Olen yh. n-43v. Kolme yli vílkasta poikaa.(7v, 9v, 11v.) En saa kuriin millään. Haistattelee, tappelee keskenään, sotkee ei usko mitään. Uskoo, kun huudan, mutten jaksa/halua huutaa kokoajan. Normaali puhe ei tehoa. Erosin pari vuotta sitten ja pojat jäi isälle ja nyt olleet minulla vuoden. En jaksa enään. Rakastan ja näytän rakkautta, mutta kiitokseksi saan kaaosta kaaoksen perään. On käyty psykologeilla, on perheneuvojien luona hypätty, on henkilökohtainen avustaja. Mikään ei muutu positiivisempaan suuntaan. Toivotonta. Pojat isälle takaisin? Koulukotiin? En jumalauta tiedä...
Mitä tehdä lasten kanssa?!?!
Mare.
111668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen äiti kahdelle alle kymppivuotiaalle.Isällä paljon menoa ja harrastusta.Minä kotosalla lasten kanssa,itse kärsin ahdistus/masennus tyyppisestä sairaudesta.Olen huomannut,että aina silloin kun minä ´vetäydyn´liian pitkäksi aikaa pois lasten touhuista,alkaa meno äityä lian hurjaksi.sotketaan,tulee kinaa,tehdään hölmöjä juttuja yhdessä.Kirjoitit,että ettet jaksa.Eli et varmaankaan jaksa olla läsnä tarpeeksi.Onko näin?Ymmärrän kyllä,että sinäkin tarvitset hetkesi ja kotihommatkin vie aikaa.Mulla on yksi neuvo,ipanat ulos,kun meno äityy liian kovaksi.Pihalle juoksemaan,touhuamaan.Menkää metsään ,pääasia,että ulos.Meillä ainakin tilanteet katkeaa siihen ja sopu ja rytmi palaa.
Sitten taas tullaan raukeina sisälle,eivät enää jaksa edes tapella.Lapset tarvii touhua ulkona,pallon potkimista,majan rakentelua.
Ei tämä kaikkea ratkaise tosiaankaan,mutta kokeile jos et vielä ole sitä tehnyt.Joskus pikkukikat auttavat paljon.Tsemppii.
aikaa koska olen kotiäiti. En jaksaisi edes olla töissä tämän stressin keskellä. Huvitus prosentti nolla jos töihin pitäisi. Olin töissä eron jälkeen, mutta nyt kun pojat minulla niin ei tule mitään. Ei sukulaisia auttamassa, uusi mies asuu eri paikkakunnalla, ei autoa, en asu kaupungin keskustassa. Kaikki vastustaa. Ja nuorimmalla ja vanhimmalla on todettu keskittymisvaikeuksia ja luultavasti jonkinnäköinen adhd on vanhimmalla. Tutkimukset vielä kesken.
Meillä on kaksi lasta, jotka tulevat ärtyisiksi, jos ovat nälkäisiä. Muut neljä eivät tule nälästä vihaisiksi. Eilen sovin kahdeksanvuotiaan poikamme kanssa, että hän syö kaksi palaa ruisleipää, kun alkaa tulla vihaiseksi. Myös painiminen voi rauhoittaa tilannetta. Kun äiti/isä "voittaa" painiottelun, lapsi kokee, että vanhempi on voimakkaampi kuin hän ja kokee turvallisuutta. Painiotteluita voi tehdä useita peräkanaa niin, että lapsi saa turvallisuuden tunteen itseensä. Mitään keskusteluja ei kannata käydä, jos lapset ovat ärtyisiä ja levottomia, vaan silloin, kun lapset kokevat olonsa rauhalliseksi ja turvalliseksi. Kun itse on ryhtynyt huutamaan, on ikään kuin menettänyt pelin siinä tilanteessa. Vain rauhallisena voi vaikuttaa myönteisesti tilanteeseen, rauhoittaa ja auttaa lapsia. Yksi keino vielä on myönteisen huomion antaminen lapsille. Se voi olla vaikka kirjan lukemista tai lautapelin pelaamista lasten kanssa. Noilla yksinkertaisilla keinoilla olen selvinnyt tähän asti. Vanhin on 19- ja nuorin viisivuotias. Olen lukenut paljon kirjoja, Grimmin hurjia satuja, Sherlock Holmesin seikkailuita, Astrid Lindgrenin lastenkirjoja, Risto Räppääjiä ja paljon muuta.
Omakohtaista kokemusta minullakin on 3 pojan kanssa päivästä toiseen selviämisessä. Ehdottaisin että ottaisit yhteyttä sosiaalitoimistoon, kertoisit väsymyksestäsi ja kysyisit voivatko he järjestää tukiperhettä, jossa pojat voisivat olla esim kerran kuukaudessa viikonlopun. Se tekisi hyvää sekä pojille että sinulle. Kummatkin osapuolet jaksaisivat viikonlopun jälkeen yhteiseloa yhteisin säännöin vähän paremmin. Ja oletko omaa terveyttäsi kerennyt ajatellakaan, kuulostaa siltä että sinulla voisi olla masennus tai uupumus, kannattaisi käydä lääkärillä, mielialalääkkeestä saisit helpotusta omaan ahdistukseen.
Näinhän se teoriassa voisi mennä ja kaikilla lopuksi kivaa, mutta... Monen kokemus on, että tuossa tilanteessa joutuu sossutätien silmätikuksi ja huostaanottajat ovat jo nurkan takana. Näin etenkin, jos vielä menet lääkäriin ja valitat masentuneisuutta, jaksamattomuutta. Keissi on valmis.
pelkäänkin. Isä ei ota vastuuta, hermoilee vain kun pitää elatusmaksuja maksaa. Itse on pärjättävä. Nyt tappelevat just, kun vanhimmalla pojalla kaveri kylässä niin keskimmäinen pilaa leikit kun hänellä ei ole omaa kaveria, on niin kateellinen kaikesta.. Aivan älytön show koko ajan.
Huutamislinjalle ei pitäisi mennä. Menee uskottavuus. Tuon ikäiset on jo koulussa, niin voit hengähtää välillä. Ulkona olo tosiaan auttaa rauhoittumaan. Esim. jos on mahdollisuus hankkia tramboliini, niin on hyvä ratkaisu. Sitten pojille voisi antaa omat työvuorot tiskaamiseen, pyykkiin siivoukseen ( onko jo ). Hajota ja hallitse.
neuvoa,mutta olen itse kokenut samaa kuuden lapseni kanssa kunnes keksin yhden helpotuksen asiaan nimittäin kalaöljykapselit. Tappelu väheni, koulumenestystä alkoi ilmetä ja muutenkin elämä rauhoittui. Tv:n kaukosäätimen "hukkasin" myös tahallani, mikä varmasti osaltaan on saanut järjestystä aikaiseksi. Nuorimmat 2,4,ja 5 vuotiaat saa Nappula tabletteja ja isommat 9 ja 7v. eye q kapseleita. Riitävä monipuolinen ravinto, uni ja ulkoilu haleja unohtamatta ovat myös tärkeitä ja se että koskaan ei mennä vihassa nukkumaan, vaan riidat sovitaan ja pyydetään molemminpuolin anteeksi. Vaikeuksienkin keskellä tulisi muistaa kertoa että lapset ovat rakkaita ja tärkeitä. Rakkaus ja turvallisuus lisäävät sisäistä harmoniaa. Tiedän välillä on tosi rankkaa ja tulee itsekin sanottua rumia,mutta anteeksi voi aina pyytää ja antaa. Iloitkaa terveistä lapsista. Terve lapsi näkyy ja kuuluu, sairas makaa ääneti vuoteella. Voimia sinulle!
Itselläni on kolme lasta kuuden ja yhdentoista väliltä, tosin ovat kyllä rauhallisia. Jos olisin tilanteessasi, aloittaisin ihan pohjalta rakentamaan uudet pelisäännöt. Keräät muksut kasaan ja kerrot miltä sinusta tuntuu ääntä korottamatta. Sovit pelisäännöt millä jatkossa mennään ja "rangaistukset" mitä sääntöjen rikkomisesta seuraa. Vaatii kyllä pitkää pinnaa, saman toistoa kerta toisensa jälkeen. Huomioiminen ja kehuminen on lapselle myös tärkeää, ja toimii tsempparina; lapsi haluaa olla aikuiselle "kiltti", koska haluaa vanhemmalta rakastavaa palautetta. Mutta nyt alkaa olla viimiset mahdollisuudet, koska teini-ikä lähestyy ja sitten niitä ei pitele enää mikään. Voimia sinulle ja pitkää pinnaa
kaikille ohjeista, mutta ikävä kyllä mikään noista ei ole toiminut. Olen rauhallinen luonne, mutta tarvittaessa tiukka. Ei pojat usko yhtään mitään. Muistavat maksimissaan yhden päivän ja illalla viimeistään hakataan toisia, paiskitaan leluja, huudetaan ja riehutaan. Eivät välitä rangaistuksista päivää kauempaa. Niillä taitaa oikeasti olla jotain pahemman kerran vialla pääkopassa.
taidat olla nykykasvattaja.. Kuule lapsi jos kuritta kasvaa sille ei kunnian kukko laula. Oliskohan ihan paikalla pikkunen selkäsauna, kuten ennen tehtiin jos ei puhe, huuto, aresti jne.. auttanut. nykyään jos vähän nipistää tukasta niin ollaan heti huonoja vanhempia ja kakarat hyppii silmille. eipä ennen vanhempia ja sisarrukisa kohtaan ollut tollasta menoa, nyt vaan hyssytellään ja vanhemmat koittaa olla kamuja lastensa kanssa.. missä on kunnioitus ja auktoriteetti. voi hyvää päivää sentään ja nätten vekaroitten käsiin pitäs tulevaisuus laskea. Jos olette ed, kirjoittajat lapsia tehneet niin ette varmaan tilanneet umpi kuuroja mykkiä kakaroita heh..Oli ne sit millasia tahansa niin ei siinä auta marista ja sysätä vastuuta yhteiskunnalle millasii tuotoksia tulee..Ihan ite klaaraat ne lapsesi aikuisiksi ja sillä sipuli. Osta niille nyrkkeilyhanskat ja kypärät, sekä itellesi kuulosuojaimet ja anna niiden mättää sydämmensä kyllyydestä. Sinähän sallit tuon kaiken joten älä valita!!!!