Olen lukion ensimmäisen vuoden opiskelija ja mieltäni painaa paljon se, että haluaisin todella paljon lääkkikseen (eläin- tai ihmislääkkis, kummatkin kiinnostaa), mutta isona ongelmana ovat nuo elintärkeät fysiikka, kemia ja matikka. Lyhyttä matikkaa luen, mutta en suurella menestyksellä. Ensimmäinen jaksoarvosana oli 6.. Samoin kemiasta. Nuo kolme ainetta on ollut mulle aina iso ongelma, kun ne on niin vaikeita ymmärtää ja todella työläitä. Nyt vaan mietin, että kannattaisiko minun jatkaa vaikeaa kemian ja fysiikan lukemista vai heittää hyvästit koko lääkkikselle?
Heitänkö hyvästit lääkkikselle..?
Janet92
112282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ymmärrän sinua hyvin, sillä ne ovat itsellenikin vaikeita aineita ja haluaisin lääkikseen. Vaikka ne ovat minulle vaikeita, en aio luovuttaa vaan opiskelen kovasti ja aion saavuttaa päämääräni. Luen läksyt, kysyn neuvoa, harjoittelen... Kyllä minä ne vielä opin :)
Älä sinäkään luovuta vielä!!
Kiitos kannustavasta kommentista.
Jos kaikki aika menee kyseisiä aineita opiskellessa ja numerot on silti kutosta, kannattaa kyllä miettiä haluaako perse edellä puun juurelle vai kannattaisiko tehdä jotain muuta.
Lohdutuksena sanon kuitenkin, että itsekin rämmin kyseiset aineet läpi tajuamatta mitään (mutta numerot oli sentään kasia...) ja koin valaistuksen vasta sitten myöhemmin.
Lääkis sinänsä ei niin hirveästi laskemista sisällä, mutta sisäänpääsy kyllä. Samoin voi miettiä, onko kiva olla alalla, joka on joka päivä vaikea vai olisiko kivempi tehdä jotain, jossa on hyvä.
Enpä menisi minäkään luovuttamaan!
Mitä tahansa ainettahan oppii, mikäli on kiinnostusta, aikaa, itselle sopiva opiskelutekniikka ja ympäristökin tukee opiskelemista. Näin itse uskon.
Itselläni meni lukioaika vähän muuhun kuin opiskeluun, joten olen jälkeenpäin alkanut käymään kemiaa, fysiikkaa ja matikkaa uudelleen alusta. Lukion jälkeen on tullut kokemusta erilaisista työpaikoista, hoitotyön kautta sain innostuksen hakea lääkikseen. Päättäväisesti vain unelmaa kohti.
Onnea ja menestystä Sinulle!
kannustavista kommenteista! Päätin nyt vielä kokeilla hyvällä asenteella ja katsoa sitten parin kurssin jälkeen uudelleen miten on mennyt. Kun ei itsellä ole oikein muutakaan ammattia mielessä.. Tuo eläinlääkäri on aina ollut se "must"-juttu ja nyt tuohon rinnalle on tullut ajatus tuosta tavan lääkkiksestäkin.
Älä pyri lääkkikseen, pyri lääkikseen!
mutta ihan ystävällismielisenä vinkkinä, jätä toinen k pois lääkkkkkkiksestä. Joku kuitenkin v-uilee siitä myöhemmin ihan rumasti.
Muutoin, tsemppiä urakkaan. Helpointa uravalintaa et ole tosiaankaan tehnyt, ja käytä hyväksesi kaikki mahdollisuudet kertaukseen ja tukiopetukseen yms. Lääketiede on kuitenkin nimenomaan luonnontiede, ja varsinkin kemia on kuitenkin todella tärkeää. Esim. ihan lääkkeiden vaikutus ihmiseen on juuri "oikeenlaista kemiaa" :-)
Hmm, laittoi miettimään, että jos et ole ollut kemiassa hyvä, miten sua sit luonnontieteet kuitenkin alkoi kiinnostamaan? Tai jos matematiikkakin on vaikeuksia JO NYT tuottanut? Vieläpä lyhyt, pitkällä en ihmettelesikään...
En halua olla epäkannustava tai muuta vastaava: ole realistinen! Miten yläasteella ko. aineet sujuivat? Sillä jos ne kiinnostivat silloin jo tai muuten menivät tosi hyvin, voi sulla olla mahiksia edelleenkin. Jos taas et IKINÄ ole tajunnut oikeen mitään nuista, etkä tule tässä ekana vuonna pääsemään puustapitkälle, suosittelen, että paneudu humanistisiin aineisiin.
Vielä en sinuna kuitenkaan menisi luovuttamaan! Kokeile: ole ralistinen. Muuta sunnitelmat toisena vuonna jos et menesty luonnontieteissä, erityisesti kemiassa ja fysiikkaa, ei sitä matematiikkaa kannata huolehtia niinkään...
Suosittelen sinua suuntautumaan jollekin toiselle alalle. Tosiasia on, että opiskelu tulee olemaan sinulle todella työlästä, ehkä ylitsepääsemättömän vaikeaa. Työssä sinun pitää myös ratkoa ongelmia ja tulkita kokeiden tuloksia ja arvioide tietojesi pohjalta kuvia, käyriä jne.
Sinun vahvuutesi on jossain muualla, älä kiusaa itseäsi asioilla, jotka eivät ole sinulle luontaisia. Minäkin kuvittelin joskus haluavani hammaslääkäriksi, mutta minusta tuli psykologian opettaja.
Moi!
Muita kuin matemaattisia aineita on helpompi ottaa lukion jälkeen "kiinni". Lukuaineitahan pystyt hyvin itsenäisesti lukemaan lukion oppimäärän. Matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa opetus on monella tarpeen.
Itse käyn tällä hetkellä pitkää matemattiikkaa iltalukiossa ja voin sanoa, että kaiken muun ohessa (oma päätoiminenopiskelu yliopistossa) lukion oppimäärän "kiinnisaaminen" vaatii töitä. Pitkässä matikassahan pakollisia kursseja on 10 ja fysiikassa taitaa olla kaikkiaan 8 kurssia.
Voisithan yrittää suorittaa fysiikan tai kemian nyt päivälukiossa ja toisen myöhemmin iltalukiossa.
Lääkikseen pääsy vaatii fysiikan ja kemian soveltamista, joten perusteet olisi hallittava hyvin, ennen kuin osaa soveltaa mitään.
Ensimmäisen jakson jälkeen ei vielä kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Itsellä kävi niin, että yritin olla kaikissa aineissa "hyvä", josta johtuen "tärkeimmät" aineet jatkon kannalta jäivät heikolle tasolle. Keskity tiettyihin aineisiin.
Tsemppiä:)!!
Minä en usko tuohon, että joku olisi "luontaisesti" hyvä jossakin aineessa ja joku ei, niin kuin ketjussa on esitetty.
Luonnontieteiden aineet ovat työläitä ja oppiminen vaatii aikaa, asioiden käpistelyä paperilla ja kokeilemista, laskemista. Ja kun jaksaa pitkäjänteisesti tehdä töitä, niin varmasti oppii. Joku hitaammin ja joku nopeammin. Aluksi se on takkuista ja vaikeaa, mutta helpottaa, kun tietyt ratkaisumallit tulevat tutuksi ja osaa erottaa, mistä jossakin tehtävässä on kyse ja mitä osatehtäviä siihen sisältyy.
Kyseiset aineethan eivät ole niin vaikeita, mitä mainostetaan. Työläitä kyllä, mutta ajan ja työn myötä oppiminen ja
ratkaiseminen nopeutuu ja helpottuu.
Itse olin koko kouluaikani tosi huono juuri noissa aineissa. Yläasteella putosin kelkasta pian ja lukion lyhyt takkusi pahasti. Numerot oli vitosta ja hyvänä päivänä kutosta. Aloin inhota luonnontieteitä, koska kuvittelin sen olevan vaikeaa ja ajattelin myös, olenko muita tyhmempi. Eläinlääkis kuitenkin kiinnosti.
Parin välivuoden jälkeen päätin yrittää ja aloin alusta asti opetella kemiaa, matikkaa ja fysiikkaa. Tein vuoden verran melkein joka päivä töitä ja pikkuhiljaa asiat avautuivat minulle, samoin kuin opiskelupaikka eläinlääkiksessä myöhemmin.
Tärkeätä on ymmärtää asiat ja pysyä kelkassa, sillä jos seuraavaan asiaan siirryttäessä jokin aikaisempi jää välistä, tippuu varmasti. Töitä ja tesmppiä.
Eikä kannata uskoa muita siitä, mikä ala sinulle sopisi paremmin. Kaikki, mitä opetetaan ja pääsykokeissa vaaditaan, on opittavissa ihan jokaisella. Omasta motivaaioistasi on kiinni, haluatko sitä oikeasti. Kenelläkään tuskin on luontaisia kykyjä johonkin tiettyyn asiaan kun on kyse kouluaineista). Uskoisin, että kyse on enemmän motivaatiosta ja harrastuneisuudesta.