Rupesin tässä pohtimaan asiaa, että ottavatko ihmiset fretin lemmikikseen liian helposti ja sen enempää miettimättä?
Fretinpentu on niin suloinen ja hauska otus. Pennut tuntuvat menevän kohtuullisen hyvin kaupaksi kun vierotuksen aika tulee. Ja noin paria kuukautta myöhemmin erilaiset myyntipalstat "täyttyvät" freteistä, joista ihmiset haluavat luopua.
Yleensä syyksi on mainittu allergia, perheenlisäys jne. Sinällään ihan hyviä syitä, enkä ketään myyjää halua sormella oisoitella. Miksi vaan ei voida lemmikin hankintaa miettiä vähän tarkemmin ja ottaa selvää, mitä esim. fretin pito oikeasti on? Tietoa kuitenkin on aika kattavasti jo saatavilla, jos vaan kiinnostusta riittää.
Yleensä myös myyjillä on niin kiire päästä lemmikistään eroon, ettei juurikaan oteta selville onko ostaja tarpeeksi tietoinen lemmikistä, eikä ota sitä pikaistuksissaan. Niin paljon saa kuulla surullisia tarinoita kiertolaisfreteistä. Meillekin päätyi yksi kiertolainen, ja luonnekin oli sitä mukaa vaikea (lue todella karmea). Kiertolaisten kohtalo on yleensä joutua ymmärtämättömiin käsiin ja esille tullut hankala luonne vaan korostuu väärässä kohtelussa.
Aihe on vaikea ja varmasti moni saattaa jopa loukkaantua tästä kirjoituksesta. Mutta todellakaan tarkoitukseni ei ole lähtä syyttelemään ketään henkilöä. Haluan vain herättää keskustelua vaikeasta aiheesta.
Fretinpentu on niin suloinen ja hauska otus. Pennut tuntuvat menevän kohtuullisen hyvin kaupaksi kun vierotuksen aika tulee. Ja noin paria kuukautta myöhemmin erilaiset myyntipalstat "täyttyvät" freteistä, joista ihmiset haluavat luopua.
Yleensä syyksi on mainittu allergia, perheenlisäys jne. Sinällään ihan hyviä syitä, enkä ketään myyjää halua sormella oisoitella. Miksi vaan ei voida lemmikin hankintaa miettiä vähän tarkemmin ja ottaa selvää, mitä esim. fretin pito oikeasti on? Tietoa kuitenkin on aika kattavasti jo saatavilla, jos vaan kiinnostusta riittää.
Yleensä myös myyjillä on niin kiire päästä lemmikistään eroon, ettei juurikaan oteta selville onko ostaja tarpeeksi tietoinen lemmikistä, eikä ota sitä pikaistuksissaan. Niin paljon saa kuulla surullisia tarinoita kiertolaisfreteistä. Meillekin päätyi yksi kiertolainen, ja luonnekin oli sitä mukaa vaikea (lue todella karmea). Kiertolaisten kohtalo on yleensä joutua ymmärtämättömiin käsiin ja esille tullut hankala luonne vaan korostuu väärässä kohtelussa.
Aihe on vaikea ja varmasti moni saattaa jopa loukkaantua tästä kirjoituksesta. Mutta todellakaan tarkoitukseni ei ole lähtä syyttelemään ketään henkilöä. Haluan vain herättää keskustelua vaikeasta aiheesta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samaa olen itsekin miettinyt... ja
näin lyhyesti voinen sanoa samaa myös muidenkin eläinten kohtaloista kuten irtokoirista, kissoista jne. näitäkin on jätetty myöskin heitteille, otettu kesäkissoiksi, kun kerran lapsonen, niin tahtoo lemmikkiä sen enempää miettimättä.
Monet koiratkin jäävät vaille huomiotta. Monet hesyn kaltaiset paikat täyttyvät heitteille jätetyistä lemmikeistä, kun ihmisillä ei ole tarpeeksi halua eikä aikaa huolehtia niistä saati sitten ottaa selville perustietoja.
Itse ainakin pyydän ostajaehdokkaan aina kylään ja katselen kuinka käsittelee frettejä ja myöskin haastattelen erilaisilla kysymyksillä. Tällöin sen yleensä huomaa kyllä ihmisestä, että kuka on valmis ja kuka ei ottamaan frettiä tai ylipäätänsä mitä tahansa eläintä vastuulleen, kun se eläin itse ei osaa soittaa sille eläinlääkärillekään vaan omistajan sen on tehtävä.
Ja mitä tulee allergiaan, niin tiedä sitten kuka on loppujen lopuksi allerginen ja onko tähän vain lyöty syyksi, kun eläimestä tahdotaan luopua ja vedotaan esim. allergiaan. (en sitten syyllistä ketään kunhan vain ajattelin)
Muutamiakin pentuja pidin todella pitkään ennenkuin löytyi se vastuullinen omistaja.
mistä ostit kiertolaisesi? onko ollut monessa kodissa?
kelleköhän viestisi oli tarkoitettu sillä tässä vain pohdittiin, että fretti otetaan lemmikiksi liian helposti ja itse voinen sanoa ettei ykskään freteistäni ole kiertolaisia vaan ovatte saaneet pysyvän kodin. Tarvittaessa tarjoan freteille sijaiskotia.
Ehkäpä hän vain halusi tietää, oliko se ollut eläinkaupassa vai vain monella eri omistajalla. Eläinkaupasta en itse lähtisi yhtäkään aikuista frettiä ostamaan, ties minkä ikäisiä ovat ja kuinka monessa kodissa ovat olleet.
Monia eläimiä otetaan hetken mielijohteesta, varsinkin hylättyihin kissoihin törmää valitettavan usein, mutta olen huomannut ainaskin semmoisen, että n. 5kk:n ikäisten fretin pentujen myynti on kovaa. Omistaja myy "allergian" takia. En halua mollata heitä, keillä on oikeasti allergiaa, vaan siihen syyhyn on nähtävästi liiankin helppo tukeutua. Kuinka moni lähtee myymään eläintä täysin rehellisesti? "En halua enää pitää sitä koska se puree/ kyllästyin siihen/ se ei oppinut sisäsiistiksi/ se haisee/ vie aikaa."
Moniko tietää tai vaivautuu ajattelemaan frettiä ostaessaan, että ne oikeasti purevat? Eivätkä opi sisäsiisteiksi niinkään helposti kuin kissat. Meidänkin vanharouva tekee tarpeensa sinne minne sillä hetkellä huvittaa. Herra on kyllä sisäsiisti, pieniä vahinkoja lukuunottamatta. Mutta tuo uusin tulokas... Tekee kakkaa ihan holtittomasti! =(
Hei, tarkoitit varmaan kysymykses mulle.
Ostin oman kiertolaiseni Rovaniemellä, tätä ennen oli ollut lyhyen ajan sisällä kahdessa muussa paikassa. Ja todennäköisesti myös ennen näitä kolmea paikkaa ollut jossain muualla.
Tyttönen on siis tosiaankin saanut kiertää ja todennäköisesti myös sietää kaikenlaista. On helppo nähdä tytön käytöksestä, että mikä asia on ollut pielessä menneisyydessä. Fretti on ollut meillä kohta vuoden, eikä vieläkään voi sanoa, että se olisi täysin toipunut aiemmista kokemuksistaan. Parempaan mennään onneksi kokoajan. Huonommat kokemukset tällä pötköllä on ehdottomasti naisista kuin miehistä.
joo niin tarkoitin. etsin yhtä kiertoon joutunutta urosfrettiä, jonka myin eteenpäin(tuli liian kovat tappelut vanhemman urokseni kanssa, ei voinut pitää yhdessä..:(), ja tämä ostaja oli myynyt sen eläinkauppaan jne..
Frettisi todellakin on joutunut kokemaan paljon... Harmittaa tuollaiset kertolaiset. Toivottavasti tämä sai nyt onnellisen pysyvän kodin. =)
Mitä kaikkea epäilet sen kokeneen? Kun sanoit, että näet mikä on menneisyydessä ollut pielessä.. Uteliaisuudesta kyselen... =) Toivottavasti se pääsee traumoistaan eroon.
quisty; oletko käynyt tutustumassa frettien ystävät ry:n ja suomen frettiyhdistyksen foorumeihin? sinne kannattaisi jättää "etsintäkuulutus", saattaisit vaikka löytääkin kiertoon lähteneen kaverin olinpaikan.
tyttö 84; silloin kun neiti tuli taloon, se puri aina jos mahdollista ja aivan täysillä. Pureminen tuli ihan vaistonvaraisesti, tavallaan kuin "varmuuden vuoksi", riitti kun ohitti fretin, se yritti tarjota hammasta. Jos tyttö sai kiinni ihosta, jäi siihen roikkumaan eikä meinannut päästää irti. Veri lensi yleensä ihan kunnolla...
Fretti pelkäsi äkkinäisiä liikkeitä (jos kävelit nopeasti asunnossa, yritti tyttö käydä kiinni). Kaikenlaiset nostot ja käsittelyt piti tehdä hanskat kädessä ja mahdollisimman rauhallisesti, mutta nopeasti. Tyttö ahdistui aivan hulluna sylissä, paksujen hanskojenkin läpi tunsi kuinka sydän hakkasi ihan haljetakseen.
Kynsiä ei voinut leikata, saatikka laittaa valjaita, kun neiti ahdistui aivan kauheasti.
Ensimmäiset kolme kuukautta tyttö sai olla ihan rauhassa. Me vältimme koskemasta sitä millään tavalla. Häkissä sai olla aivan rauhassa, ja kun olivat pojan kanssa irti, siivosimme astiat ja lisäsimme ruoat jne. Tyttö sai vain tutustua uuteen asuntoon ja meidän hajuihin ja elämäämme.
Koitimme elää ihan normaalisti vaikka tyttö oli talossa, extravillasukat vaan jalassa =)
Jos se pyrki sohvalle tai tuoliin missä olimme sillä hetkellä istumassa, siirsimme sen varovasti lehdellä pois. Jos siirsi paljaalla kädellä, tuli hammasta ja kovaa. Jos päästit syliin asti, alkoi myös purra..
Pikkuhiljaa pääsimme tyttöä lähemmäs toisen frettimme kautta. Se huomasi, ettei toisellekaan fretille sattunut mitään pahaa vaikka otti meiltä makupalan tai tuli hellittäväksi (tyttö siis puri kättä jossa oli makupala, jos sille tarjosi). Ensimmäisen palan luottamusta voitimme banaanilla! Tyttö tykkäsi banaanista. Ensin niitä tiputeltiin sille lattialle, kuukausi myöhemmin pystyi jo antamaan kädestä varovasti ja valmiina vetämään käden pois =)
Tuosta alkutilanteesta ollaan päästy niin pitkälle, että tytön voi nostaa syliin ilman hanskoja ja jopa hetken pitää sylissä (varoen edelleen hampaita). Tilanteen pitää olla tosi rauhallinen, jos likka on ahdistunut ennen syliin nostoa, ei tuu mitään.
Avokkini voi leikata kynnet tytöltä. Vähän sietää jopa silitystä, kun seuraa ilmeitä ja lopettaa, kun sitruunailme tulee.
Purru ei oo meitä pitkään aikaan. Varmaan alkaa jo luottaa, ja edelleenkään me ei tyttöä lähmitä kuin pakon vuoksi. Pikkuhiljaa alkaa tulla paremmaksi. Aluksi kyllä oli tunne, että mihin sitä on päänsä pistänyt. =)
Oon kade teiän kärsivällisyydestä! Itse olisin varmaan menettänyt toivoni aikoja sitten. Tässä taas nähdään, että frettien opettaminen tavoille vaatii paaaaljon kärsivällisyyttä ja aikaa. Uusimman tulokkaan kanssa meinaa hermot tosiaan mennä, vaikkei edes paljoa pure. Ovat nuo aikaisemmat olleet kilttejä tapauksia. =)
Hyvä, että projeksti edistyy! =))
Onhan tuossa tosiaan omat kommervenkkinsä ja hankaluutensa. Mutta jotenkin jo aika kultaa muistot, nyt jo pitää tyttöä ihan lutusena kaverina =) Vaikkei siitä niin kauheen kauan oo, kun pelkäsin sitä itsekin.
Tämä on sellainen elämänmittainen projekti. Ollaan päätetty, että mitä tahansa tapahtuukin, tyttö ei joudu enää meiltä kiertoon. Jos tapahtuu jotain, ettemme voi enää frettejä pitää tms. tyttö lähtee sitten piikille. Ei olisi oikein pilata tyttösen pientä uskoa elämään antamalla se uuteen kotiin.
Aika pienestä on kiinni tämän frettiläisen luotto. Olimme viime kesänä parin päivän lomalla pois kotoa, emmekä ottaneet frettejä mukaan. Näitä kävi hoitamassa eräs tyttö jolla on omiakin frettejä ollut monta vuotta, ja on todella luotettava persoona. Hänen mukaansa oli mennyt kaikki hyvin (ja olisi hän varmasti kertonut, jos jotain ongelmaa ois ilmenny). Kuitenkin, kun tultiin kotiin, tyttöfrettimme oli taas epäluuloinen ja pyrki näykkimään. Ei onneksi taantunut ihan alkutilanteeseen, mutta pari viikkoa oli sellainen "ärripurri".
Luulen, että tämä johtui lähinnä hoitajan vaihdoksesta ja tutun rytmin muuttumisesta. Ei käsittelystä siis. Neiti vaan on niin herkkä kaikelle.
Varsinkin, kun tälläisen fretin kanssa on elänyt, mulle tulee aina niin paha mieli kun lukee noita myydään fretti- juttuja. Yleensä vielä tunnistaa henkilön, että kuukausi-pari aiemmin vasta oli etsimässä frettiä... Ottavat sen, ja huomaavat kuinka vaikea ja työläs se onkin hoitaa johonkin hamsteriin verrattuna. Sitten eläin myydään äkkiä eteenpäin, yleensä vielä verukkeena allergisuus. En kiellä, etteikö allergisiakin olisi, mutta varmasti osa on näitä surullisia tapauksia.
Jaksamisia sulle frettisi kanssa =) Onneksi yleensä näidenkin kanssa on enemmän iloa ja vauhtia kuin suruja =D
meille kun ensimmäiset fretit tulivat vauhdilla. Kuukauden päästä siitä, kun olimme fretistä kuulleet meillä oli kaksi omaa jo olohuoneen sohvaa kaivamassa :)
Yritimme tuon kuukauden aikana ottaa mahdollisimman paljon selvää freteistä niin netistä kuin kasvattajiltakin.
Ensimmäiset frettimme ovat kiertolaisia. Toinen näistä vanhuksista on nyt neljännessä kodissaan ja toinen kolmannessa. Mutta se mikä on varmaa, on se, että molemmat ovat viimeisessä kodissaan tällä hetkellä :)
Eli fretin voi ottaa aika pienelläkin harkinta-ajalla ja silti siitä voidaan pitää hyvää huolta ja antaa sille hyvä koti. Ja pitkänkin harkinnan jälkeen jälkeen hankittu fretti voi löytää itsens pian kiertämästä maailmaa.
Tärkeintä lienee se, että minkä tahansa lemmikin omistaja on vastuuntuntoinen ja tekee parhaansa eläimen hyvinvoinnin eteen.
Itse törmäsin juuri viime viikonloppuna ihmiseen, joka oli hetken harkinnan jälkeen hankkinut fretin ja luopui siitä parissa päivässä. Suurena syynä varmasti tiedon puute, jolloin frettimäiset ominaisuudet tulivat hänelle yllätyksenä.