Hei, Nyt tähän alkuun sen verran että olen 20-vuotias opiskelija poika ja ongelmani on seuraavanlainen
Jo aamulla herätessään saa jo monesti tietää mitä päivältä voi odottaa, monesti peiliin katsoessa huomaakin hyvin oman päiväkohtaisen kondiksensa, yksikin omaan silmään pistävä poikkeama saa mielen romahtamaan ja kouluun jaksa sitten millään lähteäkään ja jos jaksaisikin, on itsetarkkailu jotain aivan hirveää, ei pysty ketään hädintuskin silmiin katsomaan ja peittelee sitä asiaa, minkä on aamulla peilistä bongannut vaikka siinä naamataulussa loppupeleissä mitään ihmeellistä olisikaan. Miten tälläisen itsetarkkailun saa loppumaan, tämä aiheuttanut minulle masentuneisuutta ja "työkyvyttömyyttä" jo pitkän aikaa, opiskeluni kärsivät tämän vuoksi.
Itse en ole keskustelua tästä vielä löytänyt joten päätin kirjoittaa oman, kait täällä on muitakin, vai olenko minä ainoa?
Jo aamulla herätessään saa jo monesti tietää mitä päivältä voi odottaa, monesti peiliin katsoessa huomaakin hyvin oman päiväkohtaisen kondiksensa, yksikin omaan silmään pistävä poikkeama saa mielen romahtamaan ja kouluun jaksa sitten millään lähteäkään ja jos jaksaisikin, on itsetarkkailu jotain aivan hirveää, ei pysty ketään hädintuskin silmiin katsomaan ja peittelee sitä asiaa, minkä on aamulla peilistä bongannut vaikka siinä naamataulussa loppupeleissä mitään ihmeellistä olisikaan. Miten tälläisen itsetarkkailun saa loppumaan, tämä aiheuttanut minulle masentuneisuutta ja "työkyvyttömyyttä" jo pitkän aikaa, opiskeluni kärsivät tämän vuoksi.
Itse en ole keskustelua tästä vielä löytänyt joten päätin kirjoittaa oman, kait täällä on muitakin, vai olenko minä ainoa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
kyseessä saattaa olla sairaus:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dysmorfinen_ruumiinkuvahäiriö
Pelottavan tutulta :\ Mistä apua, miten hoidetaan, tarvitaanko lääkehoitoa?
..kuulostaa, mistä apua, miten hoidetaan, tarvitaanko lääkehoitoa, pääseekö tuosta edes eroon?
tietoinen omasta lapsuudestasi? Erityisesti 1,5-3 ikäkaudesta.
"Anaalivaihe
Sadistis-Anaalisessa vaiheessa ulostaminen ja ulosteet ovat sekä mielihyvän ja yhteistyön että kivun ja kapinan välineitä. Lapsi tekee yhteistyötä ympäristön kanssa kakkimalla. Ulosteita ei nähdä vastenmielisinä, vaan mielenkiintoisina oman ruumiin ekstensioina. Lapsen kokemus siitä, miten näihin hänen "lahjoittamiinsa" tuotteisiin suhtaudutaan, jättää myös jälkensä persoonaan. Freud näki esimerkiksi ylisiisteyden merkkinä siitä, että lapsi on kokenut vanhempien inhoavan hänen ulosteitaan. Anaalisella vaiheella ei ole Freudin näkemyksessä mitään erityisiä vaikutuksia aikuisiän uskonnollisuuteen. Ulosteet ja niiden tuottamiseen liittyvä itsekontrollin kokemus on myös pätevyyttä, eräänlainen voiman kokemus lapselle."
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/03a_psykoseksuaaliset.shtml
todella mielenkiintoista. Toivottavasti et pelästynyt yllä olevaa tekstiä.
Tuo tunne (mielen romahtaminen peilikuvan katsomisen seurauksena) herättää kysymyksen, muistatko vastaavaa tunnetta lapsuudestasi?
Ehkä et, mutta alitajuntasi muistaa. Tuo peilikuva et ole sinä vaan sinua hoitanut henkilö.
Tyytymätön ilme on jäänyt alitajuntaasi ja mielesi pyrkii ratkaisemaan toistamalla sitä uudelleen ja uudelleen - saamatta vastausta.
Olet älykäs ja omaksunut kriittisen tavan tarkastella itseäsi. Se et ole kuitenkaan sinä itse, joka hallitsee tunteitasi vaan edelleen se sinua hoitanut henkilö.
Sinun on vahvistettava omaa mieltäsi jolloin tunne-elämäsi siirtyy omaan hallintaasi. Järjestä sinulla ei selvästikään ole pulaa, koska pystyt analysoimaan ja erittelemään tuota tunnepuolta noin konkreettisesti.
Ovatko aamusi kiireisiä? Varaatko riittävästi aikaa itsellesi ennen liikenteeseen lähtöä?
Tuon olen jo itsekin käsittänyt, lapsuudestahan tuo kaikki juurtaa ja on pinttynyt alitajuntaan todella tiukasti kiinni, en vain tiedä mistä hakea apua ja miten, sekä millaista hoito tulisi olemaan. Vanhempani eivät tulisi tuota millään ymmärtämään.
Olen kyllä käynyt psykologilla, mutta en ole osannut selittää masentuneisuutta/ahdistuneisuutta oikein, toki olen kertonut uskovani että olen ruma ja pelkääväni ihmisten katseita, mutta siihen se sitten jäikin. Loppujen lopuksi lopetin psykologilla käynnit, koska uskoin hänen ajattelevan että olen ruma ja vastenmielinen.
Aamuni ovat kyllä kiireisiä mutta silti tahdittomia koska en millään haluaisi lähteä tuonne vilinään, sen takia ostinkin itselleni auton ja myös julkinen liikenne ahdisti minua liikaa.
voi käydä lävitse myös netissä. Ymmärrän tuon, että ei jonain tiettynä psykologiaikana ole välttämättä edes halukas puhumaan. Eivät ne sanat tule tilaustyönä.
Tekstisi perusteella sanoisin sinua kauniiksi / komeaksi.
Oletko itse huomannut aisteissasi yli- tai aliherkkyyttä? Entä vanhempasi silloin, kun olit lapsi?
Ihmisvilinä - kukapa siellä viihtyisi...
Kyllä, löysinkin tuosta asiasta kertovan blogin.
http://bddinfo.blogspot.com/
Paljon aukeni, varasin ajan koulun terveydenhoitajalle nyt näin alkuun ja yritän tuota kautta päästä jonnekin.
Yli- tai aliherkkyyttä? Lapsena olin todella villi enkä pystynyt pysymään hetkeäkään paikallaan kunnes 3.luokalla törmäsin koulukiusaamiseen ja tulin todella herkäksi ja harhaluuloiseksi. Myös kotona on aina ollut vähän kireää mm. siskon aikaisen raskauden vuoksi kun olin lapsi, lisäksi isäni odotukset urheilussani olivat pitkään korkealla ja löi paineita sitäkin kautta niskaani, eli ei isällä ainakaan ollut edes aikaa miettiä miltä minusta tuntuu, oli vain urheilu ja siinä menestyminen.
sä nopea toimimaan. Huh, huh.
Älä nyt kuitenkaan maalaa piruja seinille noiden linkkien myötä?
Isäsi on sitten ollut todella vaativa. Onko hän sitä suhteesi edelleen? Pystytkö pitämään puolesi ettet enää taivu kaikessa hänen tahtoonsa?
Asutko vielä kotona?
Vaikutat kyllä herkältä, mutta suloisella tavalla.
Ajattelin aistien suhteen... oletko itse huomannut niissä mitään yliherkkyyttä? Maku-, haju-, tunto-, kuulo- näköaistissa.
Kyllä minä isäni kanssa nykyään puoleni pystyn pitämään, teini-iän kapinointien jälkeen taitaa olla asiat niin että minä ohjailen nykyään häntä, en tiedä onko tuokaan hyvä tilanne. Yleensä hermostun jos pitäisi hänen kanssaan keskustelua kehittää, asun yksin.
Aistien suhteen, no näköaistissa varmasti on yliherkkyyttä. Haju, tunto, ja kuuloaistit mielestäni ovat aivan normaalit, mutta makuaisti taas ollut pitkään jo vähän "turta", ruoka maistunut pitkiin aikoihin yms. Mitä ajat takaa?
keskimääräistä älykkäämpi.
No, tuolla esim. jotain keskustelua...
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?p=56238&sid=a55e4e96a2af071ea9e0fb34c3bd5cf6
Niin, tiedä nyt noista, mutta ei siitä älykkyydestä hyötyä ole jollei mielipiteitään/ajatuksiaan pysty tai uskaltaudu ilmaisemaan.
täytyy rauhoittaa ajatukset, ei ole kiire mihinkään.
Täällä olet selkeästi kertonut ajatuksistasi, ehkä kirjoittaminen on sinulle luontevampi tapa ilmaista itseäsi.
Miten voit juuri tällä hetkellä?
"Tuo tunne (mielen romahtaminen peilikuvan katsomisen seurauksena) herättää kysymyksen, muistatko vastaavaa tunnetta lapsuudestasi?"
Kyllä, minulla on muisto päiväkotiajoilta kun hiukseni leikattiin 90-luvun mukaisesti "potaksi" ja vanhempani leikittelivät sillä. Seuraavana päivänä päiväkodissa koin kait ensimmäisen häpeäntunteen ulkonäköön liittyen, tuo on itseasiassa aika vahva muisto. Itkin ja häpesin todella paljon sitä tukkaa.. Laitoin pääni oven väliin ja itkin, yllytin muut nauramaan minulle koska häpesin niin näkyvästi.
En tiedä voisiko tuo olla tämän paskamaisen "rumuus kompleksin" laukaissut tilanne, itse muistan tuon kuin eilisen. Harvat asiat tuolta ajalta jäävät mieleen, lukuunottamatta onnellisia muistoja.
tuo muisto on kuin kehystetty taulu mielesi seinällä. Taulun nimi on "häpeä".
Useat vanhemmat typeryyttään / ajattelemattomuuttaan nauravat omille lapsilleen ja näin loukkaavat lapsen tunteita.
On yleistä, että lapsen tunteita vähätellään ja jopa kokonaan mitätöidään.
Tuo on hyvä tiedostaa ettei omalta kohdaltaan jatka vahingoittavaa perinnettä.
Saitko muuten itkeä lapsena vapaasti vai oliko se häpeällistä toimintaa?
merkitys ajattelussasi on sinulla käsittääkseni korostuneen korostunut, mutta sen tilaan suhteuttaminen kaipaisi harjoitusta.
hei,ja ihan ensiksi hyvä että olet lähtenyt asiasta kirjottamaan,koska se on eräs väylä tai tie käsitellä näitä asioita..
sinulla on raskas tie edessäsi,mutta oikealla ja asianmukaisella avulla siitä selviää kyllä,jopa ilman minkäänlaisia lääkityksiä,joillakin tarvitaan myös lääkitys mukaan,,itselläni oli 3kk lääkitys ja sitten rupes asiat avautumaan uudesta näkökulmasta.tosin itse kävin aivan pohjia myöten,mukaanlukien hermoromahdus,ja itsesääli.
Omalla kohdallani syy löytyi monien ja taas monien ammattiauttajien luona käytyjen keskustelujen jälkeen lapsuudestani..Olin jäänyt kokonaan vaille isällistä huolenpitoa,ja sit olin liian pienenä joutunut astumaan liian isoihin saappaisiin jos näin voidaan sanoa...mutta nyt olen sujut ja tasapainossa itseni kanssa.
toivotan jaksamisia ja voimavaroja sinulle,jotenkin uskon siihen että sinä selviät tästä voittajana =)
Oireet vähän viittaisivat BDD:hen. Englanniksi hyvä ja kattava yleiskatsaus itse sairauteen ja sen hoitoon on: Katharine A. Phillips, The Broken Mirror - Understanding and Treating Body Dysmorphic Disorder.
Suomeksi ihan perustietoakin on huonosti saatavilla.
..että vaikka kysymys ei olisi varsinaisesta sairaudesta BDD, samat hoitomenetelmät ja -metodit soveltuvat myös lievempiin ulkonäköhuoliin ja obsessioihin.