Kuuntelin eräänä iltana -90 luvulla skanneria, ja kuulin kun Costa Ricalainen laiva oli menossa Rauman satamaan. Huonolla englannilla kuulin sanottavan, että vaikean jäätilanteen takia olivat jääneet Kammelan edustalle odottelemaan jäänmurtajaa. Uteliaana miehenä, ja pienessä hönössä, laitoin eräsukset jalkaan ja lähdin katsomaan tilannetta. Jäätä pitkin hiihtelin reippaassa pakkasessa, ja pian ison aluksen valot näkyivätkin.
Kannella oli pari turkkiin pukeutunutta tummahkoa miestä, ja kyselin englanniksi josko heillä olisi verovapaata myynnissä. Tyypit pyörittelivät päätään ihmetyksestä, mutta laskivat narutikkaat partaan yli. Ja minä laivalle.
Kun pääsin rautaoven kautta laivan sisätiloihin, niin huomasin että laivassa oli varmasti lämmöt täysillä. Kapteeni tuli tarkastamaan tilannetta, ja käteltiin. Onneksi hän osasi englantia, ja eihän heillä viinaa ollut myydä. Mutta salonkiin katettiin kuitenkin nopeasti olosuhteisiin nähden juhlaillallinen. Kunnon paistia, ja snapisa. Ja voitte arvata että ainakin kahvi oli tuoretta!
Siinä sitten istuttiin, ja juotiin lisää snapsia. Tunnuttiin pian ymmärtävämme toisiamme melko hyvin. Kaiuttimista soi kovalla voluumilla Karibian rytmimusiikki, ja otettiin taas lisää häppää. Ja hauskaa oli, osittaisesta kielimuurista huolimatta.
Tiedättekö muuten, että esim. Costa Ricalaisen laivan sisätilat lasketaan ilmeisesti Costa Rican maaperäksi? Eli siinä sitä tuli käytännössä tehtyä ulkomaanmatka, Kammelasta Karibialle hiihtäen!
Tumma notkea keittiöhenkilökuntaan kuuluva nainen kantoi lisää rommia pöytää. Taisin häntä siinä hötäkässä kosaistakin. Mutta eipä osannut kieltä, vaikkakin kovasti viittilöitiin, ja välillä naurettiin.
Aaamuyöstä sitten piti lähteä suksimaan kohti Kammelaa. Laivan kuumaan sisälämpötilaan jo tottuneena merellinen pakkanen tuntui purevalta, ja ympärillä oli pilkkopimeää. Jääkin jo paukahteli pakkasen kiristäessä otettaan. Siinä sitten hiihtelin juuri ja juuri erottuvaa tulolatua pitkin takaisin Kammelaan. Huokaisin helpotuksesta kun tapasin saariston suojaisen metsän.
Heti perille päästyäni menin suosiolla takan ääreen istumaan. Nautinpa siinä sitten vielä ennen nukkumaanmenoa lahjaksi saamasta rommipullosta kunnon tujaukset. Mukavasti lämmitti, ja sen jälkeen uni maistui. Kammelan talven keskellä näin eksoottisia unia kaukaisen maan maisemista, eikä hankittu krapulakaan haitannut.
Kannella oli pari turkkiin pukeutunutta tummahkoa miestä, ja kyselin englanniksi josko heillä olisi verovapaata myynnissä. Tyypit pyörittelivät päätään ihmetyksestä, mutta laskivat narutikkaat partaan yli. Ja minä laivalle.
Kun pääsin rautaoven kautta laivan sisätiloihin, niin huomasin että laivassa oli varmasti lämmöt täysillä. Kapteeni tuli tarkastamaan tilannetta, ja käteltiin. Onneksi hän osasi englantia, ja eihän heillä viinaa ollut myydä. Mutta salonkiin katettiin kuitenkin nopeasti olosuhteisiin nähden juhlaillallinen. Kunnon paistia, ja snapisa. Ja voitte arvata että ainakin kahvi oli tuoretta!
Siinä sitten istuttiin, ja juotiin lisää snapsia. Tunnuttiin pian ymmärtävämme toisiamme melko hyvin. Kaiuttimista soi kovalla voluumilla Karibian rytmimusiikki, ja otettiin taas lisää häppää. Ja hauskaa oli, osittaisesta kielimuurista huolimatta.
Tiedättekö muuten, että esim. Costa Ricalaisen laivan sisätilat lasketaan ilmeisesti Costa Rican maaperäksi? Eli siinä sitä tuli käytännössä tehtyä ulkomaanmatka, Kammelasta Karibialle hiihtäen!
Tumma notkea keittiöhenkilökuntaan kuuluva nainen kantoi lisää rommia pöytää. Taisin häntä siinä hötäkässä kosaistakin. Mutta eipä osannut kieltä, vaikkakin kovasti viittilöitiin, ja välillä naurettiin.
Aaamuyöstä sitten piti lähteä suksimaan kohti Kammelaa. Laivan kuumaan sisälämpötilaan jo tottuneena merellinen pakkanen tuntui purevalta, ja ympärillä oli pilkkopimeää. Jääkin jo paukahteli pakkasen kiristäessä otettaan. Siinä sitten hiihtelin juuri ja juuri erottuvaa tulolatua pitkin takaisin Kammelaan. Huokaisin helpotuksesta kun tapasin saariston suojaisen metsän.
Heti perille päästyäni menin suosiolla takan ääreen istumaan. Nautinpa siinä sitten vielä ennen nukkumaanmenoa lahjaksi saamasta rommipullosta kunnon tujaukset. Mukavasti lämmitti, ja sen jälkeen uni maistui. Kammelan talven keskellä näin eksoottisia unia kaukaisen maan maisemista, eikä hankittu krapulakaan haitannut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämähän juttu oli tuossa pääsivunkin uusissa. Meilläkin Mussalossa jäätalvina samantyyppistä koettua. Nykyisin ainakin uusissa etelän aluksissakin alkaa olla jäävahvistetut keulat, joten monet puskevat usein ilman jäänmurtajaakin satamaan. Mutta eipä ole kunnon jäitäkään ollut pitkään aikaan. Että arviota tämä vaan.
Mökillä kun on talvella käymässä niin pitäähän sitä kännit ottaa, että tarkenee. Kesällä taas tarkenee, mutta kännit voi silti ottaa. Se on kuin rahaa pankkiin pistäis.