Ei ketään

Joskus nuorempana jaksoi taistella elämänsä puolesta, että joskus vielä tulee jotain.

Mitään ei ole tullut. Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle, nyt on arkku naulattu kiinni.

Viime kuussa yritin päästä mielenterveystoimiston harrastusryhmiin mukaan. No arvaas, ne lopetettiin saman tien.

Työvoimatoimistosta tuli kirje syksyllä että hakemani kurssi, on vain maahanmuuttajille.

Muut paikat joihin hain, eivät edes vaivautuneet vastaamaan.

Minulla ei ole yhtään ystävää.

Ravintolassa käyn joskus yksin, mutta se on masentavaa, kun maahanmuuttajat ja 15v. nuoremmat miehet vonkaavat seksiä.

Kun joku edes joskus soittaisi, mutta ei ole ketään.

Olen nyt tullut siihen päätökseen, että lopetan itseni tältä kärsimykseltä, kun mistään ei saa apua ja asia ei muutu yrittämisellä miksikään.

Kuolema on ainoa helpotus.
121716
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Olen tällä palstallakin yksin. Voiko yksinäisemmäksi mennä enää, kun on yksinäisyyspalstalla yksin?

Äänestä
  • Kyllä mäkin tällä palstalla vaellan, mutta en mä uskalla mitään kirjoittaa kun joku suuttuu kuitenkin taas ja käskee painumaan vittuun jos ei osaakaan sanoa oikeita sanoja.

    Anteeks!

    Äänestä

  • Voimia sulle!

    Anteeks!

    Äänestä

  • Louneri kirjoitti:

    Kyllä mäkin tällä palstalla vaellan, mutta en mä uskalla mitään kirjoittaa kun joku suuttuu kuitenkin taas ja käskee painumaan vittuun jos ei osaakaan sanoa oikeita sanoja.

    Anteeks!

    Kyllä täällä vaellellaan, mutta hieman vaikeuttaa kirjoittamista juuri tuo seikka että joku vielä suuttuu tai sitten saan vain haukkuja.

    Mutta kuten nyt vaikka voi huomata, välillä rohkaistun kirjoittamaan jotain.

    Äänestä

Tiedän todella hyvin miltä toi kaikki paska tuntuu kun kaikki unelmat onnellisesta elämästä romuttuu ja ei ole ystäviä tukemassa vaikka niitä niin kipeästi kaipaisikin. Ilman ystäviä ja rakkautta elämä tuntuu niin käsittämättömän pahalta.

Itse olen myös hyvin usein miettinyt kuolemaani kuinka se helpottaisi tältä loputtomalta kärsimykseltä. Joskus harmittelen sitä kun elämä on niin helkutin pitkä. Olisi hyvä jos ihmiselämä kestäisi maksimissaan 30-vuotta, mutta kun tässä on kaikki elämänvaiheet käytävä läpi ja nyt olen tullut siihen pelottavaan vaiheeseen että tarttisi saada vakituinen työpaikka, mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Minua pelottaa tällaiset asiat ihan helvetisti. Jopa sellainenkin asia on mua pelottanut kun työhön meneminen sen takia en ole mitään pysyvämpää työtä saanut itselleni aikaseksikaan.

Sun kannattaa pohtia hiljaa mielessäs omaa elämää ja mahdollisuuksia mitä voi tulevaisuudessa vielä olla. Itse mietin pääni puhki kaiken maailman harrastuksia että jostain löytäisi mukavia kavereita. Täältä netistä olenkin löytänyt uusia kavereita vaikka en olekaan heitä vielä tavannut mutta sähköpostilla kirjoitellaan kuitenkin.

Tuo baareissa yksin olo onkin todella masentavaa joskus, ainakin silloin kun puolitutut tulevat koko ajan kyselemään että miksi olet yksin liikkeellä. En minä ainakaan kehtaa sanoa että mulla ei ole yhtään kaveria. Tai on mulla muutama kaveri mutta tapaan niitä niin harvoin ja kaikki ovat muuttaneet muihin kaupunkeihin.

Töihin et taida enää koskaan mennä jos oot työkyvyttömyyseläkkeellä, joten sun kannattaa harkita sellaisia harrastuksia joista oikeasti tykkäät ja josta voi löytää mielekästä seuraa.

Äänestä

Oletko ihan varma, että kuolema olisi helpotus? Emmehän me voi sitä tietää. Tiedän, että tämä on laiha lohdutus, mutta ajattele, että olisit syntynyt vaikka nälkäänäkeväksi lapseksi. Tarkoitan, että yritä miettiä niitä asioita, jotka ovat hyvin elämässäsi, ja lähde rakentamaan niistä jotain. Mitä jos kääntäisitkin osat ylösalaisin ja liittyisit johonkin hyväntekeväisyysjärjestöön? Toisten auttaminen auttaa joskus itseäkin paljon. En tiedä missä asut, mutta yksi vaihtoehto voisi olla monessa paikassa käytössä oleva "vanhuksille ystävä" -juttukin. Joku onnellinen saisi sinusta ihanan ystävän, ja sitä kautta tapaisit varmasti muitakin. Tai jos vanhukset ei tunnu hyvältä, onhan nuorisotyötäkin.

Äänestä

oo yhtään ystävää eikä minkäänlaista kaveria eikä vuoteen oo ollu yhtään seurustelukumppania... sitä on tullut yksin oltua, eikä kukaan mua kumminkaan kaipaa.. että kyllä kait se itseaiheutettu kuolema olisi paras vaihtoehto...

Äänestä
  • Tekaiskaa joku nimetön sähköpostiosoite, jonka voi turvallisesti ilmoittaa täällä.

    Pankaapa toimeksi! Teitähän on siinä jo iso rypäs koolla!

    Äänestä

  • toisillenne kirjoitti:

    Tekaiskaa joku nimetön sähköpostiosoite, jonka voi turvallisesti ilmoittaa täällä.

    Pankaapa toimeksi! Teitähän on siinä jo iso rypäs koolla!

    Ei kai tällä palstalla tuntemattomille kirjoita.. Saattaisi vielä pahimmassa tapauksessa löytää uuden ystävän ja mitenkäs sitten kävisi? Ei olisi enää yksinäinen eikä kuuluisi palastalle.. Pois tuommoiset ajatukset.

    Äänestä

  • mieleesi tulee kirjoitti:

    Ei kai tällä palstalla tuntemattomille kirjoita.. Saattaisi vielä pahimmassa tapauksessa löytää uuden ystävän ja mitenkäs sitten kävisi? Ei olisi enää yksinäinen eikä kuuluisi palastalle.. Pois tuommoiset ajatukset.

    Oletko katkera kun sun kaverinhakuilmoituksiin ei olla vastattu?

    Äänestä

Elämä Voittaa

Joskus sitä tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi.Ja niitä on paljon.Ajattele niitä jolla ei ole varaa tietokoneisiin ei voi olla kenenkään kanssa missään tekemisissä.Onneksi on tietokone niin voi vähän vaihtaa ajatuksia.Kuitenkin elämä voittaa.
Minkä ikäinen olet kun olet töttömyyseläkkeellä.
Tai jos rupeat harrastamaan jotakin kivaa nyt kun on aikaa.
Koeta jaksaa pidä lippu korkealla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Yksinäisempi vaan kirjoitti:

Joskus nuorempana jaksoi taistella elämänsä puolesta, että joskus vielä tulee jotain.

Mitään ei ole tullut. Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle, nyt on arkku naulattu kiinni.

Viime kuussa yritin päästä mielenterveystoimiston harrastusryhmiin mukaan. No arvaas, ne lopetettiin saman tien.

Työvoimatoimistosta tuli kirje syksyllä että hakemani kurssi, on vain maahanmuuttajille.

Muut paikat joihin hain, eivät edes vaivautuneet vastaamaan.

Minulla ei ole yhtään ystävää.

Ravintolassa käyn joskus yksin, mutta se on masentavaa, kun maahanmuuttajat ja 15v. nuoremmat miehet vonkaavat seksiä.

Kun joku edes joskus soittaisi, mutta ei ole ketään.

Olen nyt tullut siihen päätökseen, että lopetan itseni tältä kärsimykseltä, kun mistään ei saa apua ja asia ei muutu yrittämisellä miksikään.

Kuolema on ainoa helpotus.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu