Yksin perheessä

itkettää kirjoitti:

Mieheni pakenee lähes joka ilta harrastuksensa pariin toiseen rakennukseen. Kun lapset on saatu nukkumaan hän poistuu kotoota. Joskun hän lähtee ehkä noin viiden kuuden aikaa, tulee nukuttamaan lapset (nukutamme vuoroilloin) ja lähtee pian sen jälkeen taas harrastamaan. Eilen meillä piti olla kotipäivä, mieheni lähti hakemaan yhtä ostosta kauempaa kaupasta ja samalla haki ruokatarpeet, koska olimme sopineet, että tehdään lämpimiä voileipiä ja lämmitetään sauna. Tämä siksikin koska olin ollut aika kipeänä jo päivällä. No matkalla oli tullut puhelu, että joku kaveri tulisi harrastamaan hänen kanssaan. Joten tuli kotiin, laittoi ruoan ja saunan lämpiämään ja hävis. Sanoi, että eivät ole pitkään. Oletin tietenkin että tulee syömään ja saunomaan. No ei tullut meni tunteja ja me saunottiin ja syötiin lasten kanssa. Soitin kysyäkseni että tuleeko nukuttamaan lapset ja naureskellen lupasi tulla ja tulikin, mutta lähti samantien kun oli saanut lapset nukkumaan. Sitten olikin yöhön asti harrastamassa. Ja kappas tänäänkin tuli yllättäen kaveri kylään, sanoi, että ei varmaan mene hänen kanssaan harrastamaan, että saa kaveri vain lainata hänen tavaroitaan. Piti siellä kuitenkin vähän käydä ja kun lapset olivat nukkumassa, kerkesimme olla ehkä 10 minuuttia yhdessä kunnes sanoi, että voisi mennä hetkeksi harrastamaan. En ole tyhmä ja tiedän, että saan olla koko illan yksin. Sanoin hänelle, että en tosiaan halua kieltää häntä ja pitää häntä vieressäni väkisin. Toivoisin vain, että hän olisi enemmän kanssani omasta halustaan. Sanoin, että joka ilta hän on ollut poissa ja hän intti vastaan ja sanoi, että on viikon sisällä ollut yhtenä iltana kanssani....jee jee.
Mitä olette mieltä tästä??? Tunnen itseni yksinäiseksi ja toisarvoiseksi. Kaipaan yhteisiä hetkiä ja jutteluita. Seksikin on loppunut lähes kokonaan 1-2 kuukauden välein jotain sutinaa on, mutta ei enempää. Näin on ollut jo vuosia. Se ei haittaa minua niin paljon kuin se, että hän ei halua viettää aikaa kanssani. Syyksi sanoo, että ei halua katsoa tv;tä on niin turhaa toimintaa. Mutta tosiassa aina kun olemme yhdessä tv:n äärellä juttelemme ja keskustelemme paljon. Tv:n ääressä se tulee luontevasti ja rennosti. Jos taas kummatkin lukee tms. niin ei silloin synny keskusteluja. Yhteistä aktiivista tekemistä kotona (koska kotona on oltava kun lapset nukkuu) ei ole helppo keksiä, rento yhdessäolo kelpaisi minulle, mutta ei hänelle kai sitten. Ei kuitenkaan osaa itsekkään sanoa mitä meidän pitäisi tehdä. AUTTAKEE!!!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä