Lada oli ennen hyvä

Ei ne ennenkään hyviä ollut,Suomessa vaan oli enemän miehiä jotka osti niitä ihan aatteen vuoksi.

Tai ihan ensimmäiset joskus 80 luvulla taisi olla hyviä,mutta sitten tuli noi tuotantotavoitteen tehtaalle niin suuriksi että tuli vähän liian kiire.

Vahvahan se kyllä oli,ei ajamalla rikki saannut.

Hyviä olivat muutkin autot ennen. Nehän tehtiin kestämään.
Tuo tosin koskee paljon muitakin esineitä kuin vain autoja.

Autotehtaat ovat Venäjällä valtava kultasuoni. Siksi niissä on jo noin viistoita vuotta pääsääntöisesti aseilla selvitetty, kuka minkä kakunpalan omistaa. Ei ketään oikein kiinnostaa tuotannon laatu, tyypillistä venäläista POHUISMIä se on.

80-luvulla eräs kuljetuskombinaatti sai rahat ostamaan Saksasta muutaman Mercedes-rekan. Kuskit lähetettiin tehtaalle autoja hakemaan. Venäläiset ajoivat ulos tehtaan porteista ja alkoivat heti autoja palasiksi ruuvaamaan. Saksalaiset juoksi ihmettelemään, mitä nyt teette, autoillahan on takuu päällä! Venäjällä kun kaikki olivat tottuneet, että tehtaalta tulleet tavarat (mm autot) piti huoltaa ja voidella ennen käyttöön ottoa.

Lada ei ole koskaan ollut hyvä, parhaimmillaankin (70-luvulla) saippualaatikko malli on kestänyt vertailun vain silloisiin autoihin. Ja tämäkin vain siksi, että malli on alunperin muiden kuin venäläisten suunnittelema.

Samara ja 110 ovat molemmat olleet vanhentuneina syntyneitä, huonosti tehtyjä ja epäluotettavia.

Ainoa plussa on ollut halpa hankintahinta, joka kyllä ulosmittautuu nopeasti kalliina ajokilometreinä ja useilla korjaamolaskuilla.

Ladan maine on ollut etupäässä aatteenmiesten ylläpitämää joka ei todellakaan ole perustunut minkäänlaisiin näyttöihin laadusta.
Saippualaatikko-Ladan kuuluisa lämpöisyyskin on ollut ainoastaan seurausta moottorin huonosta hyötysuhteesta.

Oletteko muuten huomanneet, että ladan vanha mainoslause 'Lujaa laatua Lada' on muuttunut muotoon 'Lujaa Lada laatua'...

Perheessämme oli vuoden 1978 mallin lada (uutena hankinttu) ja siitä uusittiin lähes kaikki moottorin sisuskalut ja täydellinen koneremontti vuoteen 1994 mennessä. Uusi koko korin maalauskin piti tehdä 5 vuoden jälkeen. Kaikki ruostesuojaukset oli tehty. Mittariin kerty vain 150 tkm. Sitten hankittiin 1994 lada samara. Sen kanssa oli vain ja ainostaan ongelmia. Kaasutin ja sähkölaitteet, jarrut jne uusittiin pariinkin kertaan. Mittariin kertyi vuoteen 2003 mennessä 140 tkm. Nyt sitten pappa hankki 2003 uuden samaran, kun sai kuulemma halvalla. Samoja vikoja ilmenee kuin vanhassakin samarassa. Mittaritaulun kaikki merkkivalot ovat jo hälytelleet avikka auto on ollut käytössä pari viikkoa.

Muistan hyvin lapsuudesta aina ladan omistajien puheissa nuo aateperusteet. Puhuttiin itä- ja länsiautoista. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei ne autot ennen kestäneet paremmin kuin nykyään. Pikemminkin päinvastoin. Aika kultaa vain muistot. Historiantaju on useilla kadonnut. Ennen oli normaalia, että autoon pitää tehdä moottoriremppa jo 100-120 tuhannen kohdalla. Näin oli ainakin japsiautoissa. Laturit ja sähköosat hajosi hyvinkin nopeasti. Puhumattakaan autojen huoltoväleistä. Ennen oli normaalia, että auto huolletaan vähintään 10.000 km välein. Ennen tuota lukua ladakin oli melkoinen kenguru. Hintaa kertyy halvalle ladallekin, kun kaikki huolto ja korjauskulut lasketaan päälle.

Meillä oli lapsuuteni aikana yht. kolme perinteisen mallin laatikkoladaa, joista ainakin kahdella (ettei vaan olisi ollut sittenkin kaikilla kolmella?) jäätiin mieleenpainuvasti tielle kerran tai useammin. No, isäpappa olikin silloin tuon valitettavan aatteen miehiä; myöskään "tovereiden" Ladat eivät olleet muistini mukaan sen kummoisempia.

JOS AJAISIN LADAA NIIN AJAISIN MALLEJA 1200L.1500S < BEMARIN TAKAVALOT JA 2107KAA