisoinnin tai siirtää
²kilpailukykysyistä² tuotannon Suomesta matalapalkkamaahan. Ennen
teknologiamurrosta orjat rahdattiin laivoilla tekemään ²paskaduunit²
rikkaisiin maihin.
Nyt tietokonepohjainen automatisoitunut suurtuotanto
mahdollistaa reaaliaikaisen tuotannon ja uudenlaisen kolonialismin. Kun
Kiinassa ei ole ay-liikettä, meikäläistä palkkatasoa, sosiaaliturvaa,
verotusta ja ympäristönormeja, kokoomuslainen yritysjohtaja saa parannetuksi
kätevästi tuottavuutta ja sitä kautta varmistetuksi omat jättimäiset
palkankorotuksensa, bonuksensa ja optionsa.
Tilanteen irvokkuutta lisää vielä se, että Eteläranta ja
ay-liike ovat löytäneet toisensa. Lauri Ihalainenkin peräänkuuluttaa
tuottavuuden lisäämistä, jotta edes muutama teollinen työpaikka tai robotti
säilyisi Suomessa.
Kun tehdasteollisuuden 25 euron keskituntiansiot korvataan
Vanhasen ja Kataisen hehkuttamilla ²uusilla² puolta pienemmillä
palvelualojen ²paskaduunityöpaikoilla² ei ole ihme, että nykyisillä
äänestäjillä on pelko puserossa.
Pelkoa lisäävät vielä Etelärannan markkinoima ²työvoimapula² ja
vaatimukset vierastyövoiman lisäämisestä. Näihin 7-8 euron uusiin
²paskaduuneihin² ei pääkaupunkiseudulla tahdo enää löytyä suomalaisia
käsipareja, kun sillä ei enää täällä elä. Tämä palkkataso sopii kuitenkin
useimmille maahanmuuttajille jotka tulevat vieläkin kurjemmista oloista.
Thaimaalaisten puolukanpoimijoillekin yhden euron kilohinta on riittävä
vaikka se ei enää suomalaiselle puolukanpoimijalle riitä.
Eteläranta panee palvelualan matalapalkkaiset kotimaiset
työntekijät ja maahanmuuttajat kilpailemaan palkanalennuksista ihonväristä
riippumatta. Vapaa globaali palkkakilpailu merkitsee lopulta kiinalaista
palkkatasoa. Finnairilla on jo oireita tulevasta kehityksestä sekä
lentoemäntien, että korkeapalkkaisten lentäjienkin kohdalla.
Teknologia vie tulevaisuudessa myös palvelualojen työpaikat.
Internet-pohjaiset itsepalvelujärjestelmät leviävät palvelualoille kovaa
vauhtia. Pankkisektori näytti jo karmaisevaa esimerkkiä. Tekesissä ja
Sitrassa innovoidaan veronmaksajien rahoilla uusia sovelluksia lisää ja
ihmisiä kortistoon veronmaksajien elätettäväksi..
Nyt tulevissa kunnallisvaaleissa äänestäjiä patistetaan taas
uurnille. Kunnallisvaaleissa äänestäjällä on vielä toistaiseksi teoreettisia
vaikutusmahdollisuuksia. Sielläkin kokoomuslaiset yritysmesenaatit
rahoittavat pääasiassa kokoomuslaisia kunnallisvaaliehdokkaita kuten
äskettäin ilmi tulleissa eduskunnan kansanedustajien omien vaalibudjettien
salailuskandaalissa.
Silti kunnallishallintoon on tunkua, vaikka siellä päättäjät
joutuvat nykyisin pääasiassa supistamaan, eivätkä lisäämään äänestäjiensä
palveluita. Siksi, että kansanedustajat ja Lipposen ²aivo² valtiosihteeri
Raimo Sailas eivät ymmärrä, osaa ja kykene enää ulosmittaamaan kasvaneesta
tuotannosta verotuloja tuotannon kasvun suhteessa jaettavaksi kansalaisille
hyvinvointipalveluina. Valtion budjetin pitäisi olla nyt tuotannon kasvuun
suhteutettuna 45 miljardin euron asemesta lähes 70 miljardia. Siitä
riittäisi valtiolta jaettavaksi kunnillekin jo valtionosuuksia.
Tuottavuushyödyt menevät osinkotuloina pääosin ulkomaisille
sijoittajille ja suomalaisten osuudet investointeihin ulkomaille.
Vihjeenä ehdottaisin, että äänestäjät unohtaisivat tulevissa
kunnallisvaaleissa kaikki ideologiat ja -ismit ja äänestäisivät itsekkäästi
vain oman etunsa puolesta, kuten äänestäjät Suomen itsenäisyyden
alkuaikoina.
Kaikki kaivaisivat palkka-, eläke-, ja muut tulolipukkeensa
esille.
Kaikki ne, joiden vuosiansiot ovat yli 60 000 euroa valitsisivat ehdokkaansa
Kokoomuksen, Keskustapuolueen, demareiden, RKP:n tai Kristillisten riveistä.
Tosin se voi olla ideologisesti aika vaikeaa pääosalle kokoomuksen
rivikannattajalle. Sehän muodostuu pääosin pienipalkkaisista opettajista,
sairaanhoitajista ja kampaamo-parturi-yrittäjistä, jotka mieluummin
ymmärtämättömyyttään samaistuvat kokoomuslaisiin menestyjiin kuin
luusereihin.
Ne, joiden vuosiansiot ovat sen alle, valitsisivat
Vasemmistoliiton, Vihreiden, Perussuomalaisten tai pienten
vaihtoehtopuolueiden riveistä. Kehityksen suunta voisi vaikka muuttua.
.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Turha luulla. Monopolipimityslehti on aina ajanut valtaklikkiä nöyrästi kumartavat jeeshenkilöt valtuustoon.
Saattepa nähdä, että tää verorahoilla pystyynpantu jäähallivaalinäytelmä ja muut valtavat yksisilmäiset vedätykset tuo ne samat sähkölaitoksetkin myyneet megawattivisionäärit takaisin.
Ja ummehtunut lehdestä johdettu pelinpolitiikka sen kuin jatkuu.
vaikuttaa vaaleissa näihin ehdokkaisiin,jotka ovat vaikuttaneet näihin toimenpiteisiin,sehän on ihan helppoa äänestyslipukkeeseen vaan mieluisat numerot,nyt on mahdollisuus puhaltaa peli poikki,ja pistää ne epämieluisia päätöksiä tehneet henkilöt jäähylle,kun niistä lehdissä ja palstoilla on niin monta vuotta kirjoiteltu,muuten käy niin että sitä saa mitä tilaa..
Normaalielämästä poiketen Internetissä tekstin asiasisältö ja kiinnostavuus korreloi aina negatiivisesti sen pituuden kanssa.
tl;dr
Kuten jo edellinen kirjoittaja kirjoitti; tekstin määrä korreloi negatiivisesti internetissä. Varmaan paljonkin asiaa, mutta tuota ei jaksa millään lukea.
Jonkinlainen referointi olisi paikallaan!
On yhtäkuin ei kiinnosta,mukavempi lukea tämänkin palstan huu, haa, juttuja,oli senverran korkeatasoista asiatietoa,teillekkin tiedoksi kun luette enemmän asiatietoa,niin luulette vähemmäm,taisi olla liian korkeatasoista tälle palstalle,on vaan asioita joita ei voi lyhyesti kertoa,kuin esim,palstan taso::,minne meet,kenen kaa,onks,mäkyny,kuka on se punatukkanen,mikä kapakka....Varsin sivistävää??.
äänestämään onko ikää senverran???,millä perusteella ehdokas valittu,voimpa sanoa,minkä väriset hiukset,onko "hyvän näköinen" anto karkkia torilla,sill,on hyvännäköiset kuteet,ilmeisesti näillä perusteilla valinta suoritetaan.Sitten rutistaan miks hämeenlinnassa tehdään näin ja näin haukutaan edustajat.
Toki menen. Ehdokas on päätetty jo kauan ennen listojen julkistamista eikä mainitsemillasi perusteilla ole mitään tekemistä asian kanssa.
Harmi vaan että muut ihmiset eivät äänestä niinkuin toivoisin/toivoisit. Siksi Hämeenlinnassa tehdään näin ja haukutaan edustajia.
Kattokai ekax toi ja vetäkäi sitte rasti haluamaanne ruttuun tahi aivan minne tahansa:
http://www.youtube.com/watch?v=H3zZ6qNWeGw
http://www.youtube.com/watch?v=qEUw2iyEx-U&NR=1
Se rasti minkä me piirrämme ihan minne tahansa ei vaikuta millään lailla noihin asioihin.