Onko sinulle koskaan käynyt niin, että olet rakastunut haavekuvaan? Ihmiseen jota ei ollutkaan olemassa?
Haavekuviin rakastuminen
Onko koskaan................
151673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun ihminen rakastuu, rakastuuko hän oikeasti siihen kohteeseensa vai siihen kuvaan, joka hänen mieleensä on piirtynyt tästä kohteesta? Timo on rakastunut Seijaan. Rakastaako Timo Seijaa vai mieleen simuloitua virtuaali-Seijaa?
Ajatteles nyt, rakastuneena ei huomaa toisen huonoja piirteitä lainkaan. Niitä ei näe eikä rekisteröi.
Yksi puhuu rakkaudesta ja sen kauneudesta, toisesta vinkkelistä se sama asia voi olla pakkomielle tai neuroosi.
Ohessa hyvä artikkeli rakkauden kemiasta:
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/kesaterveys_2008/rakkaus_ja_seksi/
Älä satuta itseäsi. Niinkin voi käydä.
Eikös elämä ole sitä varten että joskus saattaa sattuakin? Se mikä ei tapa se vahvistaa? kasvua ei ole ilman kipua?
Syntymä, rakkaus ja kuolema ovat äärikokemuksia, ehkäpä niistä löytyy elämän perimmäinen tarkoitus?
sillä olen aito Seija ja J.mies rakastaa minua. Vain minua!
Sovitaan, että se oli Silja.
koskaan rakastunut haavekuviin.
Mutta olen kyllä haaveillut jonkin aikaa ihmisestä ennekuin tapasin hänen .
Se haavekuva joka hänestä oli piti tässä tapauksessa paikkaansa ja hän oli luonnossa viellä haluttavampi kuin haaveissa:)
Mutta se oliko tunne molemminpuolinen..
oli taas asia erikseen:(
Rakastuin yksipuolisesti haavekuvaan.
tänne voi tunnustaa että rakastan haamua joka välillä juttelee minulle, eli luultavasti jakomielitautisuuden alkua, jotain häriötä.
Kaikki mitä teen, se on joko naisena niihin tyytyväinen tai tyytymätön, saatan herätä keskellä yötä hänen vihaiseen huutoon, tai kesken päivää keskustella hänen kanssaan väleistämme.
Lisäksi sen seurauksena kun oli masennusta aikoinaan ja alkoholismia, piti ruveta seuraamaan tarkkaan itseään,
mulla on tämän johdosta oma psykiatri pääni sisällä.
Eli vasta kaksi henkilöä itseni lisäksi.
Sitä psykiatria en rakasta.
Sitä naista, eli periaatteessa itseäni, luultavasti irtautunutta omatuntoa rakastan.
Tai sitten olen vaan niin helvetin järkevä että aivot tahtoo jatkuvasti jotain leikkimistä, vaikka sitte tämmöistä
Onko se nainen kuollut, kun hän on "haamu"
http://www.youtube.com/watch?v=JQuksPhbUMc&feature=related
niin ja se saatanan juttu on vain yhdestä asiasta kiinni, mutta niin suuresta.. taitaa valua kaikki hukkaan, kuin vesi sormien välistä..
pistä käsi kupille
vuosia sitten.. En oikeastaan edes tuntenut häntä, kun en oikeassa elämässä nähnyt.
Ärsyttää, kertakaikkiaan, nimillä kirjoittelut!
Voi tulla väärinkäsityksiä. Minä en ainakaan kirjoittele mitään yksityisasioitani näille palstoille, edes anonyyminä.
Lueskelin ja huomasin nimeäni käytettävän,
onhan toki samannimisiä tuhansia, mutta mutta...
Vois niinku hiukan ajatella, vai onks se niin vaikeaa?
"Se nainen" saa kyllä vielä tehdä paljon, jos haluaa olla mulle mun hänestä kantama haavekuva.
ehkä joskus teininä, mutta en enää tällä iällä rakastu haavekuviin enkä ole lapsi. pää pelaa ihan normaalisti.