Pankkien perimät kulut syövät raa'asti sijoittajan pussia. Rahastojen merkintä- ja lunastutuspalkkiot ovat myös selkeästi suuremmat kuin mitä kulut ovat suorilla osakesijoituksilla. Pankit vertaavat osakerahastojensa tuottoa osakkeiden hintaindekseihin. "Hallinnointipalkkioiden" ansiosta rahastot vain harvoin ja tilapäisesti pärjäävät näille hinta-indekseille. Tilanne on vähän sama kuin omistaisit osakkeita, joiden säilytys maksaa enemmän kuin osakkeille maksetaan osinkoa. Tämä on valitettava totuus. Rahastoissa tavallaan luovut osingoista. Osingot tulevat tietysti rahaston pääomaan, mutta pankin "kulut" syövät nämä tuotot. Tuotto-osuuksia maksavissa rahastoissa tuotto maksetaan tavallaan pääomasta. Voit hoitaa asian itse siirtämällä rahaa taskusta toiseen.
Rahastossa sijoitus on hajautettu. Tämä on tavallan hyvä, mutta verottaja suosii suoria osakesijoituksia. Esim. 10 v:n sijoitusajan jälkeen voit tehdä hyvin osuneista osakesijoituksistasi 40 % hankintameno-olettaman. Rahastoissa tätä tuskin pääset koskaan hyödyntämään, mutta jos ostat vaikkapa 10 eri osaketta, on todennäistä, että muutaman parhaan voit myydä alennetulla pääomaverolla. Etusi voi olla merkittävä.
Rahastojen osakepoiminta ei ole tuottanut tulosta, ainoastaan tekosyyn korkeampiin hallinnointipalkkioihin. Parhaiten pärjäävät indeksirahastot, joissa osakkeita ostetaan suoraan niiden painoarvon suhteessa. Näissä rahastoissa "kulut" ovat pienemmät ja ne voittavat sisään kertyvien osinkojensa ansiosta vertailuindekseinä käytetyt osakemarkkinoiden hintaindeksit, kun taas tavalliset pankkien kovien hallintopalkkioiden rasittamat rahastot lähes poikkeuksetta häviävät näille vertailuindeksille.
Toisin kuin tuotot, kulut voit tietää etukäteen ja niihin sinä voit itse vaikuttaa.
Pisteenä i:n päälle huonosti menneet rahastot usein lopetetaan. Tällöin joudut realisoimaan voittosi tai tappiosi, halusit sitä tai et. Pankkien tulee päästä eroon huonosti menneistä rahastoista, koska rahastojen tuottohistoriaa saadaan näin siivottua hiukan paremmaksi.
Rahastossa sijoitus on hajautettu. Tämä on tavallan hyvä, mutta verottaja suosii suoria osakesijoituksia. Esim. 10 v:n sijoitusajan jälkeen voit tehdä hyvin osuneista osakesijoituksistasi 40 % hankintameno-olettaman. Rahastoissa tätä tuskin pääset koskaan hyödyntämään, mutta jos ostat vaikkapa 10 eri osaketta, on todennäistä, että muutaman parhaan voit myydä alennetulla pääomaverolla. Etusi voi olla merkittävä.
Rahastojen osakepoiminta ei ole tuottanut tulosta, ainoastaan tekosyyn korkeampiin hallinnointipalkkioihin. Parhaiten pärjäävät indeksirahastot, joissa osakkeita ostetaan suoraan niiden painoarvon suhteessa. Näissä rahastoissa "kulut" ovat pienemmät ja ne voittavat sisään kertyvien osinkojensa ansiosta vertailuindekseinä käytetyt osakemarkkinoiden hintaindeksit, kun taas tavalliset pankkien kovien hallintopalkkioiden rasittamat rahastot lähes poikkeuksetta häviävät näille vertailuindeksille.
Toisin kuin tuotot, kulut voit tietää etukäteen ja niihin sinä voit itse vaikuttaa.
Pisteenä i:n päälle huonosti menneet rahastot usein lopetetaan. Tällöin joudut realisoimaan voittosi tai tappiosi, halusit sitä tai et. Pankkien tulee päästä eroon huonosti menneistä rahastoista, koska rahastojen tuottohistoriaa saadaan näin siivottua hiukan paremmaksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tietoa mistä pääsisi OMX-Nasdaqin ulkopuolisille "eksoottisille" markkinoille edullisesti? Ei sitä kannata mitään Suomi-rahastoja hankkia, kun 50 000 € saa riskisalkun ja 100 000 € hajautetun salkun. Ulkopuolisilla markkinoilla lähtövarat tuleekin olla paljon suuremmat kulujen vuoksi. Toisaalta on todennäköisintä että oma ajoitus menee pieleen ja ammattimaiset sijoittajat voivat tehdä 15 % vuotuisia tuottoja piensijoittajan tietämättömyydellä. Samanlaiset valintariskit on kaikissa osakekaupoissa, sijoitusrahaston tai meklarin kautta (tai vakuutuksen hedgerahaston yhdistelmärahaston osakerahastojen kautta).
ETF:istä?
Suomalaiset pankit eivät noita taida harrastaa eivätkä myy toisten pankkien ETF:ä. Näissä suoraan indeksejä peilaavissa rahastoissa asiakkailta perittävät hoitokulut ovat pienemmät. Käytännössä useimmat pankkien rahastot ovat rakenteeltaan aivan samanlaisia, koska indeksisidannaisuudesta poikkaminen on rahaston hoitajalle liian vaarallista. Tästä huolimatta kulut peritään moninkertaisina vastaaviin indeksirahastoihin verrattuna. Sellaista kristallipalloa ei ainakaan yhdelläkään kansan rahastojen hoitajalla ole, jonka avulla oikeita osakkeita osattaisiin valita. Vain rahastoon liittyvät alue tai toimiala rajaukset voivat tuottaa tulosta, mutta se onkin sitten jo jokaisen sijoittajan oma valinta.
On oikestaan aika hoopoa, että ihmiset sijoittavat rajoja rahastoihin. Se on vähän kuin minä antaisin vaikkapa 20 000 euroa jollekin, että osta minulle osakkeita, saat pitää niiden osingot.
Jos rahaa on vähän, sitä ei välttämättä kannata ripotella ympäri maailmaa. Kotimaisten osakkeiden hankintakulut ovat nykyisin vain 0,2 % luokkaa ja säilytys rahastopalkkioihin verrattuna lähes ilmaista. 10 vuodessa voittaa pankin "kuluissa" noin 20 % pääomasta. Osakesäästäjän kulut ovat erittäin kohtuulliset jo noin 5000 euron sijoituksille yhtä osaketta kohti. Tosin olisi suotavaa sijoittaa vähintään 5 eri osakkeeseen. Hajautus ei maksa mitään, jos sijoitettavaa rahaa on hiukankin enemmän. Mitä pidempi sijoitusaika on, sitä kalliimmaksi rahastot tulevat. Ja lyhyellä aikavälillä osakemarkkinoille sijoittaminen ei ole ylipäätänsäkään suositeltavaa.
Kysymys olikin suorista sijoituksista ilman rahastoja (myös indeksiosuusrahastot). Aloittaja puhui suorista sijoituksista ilman rahastoja, joten ETF on teknisesti ottaen paradoksaalinen muoto.
Kysymys:
"tietoa mistä pääsisi OMX-Nasdaqin ulkopuolisille "eksoottisille" markkinoille edullisesti?"
Ja eiköhän tuohon ole ihan hyvä vastaus nuo ETF:t?
rahastoinstrumenttiä; yksittäisiä osakkeita.
"sim. 10 v:n sijoitusajan jälkeen voit tehdä hyvin osuneista osakesijoituksistasi 40 % hankintameno-olettaman"
koska tulee se 10 v että kannattaa pitää osakkeita,
nyt on olut kulta-aikaa vain 3-5 vuotta korkeintaan.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/img/cewolf/indeksi.gif?indid=OMXHPI&days=3650
Mitä järkeä säilyttää 10 vuotta,^ tulolla tavoin 10 vuotta ^.
joo osingot, mutta nekin ovat olleet koko ajalta keskimäärin pienemmät päivän osakehintaan verrattuna kuin pankkituotto.
Pitää muista että tuona aikana on pankissa tullut vuosia 10–13 % korkotuottoja.
Pörssissä luulee moni rikastuvansa, mutta kun katsotaan lopputulos,
se on yllättävä, ehkä vain korkeintaan 25 % voittaa enemmän kuin talletuskorko.
Eivät ne eläkevakuutusyhtiötkään erityisen hyvin menesty, jos aivan kaikki kulut lasketaan, eiköhän suomenkin olisi olut kannattavampaa ensin maksaa kaikki velka, ennekuin yhtään laittaa eläkevakuutusrahoja osakkeisiin.
Osakkeet ovat tuottaneet palkka ym. kulujen jälkeen kai 1-3 %,
mutta korkokulut lienevät suuremmat,
"koska tulee se 10 v että kannattaa pitää osakkeita,
nyt on olut kulta-aikaa vain 3-5 vuotta korkeintaan."
1998-2008 on ollut aika hyvä kymmenvuotisjakso
2000-2010 on todennäköiesti paljon huonompi
http://www.kauppalehti.fi/5/i/img/cewolf/indeksi.gif?indid=OMXHPI&days=3650
tuossa oli juuri se kausi,
kun otat huomion korkotason, jäi osinkojsén kanssa tapiolle,
lisäksi tuo on keskimääräistä, jos osasit valita keskimääräisen yhtiön,
jos valitsit yhdenkin huonon, kymmenestä, jäi tuotto eri lukemiin.
ei yhtään 10-v kautta ole kannattanut, mutta viisivuotiskausia on useita, jolloin voi 2-kolminkertaistaa arvon
Ei kyllä ole saanut pankkitalletuksille yli 10 % tuottoa. Käytännössä 5 % voisi olla lähempäna totuutta. Tuo on jo aika lähellä onkojen tuottoja.
Jos maksat 5 % korosta pääomaveron, olet muuten aika lähellä inflaatiota. Siis et saa mitään korkoa.
Hmm.. Mielestani on erilaisia sijoittajaprofiileja ja sanoisin etta rahastosijoittaminen sopii erilaisille henkiloille kuin aktiivisijoittajat. Toki riskia voi hajoittaa erityisrahastojen avulla myoskin.
Rahastosijoittamisesta on ihan hyvaa perusjuttua http://rahasto.blogspot.com . Kun katsoo eri rahastotyyppeja niin nakeehan siita jo etta ei kaikkia ole aktiivisijoittajalle suunnattu. Ja kyllahan palvelusta joutuu maksamaan.. myos siita etta joku sijoittaa puolestasi.
Kirjoitit, että:
Pisteenä i:n päälle huonosti menneet rahastot usein lopetetaan. Tällöin joudut realisoimaan voittosi tai tappiosi, halusit sitä tai et. Pankkien tulee päästä eroon huonosti menneistä rahastoista, koska rahastojen tuottohistoriaa saadaan näin siivottua hiukan paremmaksi.
Tarkoitatko rahaston lopetustilanteessa sitä, että ns "omansa" saa sieltä ulos, vaikka rahasto menisi konkurssiin? Vai voiko sellaista käydä esim. Tapiolan, Nordean tai OP:n rahastoille?
Vaikka rahasto lopetetaan, sulautetaan toiseen tai pankki kaatuisi, sijoitukset ovat aina täysin turvassa. Vain sillä kuinka rahaston sijoituksen kohteena olevat yhtiöt menestyvät merkitsee sinun kannaltasi, ei se kuinka pankilla pyyhkii. Tässä suhteessa rahasto on turvallinen, jopa parempi kuin pankitalletus, sillä valtio takaa pankkitalletukset vain talletussuojan ylärajaan saakka pankin vararikon sattuessa.
Ongelma on vain on siinä, että pankkit nylkevät rahaston kaikki tuotot itselleen. Tätä harva ymmärtää.
Miksi ne rahat pitää pankin rahastoissa pitää? On kuitenkin olemassa indeksirahastoja joiden hallinnointipalkkiot on alle puoli prosenttia. Se ei kuukausittain säästävän rahastosijoittajan pääomasta paljoa nakerra.
Pienellä rahalla pelatessa matalakuluiset rahastot on mielestäni aivan järkevä vaihtoehto.
Vaikuttaa kaikkein viisaammalta säästää niissä. Kierrän pankkien "nylkyhintoja" ihan mielelläni ja teen työt itse kun vaan tiedän miten tehdä. Voiko joku neuvoa ihan "kädestä pitäen".