Sanotaan että elämä muuttuu todella kun pari saa vauvan,no se on todella totta.Meillä on 9kk ikäinen tyttö.Kiltti ja rauhallinen,nauravainen.Minulla ja miehellä ei suhde vain oikein toimi.Tai siltä tuntuu.Mies sai uuden työpaikan,joutuu olemaan ylitöissä,väsyy välillä ja esittää supermiestä,eikä myönnä väsymystään.Minä kärsin entuudestaan masennuksesta,olin sen takia kuntoutuksessa ennen vauvan syntymää.Minullakaan ei siis ole voimavarat ehtymättömät.Lapsi oli toivottu ja on oikein rakastettu.Harmittaa se kun riidellä mieheni kanssa,koko viime viikko ollaan nahistu.Se ei varmasti tee tyttärellekään hyvää ja siitä stressaan eniten.Mietin kokoajan miten se vaikuttaa häneen jne. :( Olen jo harkinnut ajatuksen tasolla pois muuttoa.
Minä kuulema jäkätän joka asiasta jossei kaikki tapahdu heti.No, jos lapsi on ollut 4,5h syömättä ja mies on luvannut lapsen syöttää niin totta hemmetissä jäkätän kun vauva huutaa nälkäänsä.Kaikki mitä pyydän, on yleensä hyvin vaikeaa miehelle.Siis kaikki mikä liittyy kotitöihin ja lapsen hoitoon.Välillä mieheni suorastaan kuvottaa minua juttuinensa.Olemme pattitilanteessa.Onko muilla tällaista ja miten olette selvinneet?
Minä kuulema jäkätän joka asiasta jossei kaikki tapahdu heti.No, jos lapsi on ollut 4,5h syömättä ja mies on luvannut lapsen syöttää niin totta hemmetissä jäkätän kun vauva huutaa nälkäänsä.Kaikki mitä pyydän, on yleensä hyvin vaikeaa miehelle.Siis kaikki mikä liittyy kotitöihin ja lapsen hoitoon.Välillä mieheni suorastaan kuvottaa minua juttuinensa.Olemme pattitilanteessa.Onko muilla tällaista ja miten olette selvinneet?
Vastaukset 18
Vanhimmat
pikku reissulle muksun kans, vaikka kaverille muutamaksi yöksi, en varmaankaan kertoisi miehelle missä olemme, enkä vastaisi puhelimeen vähään aikaan, kyllä piristää kummasti, mies tarvii pientä "säpsähdystä" välillä, kun ei asiat mene hyvällä jakeluun... Se vois tehdä ihan hyvää!
Meillä isä paino duunia niskalimassa, välillä mietin jopa että onko hällä jotain muita töitä pomonsa kanssa (nainen)...
Otin jokusen kerran lapsen ja lähdin, mutta ei sitä kauaa kavereiden nurkissa kehtaa viettää.
Mies tuntui olevan vain tyytyväinen, kun olimme pois. Sai viettää poikamieselämää..
Eli lähtö kotoota ei ole vastaus, vaan kunnon keskustelu.
Jos ei välitä keskustella, ei välitä muustakaan. Odottaa vai syytä, jotta voi ottaa ja lähteä.
joten ei voi tietää mikä toimii missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa.
Aloittaja voi miettiä mikä toimisi hänen mieheensä.
ja lähtee ilmoittamatta olinpaikkaansa. Siis mikäli lapsi on yhteishuoltajuudessa.
Ja onhan tuo nyt aivan pimeetäkin. Olisiko sinusta kiva, jos miehesi ottaisi lapsen ja lähtisi eikä ilmoittaisi sinulle mitään.
En suosittele aloittajallekaan, tiedä vaikka mies saisi tarpeekseen, ottaisi ja lähtisi itse ja hakisi lapsen yksinhuoltajuutta. Itse toimisin noin, jos mieheni tekisi minulle moisen tempun.
Se lapsi kun ihan totta on tärkeä ja rakas myös sille isälle, ei vain äidille.
lapsen perustarpeiden laiminlyöntikin. Jättää lapsi hoitamatta, se varmaan edesauttaa yksinhuoltajuuden saamiseen, ja kertoo kuinka tärkeä ja rakas se lapsi isälle on, toivottavasti se on äidille tärkeempi!!!
Jos itse toimisin noin, niin KYLLÄ toivoisin, että joku minua kolauttaisi.
perustarpeita laiminlyö sekä äiti että isä, jos eivät kerta syötä lasta kun pitää. Aloittajan kertomus on vain toinen puoli asiasta. Ja mitä se katoaminen auttaa, ehkä asiasta puhuminen auttaa vähän enemmän.
jutun niin eipä aloittajakaan ihan oikein lapselle tee, jos jättää hänen alkoholia juoneen henkilön seuraan ja lähtee itse ulos.
Ehkäpä perheneuvola olisi oikea paikka lähteä pattitilannetta ratkomaan.
arvostaa sitä mitä hänellä on, niin hän saa miettiä, että mitä olisi elää ilman heitä, olisiko se hienoa, ja jos ei ole, niin sen jälkeen keskustelu-intoa löytyy pikkusen enemmän, mutta jos ei se tunnu missään, niin tilannehan on suht selvä silloin!
jos isä lupaa lapsen syöttää, eihän sellaiselle isälle voi silloin suoda tapaamisoikeuksiakaan, jos ei hän syötä lasta silloin kun lupaa.
(lisäys vielä)
äiti voi kertoa lapsen isälle lähtevänsä muutamaksi päiväksi pois ja kertoa mihin menee. Ja toivovansa miehen miettivän miltä tuntuisi jos he muuttaisivat kokonaan pois jollei peli muutu.
Tosi teinimäistä lähetä mitään ilmoittamatta. No, muuttihan ystäväni lapsen isän luota salaa lapssen kanssa pois silloin kun oltiin vielä nuoria ja typeriä. Lapsen isä siis oli ihan kunnollinen. Teininä sitä ajattelee vielä niin typerästi ja itsekkäästi asioista usein.
tunnelmaa siitä, jos olis erottu, eihän se mies eron jälkeenkään tiedä että missä äiti minäkin päivänä on lapsensa kanssa (siis jos lapsi asuu äidillä), eikä se liity teiniyteen millään lailla, vai onko aikuismaista ilmoitella exälle aina tekemisistään? Ja onko aikuismaista olla syöttämättä mukulaa ym ym. Onkohan aloittajan mies teini?
Lapsi ei todellakaan siis ole mitenkään aliravittu,painaa yli 10kg ja on 74cm pitkä :D ja kyllä on perustarpeista huolehdittu.Tilanne oli se,että olin itse nukkumassa kun mies hoisi vauvaa aamupäivällä ja vauvan edellisestä syöttökerrasta oli todellakin jo yli 4 tuntia,mikä alkaa olla jo maksimiraja soseen ja maidon jälkeen.Itse syötän tytön noin kolmen tunnin välein enkä edes odota että alkaa valittaa nälkäänsä.Mies ei toimi ihan samalla tavalla.
normaalilta. Meillä ja monella tuttuvalla kävi ihan samoin. Kun jaksoi antaa ajan kulua, ja antaa toiselle tilaa ja hellyyttä, tilanne kääntyi paremmaksi. Se kestää jonkin aikaa, mutta kovinkaan vakavalta ei tuo minusta vielä kuullosta.
Teillä kummallakin on ollut suuret muutokset elämässänne, antakaa itsellenne aikaa sopeutua niihin.
Ja tuo pariksi päiväksi lähteminen, varsinkin ilman ilmoitusta, on hölmö ajatus. Älä säikyttele jo muutenkin väsynyttä miestäsi.
Olen viestin aloittaja.Eilinen meni jo taas yli "normaalin" mielestäni...Mieheni halusi käydä ostamassa itselleen olut packin ja joi sitä hyvällä juomahalulla,tänä viikonloppuna kun ei ole töissä.Siinä katselin sohvalla rötköttävää miestäni,joka röyhtäili ja piereskeli äänekkäästi ja kun sanoin,että haluaisin aamulla levätä niin mieheni tiuskaisi että "SINÄ syötät tytön aamulla!" Alkoi taas pinna palamaan, muutama loukkaus ja törkeä kivahdus ja riita oli valmis.Mieheni sanoi,että lähtee baariin juopottelemaan.Onneksi tyttö oli jo nukkumassa.Menetin hermoni totaalisesti; aloin viskoa miestäni sohvatyynyillä ja olisin voinut käydä vaikka päälle.Mieheni ärsytti minua tahallaan,oikein halusi nähdä selvästikin kuinka paljon raivostun.Ja sen hän toden totta sai nähdä.Myös mieheni heitti minua sanomalehdellä ja haukkui hulluksi,joka pitäisi laittaa pakkopaitaan.Minä solvasin myös miestäni rumilla nimityksillä.Lopulta en kestänyt enää, vaan laitoin kamppeet niskaan ja lähdin ulos.Minun oli pakko lähteä tilanteesta.Kävelin lyhyen matkan ja palasin kotiin.Mieheni istui edelleen sohvalla muttei ollut enää lähdössä mihinkään,kobvassa humalassa hän ei ollut.
Minua kuvottaa hänen läsnäolonsa,en halua olla tänään kotona.Nyt kuitenkin kuin "hyvitykseksi" hoitanut tyttöä aamupäivän.Itseäni masentaa kovasti.En tosin tiedä onko hänellä minulle mitään hyvitettävää, vai olisiko asia päinvastoin...
tuohan kuulostaa sille että sun ulosmarssilla oli jotain tehoa? Teit aivan oikein kun lähdit pienelle kävelylle. Ainakin mun mielestä kun riidasta ei ole mitään "hyötyä" ja ollaan raivon partaalla ja umpikujassa niin sillon on hyvä lähteä vähän päätä selvittämään pihalle. Ja sinulla on siihen täysi oikeus, tuskinpa miehelläsikään ainakaan sitä paremmat selitykset on jättää sinut ja lapsi yksin kotiin (paitsi tietenkin työ yms, mutta lähinnä tarkoitin baarireissua yms).
Toisekseen, varmaan sinullakin on miehellesi jotain hyvitettävää riidoista tai muista, mutta aivan takuuvarmasti miehelläsi on myös hyvitettävää sinulle. Älä sitä ainakaan epäile.
Yritä antaa teille kummallekin aikaa sopeutua ja rauhoittua. "Ota tavaksi" häippästä pikku happihyppelylle kun riita käy päälle, tai miks ei muutenkin. Otat semmosen pienen hetkosen itsellesi kaiken ulkopuolelta. Kyllä se siitä ;) Hiljaa hyvä tulloo.
aloittja oikein.
Jätti vauvan kotiin juopuneen henkilön kanssa kahdestaan (vieläpä aggressiivisen riidan päätteeksi). Ihminen ei hallitse itseään ja hermojaan samalla tavalla juotuaan, joten tiedä mitä olisi voinut sattua, jos vauva olisi herännyt ja alkanut huutamaan kurkku suorana.
Juopuneen henkiilön seuraan ei koskaan pidä jättää vauvaa ja ylipäänsä juopuneita ei pitäisi pitää samassa tilassa vauvan kanssa.
Aloittaja ja miehensä vaikuttavat molemmat hieman kypsymättömiltä. Perheneuvolaan mars, opettelemaan vanehmmuutta ja parisuhdetta.
...Tuli paha mieli tuosta edellisen kirjoittajan kommentista,mutta ehkä olet osittain oikeassa.Ehkä olenkin kypsymätön...Olen vasta 22v ja mieheni 31v.Mieheni oli juonut tuolloin 5 tai 6 olutta,kun lähdin ulos.Lapsi nukkuu pääsääntlisesti hyvin,mutta olisi kyllä voinut herätä yöllä poikkeuksellisesti.Olin ulkona noin 15min.Se rauhoitti kovasti hermojani.Itse asiassa olin puolet ajasta istumassa kerrostalo ikkunamme alla.Minuakin harmitti kun jätn isän lapsen kanssa kahden,mutta luulen että riita olisi vain äitynyt pahemmaksi jossen olisi mennyt hetkeksi ulos.
Ehkä soitan huomenna johonkin ja juttelen asioista,sillä tahdon tyttärelleni pelkkää parasta.Kai joku viisaampi voisi meitä neuvoa.
Olisiko parisuhdeneuvonta/terapia paikallaan?
Mutta jos ei ole pienintäkään halua jatkaa yhdessä/ et pysty näkemään itseäsi tuon miehen kanssa vielä 5 vuoden päästä niin ehkä kannattaisi muuttaa lapsen kanssa pois.
Tsemppiä kovasti!