Eiköhän tehdä jokaisesta miehen uhkailusta ilmoitus poliisille. Ja eikun eroa heti jos sinua kerrankin uhkaillaan.
Älä jää yksin miettii mitä tehdä. Soita heti kavereille tai sisaruksille, jollekkin joka ottaa asian vakavasti.
Näin säästytään monelta perheväkivallalta ja viattomien lasten kuolemilta.
Isä voi olla joskus niin agressiivinen kuullessaan vaimon halusta erota tms.
Miten jotkut naiset kestää vuosia tämän kaltaista kohtelua.
Oulussa esimerkki.... isä uhkaili... mutta vaimo ei uskaltanut lähteä pois kotoa...
Uskallusta sisaret!!!!
Terveisin yksi, joka lähti pois kotoa kun mies uhkaili.
Ihan samoin miehet myös tehkää jos teitä uhkaillaan.... ei ole pakko jäädä tilanteeseen.
Älä jää yksin miettii mitä tehdä. Soita heti kavereille tai sisaruksille, jollekkin joka ottaa asian vakavasti.
Näin säästytään monelta perheväkivallalta ja viattomien lasten kuolemilta.
Isä voi olla joskus niin agressiivinen kuullessaan vaimon halusta erota tms.
Miten jotkut naiset kestää vuosia tämän kaltaista kohtelua.
Oulussa esimerkki.... isä uhkaili... mutta vaimo ei uskaltanut lähteä pois kotoa...
Uskallusta sisaret!!!!
Terveisin yksi, joka lähti pois kotoa kun mies uhkaili.
Ihan samoin miehet myös tehkää jos teitä uhkaillaan.... ei ole pakko jäädä tilanteeseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
..mutta. Miksi voi olla vaikeaa toteuttaa. Väkivalta kun alkoi jo lapsuudessa. Isäni oli runnonut itsetuntoni jo ennen kuin opin puhumaan. Kuinka ollakkaan ollessani vielä teini, älysi eräs väkivltainen psykopaatti valmiiksi pehmitetyn luonteeni ja käytti tilannetta hyväksi. En tehnyt sitä mitä nyt neuvoisin myös jokaista tekemään..en lähtenyt heti,koska olin nuori ja tyhmä. Ehdin upota siihen perinteiseen kierteeseen: tuttavista eristäminen, uskottelu että syy on minussa, häpeä, syyllisyys, voimattomuus jne..kun yritin lähteä olin jo niin syvällä suossa, ettei siitä tullut mitään. Pikkuhiljaa minua ei enää ollut olemassa.. kuulostaa ehkä sekavalta, mutta useimmat väkivallan keskellä eläneet ymmärtävät mistä puhun. Meni muutamia vuosia, kunnes mies lähti itse(harvinaisen hyvä tuuri)..muutti tyttöystävänsä luokse ja pyysi minua odottamaan, jos hän kyllästyisi uuteen. Siinä vaiheessa sain tilaa vihdoin kasvaa aikuiseksi ja vahvistua. Eli en todellakaan jäänyt odottamaan! Vei vuosia toipua alkuosasta elämääni, mutta nyt on kaikki hyvin ja olen kasvanut vahvaakin vahvemmaksi..että siinä tarina, miksi se ei ole aina niin helppoa toimia niinkun pitäisi ja olisi järkevää. Tehkää toiset viisaammin:)