Te genitaaliherpeksen kantajat, miten kumppaninne ovat suhtautuneet kertoessanne herpeksestänne? Itse sain tartunnan edellisestä parisuhteesta, ja nyt on astunut uusi, huikea mies kuvioihin.
Itse en pitänyt ennen tartunnan saamistakaan herpestä minään ongelmana - välitinhän kovasti ihmisestä, jolta tämän tartunnan sain. Mutta miten ihmiset on yleensä suhtautunu, onko kokemuksia jutun kariutumisesta herpeksen takia?
Itse en pitänyt ennen tartunnan saamistakaan herpestä minään ongelmana - välitinhän kovasti ihmisestä, jolta tämän tartunnan sain. Mutta miten ihmiset on yleensä suhtautunu, onko kokemuksia jutun kariutumisesta herpeksen takia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos tuohon suhde kariutuu niin saa mennäkin. Ei tuo ole ollenkaan niin iso asia kuin täällä nuo vainoharhaiset toitottavat.
Itselläni on herpes ja ei kukaan oo jättäny sen asian takia. Itse aina myös pohdin et mitäköhän mies siihen sanoo, mut kyl se on asia mikä pitää kertoa, vaikka pitääkin tunnustaa et itseäni herpes ällöttää;/ onneksi uusii vain harvoin.
siitä, että tartutat muita, niin anna sauhuta.
mistä roikkuu. Miten paljon tykkää toisesta. Itselläni ei ole herpestä enkä sitä välttämättä haluaisikaan, pitäisi harkita tarkkaan jos solmisi suhteen herpeksen kantajaan. Olen kondylooman kantaja sen sijaan. En sitä kenellekään haluaisi tartuttaa, mutta poiskaan se ei kai kokonaan lähde. Voi ikävyys.
Sain herpeksen meheltä, josta välitin -ja joka ei tiennyt sitä kantavansa- kolme ja puoli vuotta sitten. Järkytys ja itseinho olivat aivan musertavia, varsinkin kun ihmissuhde sai muitakin ikäviä piirteitä. Olin niin romuna, että itkin asiaa liki kolme vuotta. Herpes osoittautui miltei kerran kuukaudessa uusiutuvaksi lajiksi. Tuona aikana en halunnut ylipäänsä tavata ketään miehiä, jotta en joutuisi tilanteeseen, jossa asiasta joutuisi kertomaan tai jossa siitä joutuisi keskustelemaan - en nimittäin edelleenkään kyennyt sanomaan asiaa ääneen itkemättä.
Kesällä tapasin aivan sattumalta mielenkiintoisen miehen, jonka kanssa suostuin ensin yksille, sitten toisille ja kolmansille treffeille. Lopulta neljän viikon yhteydenpidon ja tapailun jälkeen totesin, että en halua roikottaa ketään halaillaan-ja-nukutaan-suhteessa, enkä halua itsekään sellaisessa olla. Toinen osapuoli teki selväksi, että haluaa seksiäkin, mutta ei painostanut, vongannut eikä penännyt syitä.
Kertominen tuotti tuskaa, koska en ylipäänsä ole kovin avautuvaa sorttia. Sain kuitenkin kaksitettua asian ulos eräänä iltana ja mies otti sen vastaan kahdella lauseella: "Hyvä, että kerroit. Tämä ei muuta mitään, enkä minä välitä asiasta." Pyysin häntä miettimään vielä seuraavaan päivään ja pohtimaan, haluaako hän mieluummin tapailla jotain "tervettä" tapausta. Ei kuulema olisi tarvinnut miettimisaikaa, mutta ilmoitti pyynnöstäni odottavansa seuraavaan iltaan. Kun sitten tapasimme, hän ilmoitti haluavansa entistä enemmän olla kanssani. Herpeksestä huolimatta. Asiaan ei ole tämän jälkeen palattu ja nyt hän pyytelee minua tyttöystäväkseen. Mies on niin erityinen, että taidan suostua...en ehkä sittenkään pidä kiinni pyhästä lupauksestani viettää loppuelämää yksin.
Itsekkin tässä juuri mietin ja suren asiaa, kuinka jatkossa elää tämän herpesasian kanssa ja jos tapaisi mielenkiintoisen ihmisen niin miten kertoa asiasta, minulla tämmönen tauti, haluatko sinäkin....?? On vaan niin epätoivonen olo, että kuka nyt haluaisi tapailla "tautista"?? Voi surkeus, kertokaa omia kokemuksia niin ehkä niistä saa jotain lohtua...
Kiitos!