Minusta tuntuu, että jonkin asteinen masennus vaivaa minua ja olenkin menossa lääkärille.. mutta onko minulla varaa sairastua??
Osana syynä on, että olen velkaantunut korviani myöten pieleen menneiden bisnes ideoiden vuoksi. Lainaa on asuntolaina mukaan lukien 150 000 euroa ja sitä lyhentelen kuukaudessa melkein koko palkallani. Mies tietenkin auttelee mahdollisuuksiensa mukaan.
Työni on stressaavaa ja minusta on vastoin tahtoani tehty turhan "korvaamaton" yritykselle. Olen verbaalisesti täysin lahjaton ihminen, joka kumpuaa varmasti myös kirjoituksestani. Mutta pystyn ratkomaan vaikeitakin laskukaavoja ja asioita päässäni, en vain osaa selittää niitä muille.
Uusi esimieheni aiheuttaa päänsärkyä ja kiukkua minulle usein, ainoastaan hänen osaamattomuutensa vuoksi, mutta joka tapauksessa näin on.
Olen naimisissa miehen kanssa joille ystävät ovat todella tärkeitä, minä taas en ihmisistä kovinkaan paljoa välitä. Tämä aiheuttaa sanomattoman paljon kitkaa välillemmä, kun hän kantaa kotiin jos jonkilaista kaveria ja sukulaista, joiden on aivan pakko yöpyä meillä viikosta kuukauteen. Eikä tähän auta minun ei:n sanomiseni yhtään. En voi rentoutua kotonani, kun siellä on lähestulkoon aina joku minulle ei mieluisa henkilö paikalla. Tälläkin hetkellä mieheni serkku, joka on saamaton, laiska ja typerä.. (minun mielipiteeni henkilöstä, mutta varmastikaan ei tätä ole oikeasti)
Herään öisin tunteeseen, että minua ahdistaa ja että en saisi nukkua enempää. Vakuuttelen usein itselleni, että minun ei tarvitse nyt tehdä mitään vaan saan nukkua ja levätä. Nukahdan, kunnes taas herään uudelleen tähän tunteeseen. Olen väsynyt päivisin ja menen eteenpäin näillä kirotuilla energiajuomilla.
Lopetin tupakan polton 5 vuotta sitten, nyt olen taas alkanut sitä salassa polttaa. Jotenkin tuntuu, että sen 5 minuuttia saan olla rauhassa, kun poltan.. omituinen tunne..
Olen totaalisen kyllästynyt ihmisiin ympärilläni ja tuntuu, että he puhuvat minusta pahaa taukoamatta. Totta tai ei.. ahdistava ajatus se kuitenkin on.
Olen todella herkkä alkamaan itkeä nykyään.. mieheni sanoo jotain pientäkin lujemmalla äänellä niin melkein jo parkun suoraa kurkkua. Samoin, jos pomoni sanoo minulle jotain ilkeästi (minun mielestäni ilkeästi) tai kieltää minulta esimerkiksi vapaa päivän, itkeä tihrutan sitä työpisteelläni.
En pysty enää keskittymään kirjoihin, joita olen aina rakastanut. Elokuvat ovat olleet harrastukseni pienestä asti, nyt en pysty edes yhtä elokuvaa katsomaan loppuun kyllästymättä siihen tai, että ajatukset harjailevat siellä ja täällä. Työpaikallani olen syyskuun aikana (jolloin tämä tuntemukset alkoivat) tehnyt enemmän virheitä, kuin vuoden aikana yhteensä. En pysty keskittymään.
Vaikuttaako tämä teistä vakavalta/vakavasti otettavalta asialta?
Nyt kysynkin, jos jään sairaslomalle.. Jos lääkäri minulle kirjoittaa vaikkapa kuukauden sairaslomaa, miten käy tulojeni? Ahdistaa kamalasti, että kaikki menisi ulosottoon, kun olen taistellut vuosi tolkulla pitääkseni itseni pois mustista kirjoista..
Onko minulla varaa sairastua, vai pitääkö vain jatkaa hammasta purren tätä puurtamista eteenpäin sekä töissä, että kotona? Miten voin parantua masennuksesta kotona, jossa minua masentavia asioita on kuitenkin vielä enemmän kuin töissä?
Rakastan miestäni, älkää sanoko, että jätä se luuseri.. Myöskin sen takia, että hän haluaa auttaa ihmisiä jotka ovat syystä tai toisesta pahemmassa kuin pulassa. Hänen seurassaan nauran ja olen iloinen.. kaikki vain romahtaa heti, kun minulla ei ole hänen positiivista voimaansa lähelläni.
Olenko sairas mieleltäni?
Osana syynä on, että olen velkaantunut korviani myöten pieleen menneiden bisnes ideoiden vuoksi. Lainaa on asuntolaina mukaan lukien 150 000 euroa ja sitä lyhentelen kuukaudessa melkein koko palkallani. Mies tietenkin auttelee mahdollisuuksiensa mukaan.
Työni on stressaavaa ja minusta on vastoin tahtoani tehty turhan "korvaamaton" yritykselle. Olen verbaalisesti täysin lahjaton ihminen, joka kumpuaa varmasti myös kirjoituksestani. Mutta pystyn ratkomaan vaikeitakin laskukaavoja ja asioita päässäni, en vain osaa selittää niitä muille.
Uusi esimieheni aiheuttaa päänsärkyä ja kiukkua minulle usein, ainoastaan hänen osaamattomuutensa vuoksi, mutta joka tapauksessa näin on.
Olen naimisissa miehen kanssa joille ystävät ovat todella tärkeitä, minä taas en ihmisistä kovinkaan paljoa välitä. Tämä aiheuttaa sanomattoman paljon kitkaa välillemmä, kun hän kantaa kotiin jos jonkilaista kaveria ja sukulaista, joiden on aivan pakko yöpyä meillä viikosta kuukauteen. Eikä tähän auta minun ei:n sanomiseni yhtään. En voi rentoutua kotonani, kun siellä on lähestulkoon aina joku minulle ei mieluisa henkilö paikalla. Tälläkin hetkellä mieheni serkku, joka on saamaton, laiska ja typerä.. (minun mielipiteeni henkilöstä, mutta varmastikaan ei tätä ole oikeasti)
Herään öisin tunteeseen, että minua ahdistaa ja että en saisi nukkua enempää. Vakuuttelen usein itselleni, että minun ei tarvitse nyt tehdä mitään vaan saan nukkua ja levätä. Nukahdan, kunnes taas herään uudelleen tähän tunteeseen. Olen väsynyt päivisin ja menen eteenpäin näillä kirotuilla energiajuomilla.
Lopetin tupakan polton 5 vuotta sitten, nyt olen taas alkanut sitä salassa polttaa. Jotenkin tuntuu, että sen 5 minuuttia saan olla rauhassa, kun poltan.. omituinen tunne..
Olen totaalisen kyllästynyt ihmisiin ympärilläni ja tuntuu, että he puhuvat minusta pahaa taukoamatta. Totta tai ei.. ahdistava ajatus se kuitenkin on.
Olen todella herkkä alkamaan itkeä nykyään.. mieheni sanoo jotain pientäkin lujemmalla äänellä niin melkein jo parkun suoraa kurkkua. Samoin, jos pomoni sanoo minulle jotain ilkeästi (minun mielestäni ilkeästi) tai kieltää minulta esimerkiksi vapaa päivän, itkeä tihrutan sitä työpisteelläni.
En pysty enää keskittymään kirjoihin, joita olen aina rakastanut. Elokuvat ovat olleet harrastukseni pienestä asti, nyt en pysty edes yhtä elokuvaa katsomaan loppuun kyllästymättä siihen tai, että ajatukset harjailevat siellä ja täällä. Työpaikallani olen syyskuun aikana (jolloin tämä tuntemukset alkoivat) tehnyt enemmän virheitä, kuin vuoden aikana yhteensä. En pysty keskittymään.
Vaikuttaako tämä teistä vakavalta/vakavasti otettavalta asialta?
Nyt kysynkin, jos jään sairaslomalle.. Jos lääkäri minulle kirjoittaa vaikkapa kuukauden sairaslomaa, miten käy tulojeni? Ahdistaa kamalasti, että kaikki menisi ulosottoon, kun olen taistellut vuosi tolkulla pitääkseni itseni pois mustista kirjoista..
Onko minulla varaa sairastua, vai pitääkö vain jatkaa hammasta purren tätä puurtamista eteenpäin sekä töissä, että kotona? Miten voin parantua masennuksesta kotona, jossa minua masentavia asioita on kuitenkin vielä enemmän kuin töissä?
Rakastan miestäni, älkää sanoko, että jätä se luuseri.. Myöskin sen takia, että hän haluaa auttaa ihmisiä jotka ovat syystä tai toisesta pahemmassa kuin pulassa. Hänen seurassaan nauran ja olen iloinen.. kaikki vain romahtaa heti, kun minulla ei ole hänen positiivista voimaansa lähelläni.
Olenko sairas mieleltäni?
Vastaukset 7
Vanhimmat
...romahtamassa, semmoisen käsityksen sain, kun paneuduin kirjoitukseesi. Kyllä sinulla ON ristiriitoja varmasti tässä tilanteessa, että mitä tehdä. Ekana minun tuli mieleeni, että sairausloma on se mitä tarviit plus sen lisäksi joku 'vieras' ihminen, jonka kanssa sairauslomallasi (burn out!) käyt läpi, missä järjestyksessä mitäkin asiaa hoitelet.
Sairauslomalla sinulle tulee (olikohan se 2 kk:n jälkeen) Kelan sairauspäiväraha, joka on viimeisimpien tulojesi mukaan laskettu. Mikäli olen oikeassa, niin 2 kk olet sairaana omalla palkallasi, saat kk-palkan ja sairaus.päivärahasi 10. sair.päivänä menee työnantajalle, mutta sillä ei sinulle ole mitään merkitystä muuten, mutta että hyvällä omalla tunnolla voit olla palkallisesti nyt pois ja selvittää itseäsi KUNTOON ! Olet ihan 'sippi-vei', kuten sanotaan, niin minusta vaikuttaa. (En ole hoitoalan ihminen).
Erilaista neuvoa tarvitsisit, kuten tuota velanmaksuneuvoa nyt ensteksi, se varmaan auttaisi, että voisit asiaan paneutua. Myös minun 'korvaan' sattui, että työnantajasi tehnyt sinusta 'korvaamattoman', hmmmm, noin voi käydä myös. Pistä asia POIKKI tavalla tai toisella, sillä oikeasti kukaan ei ole korvaamaton.
Varmaan saat lisää vastauksia vielä. Apua sinä tarviit ja voisit aloittaa lääketieteellisestä avusta, eikö!?
Kiitos, että vastasit ja kerroit mielipiteesi. En itse osaa katsoa ongelmani olevan vakava, mutta nyt yön yli nukuttuani ja luettuani oman tekstini uudelleen, niin alan pikku hiljaa ymmärtää.. Parempi tämä on ehkä hoitaa kuntoon, ennen kuin tapahtuu jotain pysyvää vauriota päässä.
Myös vastauksestasi alan ymmärtää, että tämä ei ole ok olla näin ja odotella vain tulevaa, muuttamatta mitään.
Luuletko, että voisin antaa tuon kirjoitukseni lääkärille, kun.. kuten sanoin, olen verbaalisesti täysin lahjaton ja alan tietyllä tapaa aina panikoida lääkärissä ja vähätellä sanomisiani ja ongelmiani?
Eniten tosiaan pelottaa se, että en pärjää rahallisesti. Nyt teen usein ylitöitä ja saan niiden avulla jotain ylimääräistä itselleni, kun muuten ei riitä rahat edes vaatteisiin. Noidankehä.
Hei vain, hyvä, että sain jotakin näkemyksenomaista otetta ensin omiin asioihisi. Minusta ainakin olisi tosi hyvä idea printata tuo alkuperäinen kirjoituksesi mukaasi ja joko lukea se siellä lekurilla tai antaa lekurin lukea (ne nyt yleensä on aika kiireisiä, tiedät). Käytettävissä olevan ajan mukaan, lue tärkeimmät kohdat ainakin omasta aloitustekstistäsi; merkitse ne valmiiksi itsellesi - luntiksi. Mielellään anna koko printti sinne omaan sairauskertomukseesi, jos siellä vielä jotakin paperista semmoista on. (Kaikki lienee tietsikalla). - Mene ensin lekurille, juu. Ja sitten tuota talousneuvontaa tarviit. Kehää kierrät, siltä näyttää. Eipä se tosiaan noin itsestään ala purkautua, itse sinä ensin purkaudut eli 'ilmat pihalle' eli et jaksa. Pidä huoli ensin itsestäsi ja siten läheisistäsi & muista ulkopuolellasi olevista asioista, viimeisena ajattelet työantajan parasta, sillä tämä mitä olet tehnyt ja jatkossakin teet työnantajalle, toki RIITTÄÄ. Jollet itse pidä huolta siitä puristuksesta, niin ei työnantaja ainakaan. Itselläni just vähän sama tilanne, johon olen vaatimalla vaatinut saada pitää pian pian lomaa, muuten menen ihan kamalaan uupumukseen ja muutoinkin oma elämä ihan hoitamatta. Minulla ei ole tuota taloushuolta, mutta sinun tilanteessasi se on suuri tekijä, myös tähän sinun stressiin. - Hei taas ja käytä viisauttasi nyt ihan omaan ja läheistesi tilanteeseen, lääkärin ja muun vieraan kanssa mielellään.
Hyvinhän tuo oli kirjoitettu. Ei ollut mitään vaikeuksia saada selvää. Tuo keskittymiskyvyttömyys on mennyt aika huonoksi. Terapeuttini kysyi minulta, pystynkö katsomaan elokuvan, mutta en katso ollenkaan elokuvia. Myös kykyni lukea kirjoja on mennyt. Se on selvä masennuksen oire. Älä viivyttele yhtään lääkärille menoa. Tuo surullisuuskin on masennuksen oire. Hyvin olit kirjoittanut asioistasi. Lääkärin on siitä helppo ymmärtää tilanteesi. Olen itsekin lukenut kirjoituksiani vastaanotolla, kun muuten päässäni ikään kuin löisi tyhjää, kun en muista yhtään, mitä aioin siellä kertoa.
Minun myös todellakin pää lyö tyhjää, kun pitäisi alkaa kertomaan/kuvailemaan jotain asiaa ja sitten ahdistun. Sanon jotain ja jo seuraavassa lauseessa sanon, "no.. ei kai se nyt niin vakavaa ole".
Yhdelle lääkärille kerran uskallauduin kertomaan, että raha-asiat ahdistaa, kun on tullut tappiota jne. ja oman vähättelyni takia lääkärikin vain totesi, että "sinä olet nuori vielä, kyllä ne pikku rahahuolet siitä aikanaan häviää". Sen jälkeen en ole koommin lääkäreille mitään jutellut.
Minulla on myös ollut lievä elohiiri silmäkulmassa noin parisen kuukautta. Sekin varmaan kertoo jotain väsymyksestä. Tulee ehkä siitä, kun öisin aina heräilen ja stressailen tulevia töitä ja tekemättä jääneitä asioita. Vaikka oikeasti, ei minulla mitään olisikaan jäänyt vakavasti kesken tai tekemättä.. Mitään mikä vaatisi ajattelua sen enempää. Viime yönä mietin kuumeisesti sitä, että kukat jäivät kastelematta ja siinä sitten vakuuttelin itselleni, että kyllä ne pärjää huomiseen asti, kun tulen töistä.
Hämäävää tässä kaikessa on se, että kun olen vanhempieni luona, olen oikeasti iloinen ja kun olen mieheni seurassa, niin naureskelen ja vitsailen jne.
Yksin kotona, töissä, öisin ja joskus miehenikin seurassa.. minua lähinnä itkettää se, että olen joskus iloinen. Ei harmita, vaan itkettää, että en voi olla sitä koko aikaa. Se sekoittaa myös, että enhän minä voi olla masentunut tai sairas, jos kerran en ole ihan maassa KOKO aikaa..
Meissä voi olla useita "osia". Minäkin koetan olla "tavallinen" ihmisten ilmoilla. Terapeuttini on sanonut, että minulla on "pärjäävä päiväminä", se, josta on tullut ilmiasuni muiden ihmisten kanssa. Todellinen minäni on hukassa myös itseltäni. Sitä nyt koetetaan elvytellä, suurella työllä ja vaivalla.
Turhaan väheksyt itseäsi ja tilaasi. Ehkä on vaikea myöntää edes itselleen, millaiseen tilaan on vajonnut. Minulle ainakin se on ollut vaikeaa. On kuin viimeinen totuus ei olisi vieläkään selvinnyt, mutta terapian myötä vähitellen "kaikki salat tulevat julki", myös itselleni. Ehkä on hyvä, ettei tiedä heti kaikkea, se voisi olla liian musertavaa.
Voithan hakeutua velkasaneeraukseen. Siinä laaditaan henkilökohtainen maksuohjelma, jolloin lainoista vähitellen pääsee irti. En tunne asiaa tarkemmin. Moni on saanut avun siitä.
Pidä huoli siitä, että saat nukutuksi. Unettomuus vei muistini ja sen palautuminen on hyvin hidasta. Minua auttoi väsyttävä masennuslääke mirtatsapin. Masennusta se ei ole kovin hyvin parantanut, mutta estää pahempien vaurioiden tulemisen, tarkoitan unettomuuden haittoja. Yöheräily tai aamuyön valvominen kertoo ylivireystilasta, jolloin keho toimii ylikierroksilla. Nekin pitäisi saada rauhoitettuiksi. Kun kierrokset vihdoin putoavat, voi seurauksena olla suuri väsymys, kun se lopulta saa tulla. Minun piti opetella rentotumaan. Se kesti useita kuukausia, mutta vähitellen opin sen. Sen avulla saan kehoni rennoksi ja nukahdan päivälläkin "vahingossa". Tietoisesti yrittäen en pysty nukahtamaan. Riittävä uni on hyvin tärkeä ja sen arvon huomaa vasta, kun ei enää pysty nukkumaan, kun sanat puhuessa katoavat kesken lauseen.
"kun sanat puhuessa katoavat kesken lauseen. " hmm, tästä olen kärsinyt pidemmän aikaa.. Aloitan lauseen ja unohdan mitä olin sanomassa. Sitten ajatukset kulkevat liiallisella vauhdilla ja lauseet sotkeutuvat keskenään toisiinsa.. Olen luullut, että tämä johtuisi vain lahjattomuudestani puhumisen saralla. Kukaan ei saa selvää mitä selitän välillä, kun kaikki menee niin totaalisen sekaisin. Saatan myös vetää jonkin lausahduksen suoraan ajatuksistani ja se ei sovi sitten mihinkään keskusteluun.. En edes välttämättä itse huomaa sitä ennen kuin kaikkien puhe katkeaa ja he hämmästelevät mielessään mitä tuokin nyt mahtoi tarkoittaa. Ei ole juolahtanut mieleeni, että syy saattaisi olla väsyneessä mielessäni, mutta tätä on jatkunut jo ainakin vuoden.. jos ei enemmänkin..