ei vaan. Haluaisin vähän kysellä onko täällä lainkaan muita joita on alkanut raskauden aikana mies äsyttämään?
Noin pari viikkoa plussaamisen jälkeen mulla alkoi hermot kiristyy tosi paljon. Ihan kaiken mitä mies tekee on väärin ja kaikki ärsyttää. Ihan pienetkin asiat siinä on saanu mut miettimään et miten voin edes elää tollasen ihmise kanssa. Toivon todella et tää on vaan raskauden aikaista ja et tää helpottais kohta, mut pelottaa et tää jatkuu myös raskauden jälkeen.
Välillä mulla ihan tosi kiva olla ja tuntuu et rakastan mun miestä, mut nyt esim just tällä hetkellä musta tuntuu et voisin erota ja että kyykin väkiste tässä suhteessa. Sit aina lauon suustani mitä sattuu ja loukkaan mun miestä sillä et sanon sille etten tiedä rakastanko häntä vai en ja et olis parempi erota. No sitten tulen katuma päälle ja perun sanani mut sitten kun olen sanonu etten tarkoittanut mitä sanoin, mua alkaa ärsyttää se et peruin sanani ja voisin taas uhata erolla.
Onko teillä muilla ollut tällaista raskauden aikana ja onko se mennyt synnytyksen jälkeen ohi vai onko mun vaan todettava et ihan oikeita tunteita nää on eikä se tästä miksikään muutu. Onko joku tällä hetkellä samassa tilanteessa?
Olen ihan toivoton enkä yhtään tiedä mitä pitäis tehdä. Tuntuis niin hirveeltä toisaalta erotakin kun ollaan just ostettu uusi isompi asunto jotta on riittävästi tilaa. Toisaalta taas tuntuu ettei tää näinkään voi jatkua. Ole ihan toivoton.
mies ärsyttää
15
5336
Vastaukset
- äidiksi
Minulla myös ottaa pannuun nyt raskauden aikana tosi moni asia. Mä olen yrittänyt laittaa kaiken hormonien piikkiin. Joskus on todella tukala olo, että mitä ihmettä mä oikein tekisin, että kaikki olis hyvin...muutama päivä voi mennä hyvin, kun taas tulee päivä, että eikä....mä haluun erota...oravan pyörä, mikä ehkä loppuu raskauden jälkeen tai sitten ei...Minä en ole ääneen sanonut, että erota haluan, koska siinä on se, miten se loukkaa toista, ja oma mielikin voi tehdä tepposia, että...PLÄÄH...Toivon, että ne miehet, jotka tekevät kaiken päin peetä, ottaisivat opikseen, ettei olis tämmöstä paskaa...Mitenköhän on sitten taas miesten mielestä, miten raskaana olevat naiset itse käyttäytyy???
- tuleva äisKä...:)
No en mä tiedä mitä mun mies ajattelee et miten käyttäydyn mut ainakin se on sanonut ymmärtävän mua et jos tää johtuis nyt vaan raskaudesta. Mut sehän tässä nyt just mättääkin et kun mun mies on oikeasti tosi kiltti ja hellä, mut sit ihan pienet asiat mua ärsyttää ja se saa mut melkeen eroamaan. Mä en kestä nykyjään yhtään läheisyyttä enkä koskettelua. Tuskin edes puhutaan kun ollaan töistä tultu kotia. Ja olen rv 16. Jos mun mies kysyy neuvoa jossain asiassa esim ruoan laitossa tokaisen sille vihaisesti et "saatana kun säkään et sit mitään osaa tehdä, opettelisit!" mä oon ihan kauhea ja mä tiedän sen.
- toista odottava...
ihan sama juttu!!!
oon miettiny eroo tässä monta päivää ihan tosissaan.
jokainen asia mitä se tekee ÄRSYTTÄÄ eniten!
sitten en kans todellakaan voi ajatellakkaan seksiä sen kanssa tai että antaisin sen koskea muhun.
oon tosiaan miettiny et johtuuko hormooneista vai johtuuko siitä vaan ettei meitä oo luotu yhteen.
tuntuu että on väkisin tässä suhteessa.
sit kans sanon ihan kauheita asioita enkä haluu ees nähä sitä!mä oon vasta viikolla 9 mutta tää on kestäny joo kans varmaan par viikkoa plussan jälkeen.
jos haluut jutella tästä ,itse ainakin haluisin niin vaihdetaanko vaikka mese tai s-posti osotteita ?:)- tuleva äiskä...:)
No moikka. Joo siis ihan mielellään voisin vaikka sähköpostiosoitteita vaihtaa ja mesen kanssa tosin mese osoitetta en nyt just muista ulkoota, muistikatkos ja töissä kun olen niin ei aivot edes toimi. Siis ihan tosissaan mä olen kanssa eroa miettinyt ja mikään ei tunnu hyvältä. En halua olla edes mieheni lähellä ku tuntuu et se ahdistelee tms.. Ja pari kertaa olen häätänyt sen pois kotootakin sen takia että en vaan voini olla sen kanssa samassa paikassa. ja joka asiasta valitan ja kaikki ärsyttää. Mieheni ruokailutavat ja ihan kaikki saa mut näkemään punaista. Siis ihan kauheaa. En tiädä mitä pitäis tehdä. laitan ton sähköpostiosoitteen vähän myöhemmin illalla kun pääsen takaisin koneelle.
- tuleva äiskä...:)
Ennen kaikki oli ihan tosi hyvin. Pelottaa oikeasti että tää ei oikeasti johdu pelkistä hormooneista vaikka niin toivonkin. Mun mies jopa joutunu nukkuu sohvalla ku en voi olla sen lähellä. Oliko sulla ensimmäisen raskauden aikana samanlaisia oireita vai nyt vain toisen raskauden aikana? Mulla vasta ensimmäinen raskaus meneillään. Minkä ikäinen olet jos saa udella ja kuika pitkällä raskautesi on?
- toista odottava :)
tuleva äiskä...:) kirjoitti:
Ennen kaikki oli ihan tosi hyvin. Pelottaa oikeasti että tää ei oikeasti johdu pelkistä hormooneista vaikka niin toivonkin. Mun mies jopa joutunu nukkuu sohvalla ku en voi olla sen lähellä. Oliko sulla ensimmäisen raskauden aikana samanlaisia oireita vai nyt vain toisen raskauden aikana? Mulla vasta ensimmäinen raskaus meneillään. Minkä ikäinen olet jos saa udella ja kuika pitkällä raskautesi on?
niin mulla sellanen tilanne että ollaan oltu sellanen puoli vuotta yhessä ja tuli ylläri raskaus,sitä ennen olen ollut yksin,siis ihan koko odotus ajankin.
meillä meni kanssa hyvin mutta kun raskaus tuli kuvioihin niin on hommat ihan toisin..sama homma myös että pelkään todella että johtuu muusta kuin hormooneista :/
me ei asuta vielä yhdessä koska tosiaan ei oltu kauheen kauaa yhessä ja ihan täys ylläri tää raskaus oli :)
en oo halunnu nyt vähään aikaan nähdä koko ukkoo ees silmissäni että himassaan on joutunu nukkuu,sitä ennen käytännössä asu meillä.
olen 21.
vasta 9 viikolla mennään mutta jos tämä kestää koko raskauden,ja vielä sen jälkeenkin niin oon kyllä hulluuden partaalla,niinkun mieskin ;)
en kyllä näin hermoraunio ekassa raskaudessa ollut,mutta poika sieltä tulikin.
niin se vissiin on että meillä tytöt masuissa on!
mutta mielellään tosiaan mesessä vaikka juttelisin ,oli tosi kiva huomata että on kohtalo tovereita olemassa! - tuleva äiskä...:)
toista odottava :) kirjoitti:
niin mulla sellanen tilanne että ollaan oltu sellanen puoli vuotta yhessä ja tuli ylläri raskaus,sitä ennen olen ollut yksin,siis ihan koko odotus ajankin.
meillä meni kanssa hyvin mutta kun raskaus tuli kuvioihin niin on hommat ihan toisin..sama homma myös että pelkään todella että johtuu muusta kuin hormooneista :/
me ei asuta vielä yhdessä koska tosiaan ei oltu kauheen kauaa yhessä ja ihan täys ylläri tää raskaus oli :)
en oo halunnu nyt vähään aikaan nähdä koko ukkoo ees silmissäni että himassaan on joutunu nukkuu,sitä ennen käytännössä asu meillä.
olen 21.
vasta 9 viikolla mennään mutta jos tämä kestää koko raskauden,ja vielä sen jälkeenkin niin oon kyllä hulluuden partaalla,niinkun mieskin ;)
en kyllä näin hermoraunio ekassa raskaudessa ollut,mutta poika sieltä tulikin.
niin se vissiin on että meillä tytöt masuissa on!
mutta mielellään tosiaan mesessä vaikka juttelisin ,oli tosi kiva huomata että on kohtalo tovereita olemassa!Joo siis meillä menee vähän samalla lailla kun teillä. Aika yllättävän samalta kuulostaa. Tosin me jo asutaan yhdessä mutta ei olla asuttu kovinkaan kauaa. Ennen asuttiin yhdessä sillai puoliksi että hän asui minun luonani paljon mutta ei kuitenkaan virallisesti. Missä päin suomea asut? onko sulla muuten raskaana olevia ystäviä joiden kanssa olis kiva jutella ns "mamma jutuista"? Se on varmaan vähän harvinaisempaa jos asuu jossain pienellä paikkakunnalla ja tuttavia vähän vähempi. Nyt kun olen vielä töissä niin haluaisitko laittaa vaikka sun mese osoitteen niin voisin sit kotiin päästessä laittaa vaikka jotain viestiä. Mä en tosiaan muista mun mese osoitetta kun sitä sähköpostinakaan en juuri käytä. Mulla on toinen sähköpostiosoite mut sitä en viitsis täällä laittaa kun se on sellai virallisempi. Ja siitä mese osoitteesta en todellakaan muista kun en saanut sitä mitä halusin ja sit vaan piti keksiä joku niin siksi se on vaan joku mikä on. Me ollaan aika saman ikäisiä, mä olen 22. Tosin eroat siitä että sulla on jo yksi lapsi! :)
- toista odottava
tuleva äiskä...:) kirjoitti:
Joo siis meillä menee vähän samalla lailla kun teillä. Aika yllättävän samalta kuulostaa. Tosin me jo asutaan yhdessä mutta ei olla asuttu kovinkaan kauaa. Ennen asuttiin yhdessä sillai puoliksi että hän asui minun luonani paljon mutta ei kuitenkaan virallisesti. Missä päin suomea asut? onko sulla muuten raskaana olevia ystäviä joiden kanssa olis kiva jutella ns "mamma jutuista"? Se on varmaan vähän harvinaisempaa jos asuu jossain pienellä paikkakunnalla ja tuttavia vähän vähempi. Nyt kun olen vielä töissä niin haluaisitko laittaa vaikka sun mese osoitteen niin voisin sit kotiin päästessä laittaa vaikka jotain viestiä. Mä en tosiaan muista mun mese osoitetta kun sitä sähköpostinakaan en juuri käytä. Mulla on toinen sähköpostiosoite mut sitä en viitsis täällä laittaa kun se on sellai virallisempi. Ja siitä mese osoitteesta en todellakaan muista kun en saanut sitä mitä halusin ja sit vaan piti keksiä joku niin siksi se on vaan joku mikä on. Me ollaan aika saman ikäisiä, mä olen 22. Tosin eroat siitä että sulla on jo yksi lapsi! :)
niin ei ole oikeestaan ketään mammaa jonka kaa höpisis...
niin mun mese on [email protected]
niin vois sit juoruu lisempää jos lisäilet mua vaikka sinne :)
- Äkäpussi :-)
tuo on kyllä NIIN tuttua =D hahhahha...
Olen itsekin ihmetellyt monta kertaa ärtymystäni, varsinkin miestä kohtaan. Olen ollut alusta asti AIVAN KAMALA, tiuskinu, heitelly tavaroita, ollu mielettömän ilkeä ja sanonu tosi pahasti. En päästäny pulta metriä lähemmäs, oikein puistatti jos yritti pussata. Jos onnistu mojauttaa suukon, ni se piti miehen nähden pyyhkiä kädellä heti pois, =D Onneksi mies on tajunnu mistä on kyse ja nauranu (sekin tosiaan ärsytti mielettömästi) mun kiukunpuuskille. Nyt rv 11, ja pikkusen alkaa potutus helpottaa. Nyt naurattaa itseänikin noi asiat. On se pinna vieläki kireellä, mutta paljon vähemmän. Tsemppiä sulle ja eritoten MIEHELLES. Toivottavsti ymmärtää nää tunnehäiriöt ;o)
Ps. joku sano tästä käytöksestä, että olis tyttö tulossa, liikaa pirullista naisenergiaa yhteen kroppaan, kipinät lentää :o)- rv 29
ja samat tuulet puhaltaa..aamuisin etenkin,olen niin raivona,etten osaa ees selittää. mietin miten kirjottaisin hänen ihanalle äidilleen et NYT LOPPU ,ja funtsin ihan kaikkea muutakin. hänen äitinsä on ainoa joka meist niikun sillee välittää.mun suku ei piittaa paskan vertaa mistään .. nytkin katoin ikkunasta ulos..meil sade vesi tippuu iiisssooooonnn säiliöön, josta sitte laitan hepalle ja koirille ulko vedet,ni TÄÄ DORMIKUMI pesi mopon osat siin vedessä!!!!!!!!!!!!! täs ei enää oo hormoonien syy,vaan siin miten joku voi tehä jotain noin dilleä.. mutta se miten mun sappi alkaa savuaa,tekee minut hulluks.olen valmis vaikka potkimaan jos sikseen tulis..toivon ettei tule.. silti kun se on niin herttanen,haki aamulla yksin heinii ja purui naapurista hepalle,hoiti koirat ulos ym,sillon aattelen et voi ei miten ihku,mutta taas pikku moka,ja olen valmis pukemaan haarniskani!! toivotaan että hormoonit ovat suurin syypää käytökseen..heh..toivossa hyvä elää.. onnea pitkään matkaan =)
- marii..ii
ite saan kauheita "raivo"kohtauksia saatan huuta miehelleni vaik ei olis mitää syytä..
Kai tää liittyy tähän raskauteen ei oo ennen ollu noin voimakkaasti tollasta ärtymystä - juttu...........
et odotat likkaa :)
olin aivan samanlainen kahden tyttöni raskaudessa, pojan kohdalla ja nyt (poika tulossa) ei niinku mitään kaikki niin ihanaa. mut likkojen odotuksessa hermot meni pienestäkin itsellä ja siis aivan yhmistä asioista, ohi se sitten meni kun likat oli syntyneet- tuleva äiskä...:)
Tyttöä enempi toivonkin, mut luulenpa että sieltä poika tulee kun miheni sukuun ei muita synny. Niillä on niin paljon poikia että muuta ei ikän uskalla edes veikata ku niin poika voittoinen tuo suku. Onko muut huomanneet tämän että tällaisia oireita tyttlöä odotteassa mutta ei sitten pojan kanssa?
- miss ava
Tutulta kuulostaa. Alkuraskaudesta vuoroin itkin ja vuoroin raivosin miehelle. Ja hän on toooosi pitkäpinnainen, silti jossain kohdassa kun olin suurin piirtein järjissäni, hän myönsi että tiukkaa tekee. Mutta on sen arvoista. Nyt olen viikolla 31 ja tuo on taakse jäänyttä. Varsinkin meillä ensikertalaisilla varmasti asiat hakee paikkaansa ja kaikki raskauteen liittyvä on uutta ja opettelua. Mulla on olot helpottanu tosi paljon ja muutama viikko sitten olin vielä tosi epätoivoinen. Kyllä se siitä, pitäkää vaan mielessä että lopussa kiitos seisoo ja ottakaa päivä kerrallaan. Tsemppiä ja onnea odotukseen!
- ISI
myö ollaan rv 35 6 ja ei loppua näy emännän tiuskimiselta eikä aina meinaa ymmärrys riittää mut huomaan onneksi että ei olla ainoita ja vissii ohimenevää on. -ISI- (ihan kohta)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei1786545- 1481804
- 1131588
- 511310
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️47999Möykkähulluus vaati kuolonuhrin
Nuori elämä menettiin täysin turhaan tällä järjettömyydellä! Toivottavasti näitä ei enää koskaan nähdä Kauhavalla! 😢40973Älä mies pidä mua pettäjänä
En petä ketään. Älä mies ajattele niin. Anteeksi että ihastuin suhun varattuna. Pettänyt en ole koskaan ketään vaikka hu98942Reeniähororeeniä
Helvetillisen vaikeaa työskennellä hoitajana,kun ei kestä silmissään yhtään läskiä. Saati hoitaa sellaista. Mitä tehdä?5869Tarvitsemme lisää maahanmuuttoa.
Väestö eläköityy, eli tarvitsemme lisää tekeviä käsiä ja veronmaksajia. Ainut ratkaisu löytyy maahanmuutosta. Nimenomaan242851- 41819