Olen 14v tyttö ja mieltäni painaa tällä hetkellä isäni alkoholiongelma jota on kestänyt jo vuosia. Isäni on 46v ja juo alkoholia pitkin viikkoa. Hänellä on sellainen tapa kun juo niin hän juo niin paljon että sammuu ja kun herää hetken päästä hän korkkaa taas uuden pullon ja juo sitä nii kauan et taas sammuu. Juominen saattaa alkaa 6 illalla ja kestää aina suunnilleen 3 asti yöhön. Perheelläni ei ole paljoa varaa, ja kaikki niistä menee isäni alkon laskuihin. Minulla on kyllä rakastava perhe, mut oon kyllästynyt katsomaan ainaista juontia. Onneksi minulla on 17v isoveli, mutta pelottaa kun isoveljeni lähtee armeijaa ja muuttaa pois että miten pärjään sen jälkeen kotona? Miten ja milloin voisin kertoa isälleni että hänen juomisensa häiristee minua? Äitini on kyllä yrittänyt puhua isälle mutta ei se sitä kuuntele siinä asiassa. Pelottaa että kun jos kerron isälle tästä asiasta ni se suuttuu mulle siitä tosi pahasti, koska mun isällä on sellanen luonne.. Välillä vaa tuntuu ettei kukaa välitä. Ja että isälleki on rakkaampi toi viinapullo ku omat lapset.
Miten voin auttaa isääni?
avuton!
211083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ensinikään se ei oo sun ongelma.
Se ie oo mitenkään sun vikas.
Lapsilla on tapana syylistää itseänsä vanhemmimpien ongelmista.
Sulla on oma elämä elettävänä ja se on sun tärkeein asia ikinä.
Jos suo isä juo se juo.
Ja se joka tässä tilanteessa eniten tarvii apua oot sinä. Ja sun äitis.
Jos keksit miten saada apua, tee se. Siis apua sulle itelles.
sun isäs ymmärtää hakea apua sitten kun hän ite ymmärtää että hällä on ongelmna.
Vastakkaa nyt muutkin tälle.............
Jos osaatte auttaa.
Luulen että osaatte.
Totuus on se, että et voi häntä auttaa juuri mitenkään.
Alkoholiriippuvainen juo riippuvuutensa pakottamana, eikä enää omana tietoisena valintana.
Toisten järkipuheet juomisesta ärsyttävät häntä, koska pyrkii sulkemaan mielestään koko ikävän asian.
Silloin kun alkoholiriippuvainen on kieltovaiheessa, hän ei myönnä itselleen eikä muille mitään ongelmaa olevan olemassakaan, jolloin muutoksen mahdollisuudet ovat lähes olemattomat.
Muutos voi lähteä käyntiin vasta silloin, kun itse tiedostaa ja tunnustaa oman ongelmansa.
Yleensä kaiken kieltävän alkoholistin kanssa keskustelu juomisesta johtaa tuloksettomaan kiihkoiluun puolin ja toisin, jolloin kukaan ei kuuntele ketään sanaryöpyn alla.
Sijassasi kirjoittaisin hänelle kirjeen, jossa voisit kertoa avoimesti kaikki, mitä ajattelet hänestä ja hänen juomisestaan. Kirjettä ei kukaan keskeytä, ja se luetaan.
Helpottaa sinunkin olotilaasi.
Sinun on keskityttävä omaan edessä olevaan elämääsi ja kouluusi vailla mitään häpeää ja syyllisyydentuntoja, koska et ole mitenkään syyllinen hänen juomiseensa, joka on hänen sairautensa.
Tässä sinulle:
http://www.helppimesta.fi/Kolo/
Ja äidillesi:
http://www.al-anon.fi/
Kysymys kuuluu: miten voit auttaa itseäsi ja äitiäsi, veljeäsi, koko perhettä ja sitä kautta sitten isääsi.
Koska puheet on jo puhuttu ja kestokykysi alkaa olla lopussa tai asialla on vaikutusta koulunkäyntiisi (varmasti on), puhu rehellisesti kouluterveydenhoitajalle, kuraattorille ja koulupsykologille. Puhu kaikille vaitiolovelvollisille ammattilaisille ja vaadi apua. Tee ilmoitus sosiaalitoimelle (lastenvalvoja).
Yksikään alkoholisti ei tarkista käyttäytymistään ilman seurauksia. Hyssyttely ja vaikeneminen ei auta.
Äitisi ei kanna aikuisen vastuuta, jos antaa tilanteen olla ennallaan ja pitää kulissit pystyssä.
Raitistuuko hänen isänsä sosiaalivirkailijoiden/kukkahattutätien perheeseen kohdistuvassa kyttäämistä muistuttavassa valvonnassa?
Ei raitistu, sillä kukaan tässä maailmassa ei tiettävästi ole raitistunut pysyvästi ulkopuolisesta pakosta.
Viranomaisten toimenpiteillä yleensä rikotaan vain perhe, ja juomari juo ahdistukseensa entistä enemmän.
Varsin kyseenalaista, olisiko se parempi tilanne, jos perhe hajoaa ja isä vain poissa silmistä juo?
Tai jos viranomaisten valvonnasta huolimatta perhe pysyy koossa, mutta ulkopuolisten toimilla luodaan perheeseen lisää sisäisiä paineita ja jännitteitä?
"Minulla on kyllä rakastava perhe,.."
Eikös tuo aloittajan mielipide ole kuitenkin ratkaisevin arvo, jolle voi rakentaa?
Usko viranomaisten kaikkivoipaisuuteen on näköjään vahva.
Rakastava perhe? Alkoholisti itsekkyydessään ei rakasta ketään. Kaunis puhe ei auta. Hän ei todellakaan raitistu "ymmärtämällä". Perhe suojelee ja mahdollistaa juomisen - omaksi tappiokseen.
Vain luja ote voi tuoda herätyksen. Mahdollisesti. Ehkä ei. Asialla ei kuitenkaan ole merkitystä, tuhoaako hän itsensä vaan se, onnistuuko hän siinä matkalla aiheuttamaan valtavia psyykkisiä vahinkoja perheelleen - tuhotkoon itsensä muualla.
Olet valmis paapomaan isää 14-vuotiaan elämän kustannuksella. Minä en.
"Varsin kyseenalaista, olisiko se parempi tilanne, jos perhe hajoaa ja isä vain poissa silmistä juo?"
juoppo tehköön itselleen mitä lystää mutta (kohta ex-)perhettään ei saa juomisellaan tuhota.
sen voimaan saattamiseksi tarvitaan puolisolta rankkaa tosiasian ymmärtämistä ja iso kenkä millä potkia juoppo omaan vapauteensa pilaamasta lasten ja ex-puolison elämää.
vain juova juoppo voi olla erimieltä, hän kun joutuis tosiasian edessä ottamaan vastuuta ja miettimään raitist... ei saakeli.
"Viranomaisten toimenpiteillä yleensä rikotaan vain perhe, ja juomari juo ahdistukseensa entistä enemmän"
siis sehän on ihan juomarin oma asia. kirjoittaja siis vähät välittää juopon läheisistä ja haluaa pitää heitä pihdeissään
" ja juomari juo ahdistukseensa entistä enemmän"
mitä vitun välii sillä on kunhan juoppo on pois ihmisten asunnosta.
juoppo yrittää silläkin kiristää kaiken jatkumisen ennallaan.
hyi helvetti tuota juopon kommenttia
"ja juomari juo ahdistukseensa entistä enemmän"
vanemoisen johdolla kehotatte 14-vuotista ottamaan yhteyttä viranomaisiin, ja seuraukset ovat sitten mitä ovat.
Aika isoa vastuuta olette sälyttämässä 14-vuotiaan harteille.
Lapsuus meni pilalle tuollaisesta kuviosta ja jatkuu vieläkin, toinen vanhemmista jatkaa hirvittävällä juopon rautaotteellaan.
Niillä on uskomaton sitkeys, noilla juopoilla.
70-luvulla jolloin kasvoin, ei ollu mitään apua, lapsi oli vanhempiensa typerysten armoilla. Äidit suojeli juoppoja miehiään ja/tai alkoi juoda itsekin. Siinä moni lapsikin jo aloitteli nuorehkona läträämistä, että edes joku keino olisi päästä tuskistaan.
Nyt ovat ajat muuttuneet, ja lapsille on tarjolla monenlaista apua, jos vauvoiksi jääneet vanhemmat eivät näe kasvatusvastuutaan. Eli nuo tässäkin tarjotut viranomaiset ja avunlähteet, lapsi-paran on pakko ottaa ne kaikki nyt käyttöön, että pääsee pois juopon ylivallasta.
Koulussa jo pitäisi opettaa, mitä lasten tulee sietää ja mitä ei. Valitettavaahan se on, mutta puhutaanhan siellä nykyään ampumavälikohtauksiin valmentautumisesta ja namusedistäkin, miksei sitten oman perheen ikiterrorin katkaisemisesta.
Miten vihaankaan aikuisia, jotka eivät koskaan kasvaneet aikuisiksi. Miksi heidän piti tehdä lapsia.
Mielestäsi siis lapsen pitäisi ottaa ohjat käsiinsä isän juomisen takia ilmoittamalla viranomaisille.
Siten ohitettaisiin perheen toinenkin aikuinen, eli äiti, joka hänkin on olemassa.
Eikö hänen mielipiteellään ole mitään merkitystä tässä asiassa?
Olisiko tytön parempi keskustella hänen kanssaan?
Entisessä Neuvostoliitossa Stalinin aikana lapsia kehotettiin ilmiantoihin vanhempien neuvostovastaisuudesta.
Täällä kehotetaan ilmiantoihin juoppoudesta.
Tulokset ilmiannoista siellä olivat varsin ikäviä.
Eikä ne ole mairittelevia täälläkään.
Mikä mahtaa olla äidin kondis? Mitä apua perhe saa?
Tällä hetkellä ei mitään.
Siinä on lähtökohta. Eiköhän tyttö ole äidin kanssa jo puhunut.
Hän on yksin. Äiti ei tuo turvaa. Sen huomaa siitä, että hän tuntee turvallisuutta alaikäisestä isoveljestä.
Haluat estää häneltä aikuisten avun. Tämäkö on käsityksesi vastuusta.
Jos perheen avun hínta on se, että terrorisoiva juoppo joutuu kohtaamaan tekonsa, häpeänsä ja perhekuvion muuttumisen, se maksettakoon. Kyse on muistakin kuin sairaasta, joka ei kohtaa sairauttaan ellei ole pakko.
Sinun mielestäsi jatkakoon virtahepo rauhassa, muutos on liian pelottava - jos se koskee alkoholistia!
omalla kohdallasi ? että kaikki tietävät sen minkä jo muutenkin tietävät ?
juopon mieleen ei siis mahdu, että ei ole kysymyksessä juopon vointi (kuten taas monessa kommentissa näkyy lukevan!) vaan lasten ja puolisonkin auttaminen pois juopon kaiken myrkyttävästä vaikutuksesta.
pthyiu noille retkuille!
suosittelisin nuita kallen " ohjeita "
Juovaa alkoholistia ei voi auttaa kuin juomaan lisää.
Tämä on ikävä totuus, sillä kaikki ja kaikenlainen apu mitä juovalle alkoholistille annetaan, kääntyy vain mahdollistamaan juomisen jatkumista. Niin tekevät toimimattomat hoitomallit kuin erilaiset pahaa oloa poistavat lääkkeetkin.
Isäsi juo niin kauan kunnes juomisen aiheuttama paha olo ylittää siitä saadun hyvän olon tunteen. Vasta siinä vaiheessa hän itse alkaa harkitsemaan muutosta elämäänsä.
Tätä prosessia voit nopeuttaa olemalla rehellinen isääsi ja hänen sairauttaan kohtaan, eli et auta häntä mitenkään(juomaan lisää).
Muutkaan perheessä eivät saisi auttaa ja siten "mahdollistaa" isäsi juomista. Tämä tarkoittaa, että kaikenlainen auttaminen, sotkujen siivoaminen ja ryyppy-ongelmien selvittäminen, juomisen vähättely, salailu, tai isäsi puolesta valehtelu työnantajalle/sukulaisille, sekä juotavan hakeminen tai kuskaaminen ja jopa juomisen rahoittaminen tulisi lopettaa.
Näin isäsi joutuu kohtaamaan itse sen todellisen alkoholistin elämän, ilman että perhe toiminnallaan pehmentää tätä kohtaamista. Tätä juopon todellisuuden kohtaamista me raitistuneet alkoholistit kutsumme "oman henkilökohtaisen pohjan löytymiseksi". Se on se tilanne, jota alemmas alkoholisti itsekään ei halua enää vajota.
Sinä voit (yhden kerran) kertoa isällesi kaiken sen, miltä sinusta on kaikki nämä vuodet tuntunut hänen juomisensa. Miten juominen sinun mielestäsi on vaikuttanut elämääsi, koulunkäyntiisi, kaveripiireihisi, harrastuksiisi, turvallisuuteesi ja perheeseesi. Kerrot kaiken sen minkä itse haluat hänelle kertoa.
Siinä on tärkeätä se, ettet lähde mukaan mihinkään väittelyyn tai provosoidu riitelemään esim. juomisen syistä(joita alkoholisti mielellään hakee esiin).
Helpointa sinun on tehdä tämä kirjeessä, saat rauhassa miettiä, mitä sanot, eikä tarvitse pelätä keskeytyksiä.
Kirje ei välttämättä tuo heti toivottua tulosta, mutta omasta kokemuksestani voin vakuuttaa, että se jää juoponkin alitajuntaan tekemään työtään.
Kirjeessä esille tulleet asiat voivat mahdollisen raitistumisen tullessa olla hyvinkin voimavara isällesi, kuten ne aikoinaan olivat minullekin.
Sinun on syytä hakea itsellesi apua.
Sitä voisit saada joltakin sukulaiselta, kummilta (velvollisuus auttaa) tai sitten koulusta esim. kuraattorilta tai ymmärtävältä opettajalta.
Alkoholismi on kuitenkin aina vaikea sairaus, jota kaikki aikuisetkaan eivät osaa ymmärtää tai edes mieltää sairaudeksi.
Äitisi on jo todennäköisesti sairastunut itsekin (läheisriippuvuuteen?), eikä näinollen osaa apua hakea itselleen tai sinulle ja valjellesi. Siksi sinä joudut nyt ottamaan vielä vastuuta itsestäsi sen verran, että haet apua jostain.
Muista kuitenkin, että "pimeinkin yö aavistamattaan, kuljettaa aamua kainalossaan".
Nämä säkeet kertovat siitä, että joskus elämä kuitenkin voittaa ja valoa alkaa virrata sinunkin elämääsi.
Itse kävin lapsena Alateen ryhmissä se on tarkoittu Alkoholistejen lapsille. Itse olen nykyisin 32vuotias ja juoppo.
Voin lähettää sinulle asiaan liittyvää kirjallisuutta postitse.
Laitan sen posterestante osoitteena, kun tietäisi mihin postiin voit käydä hakemassa sen sieltä eikä kukaan saa tietää
Isän puolelta kaikki miehet yhtä serkkua lukuunottamatta juoneet elämänsä aikana rajusti jossain vaiheessa. Tämä serkku otti noin:20vuotta sitten elämänsä ensimmäiset ja viimeiset kännit. ONNEKSI!
ÄLÄ SINÄKÄÄN koskaan korkkaa koska tää juopon elämä on helvettiä.
Rahoitan oman alkoholin käytön salakuljettamalla savukkeita ja alkoholia Venäjältä,
valmistan myös itse kohta tulee vankilaan lähtö.
HYVÄ NUORUKAINEN ÄLÄ ITSE KOSKAAN KORKKAA!
Olipa opettavainen tarina. Tosin sen taitolajin perinnöllisyydestä ei paljoa tiedetä edelleenkään.
"HYVÄ NUORUKAINEN ÄLÄ ITSE KOSKAAN KORKKAA!"
Jotensakin hurskas toivomus tuo, kun jokainen tekee omat kokeilunsa kuitenkin, kuten ketjun aloittanut tyttökin joskus myöhemmin, mutta nuorukaiseksi se ei häntä tee.
Älä elättele ruususkuvioita. sun perhe on mikä on ja muitten jotain muuta. Mitään parempaa tai huonompaa ei ole olemassa. On tämä elämä tässä ja nyt.
Älä jää tollottelemaan isäsi tekemisiä. Sinä et ole isäsi, etkä äitisi, etkä kukaan muukaan. Olet sinä ja voit päättää itse miten elämäsi elät. jos myöhemmin ryyppäät kuraqna, se on sun oma syysi. ei kenenkään muun.
valinta on vapaa. Täysin vapaa, kuka toista väittää, on avuton.
kasvat ja vanhenet.
kohta voit muuttaa opintojen perään vaikka toiselle paikkakunnalle, jos elämä kotona käy liian pahaksi.
asuntola on monen opinahjon läheisyydessä.
miten sinun äitisi jaksaa ? onko hän jo sopeutunut juopon alistukseen ja menettänyt halun elämäänsä ?
voitko keskustella hänen kanssaan asiasta ?
juoposta ja juopon pyörittämästä helvetistä ei pääse muuten eroon kuin jonkun on muutettava tai kuoltava pois.
juoppo olisi minun ehdotus muuttamaan.