Mitä diafilmin positiiveille tehdään, kun ne labrasta tulevat? Heräsi kiinnostus tähän taiteenlajiin, mutten löytänyt tietoa tämän pidemmälle. Vedostetnko samalla tvalla kuin mv-negatiivit suurennuskoneella ja kemilaaleilla vai mitenkä se käytännössä tapahtuu?
diafilmi?
simo
31574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otat esille diaprojektorin ja vähennät huoneen valaistusta. On myös hyvä olla valkokangas, mutta valkoinen seinäkin kelpaa.
Diaa voidaan käyttää myös paino.originaalina. Se on siinä perempi kuin Nega.
Diasta voi tehdä myös paperikuvia, mutta se on vaikeampaa ja kalliimpaa kuin negoista.
Dia voi myös skannata ja sitten käsitellä tietokoneella jne.
Dia on jo sellaisenaan valmis kuva, eikä vaadi mitään lisätoimenpiteitä, vain sen projektorin.
Aivan, niinpä tietysti. Lähdin ajatteleman liian monimutkisesti.
"Paino-originaali" on vieras termi näin ummikolle. Onko dian skannaamiseen olemassa ihan oma skanneri, tavallinen skanneri taitaa tehdä dian positiivista aika pienen ja suttuisen tiedoston?
Paino-originaali on just sitä mitä nimi sanoo. Elikkäs ennenvanhaan (tässä yhteydessä 1900-luvun jälkipuolisko) kaikki paperille painettu värikuva lähti diasta. Niin sanomalehden uutiskuva kuin luontokirjan lintukuva. Poislukien taiteilijan käsin piirtämä kuvitus. Diasta kirjapainon värierottelulaitos, lyhyesti reproksikin kutsuttu, sitten suodatteli erilleen eri värien osuuden ja kustakin pääväristä tehtiin oma painolaatta tai pelti.
Mitä parempaa laatua haluttiin sen isommasta diasta lähdettiin. Kinokoon käyttö vain hätävarapoikkeus. Ei tarvi mennä kuin 80-luvun alkuun kun hesarinkin aluetoimituksiin hommattiin kuvaajille 6 x 7 RBMamiyat, jotta saatas laadukasta värikuvalehteä tehtyä. Aatteleppa itte, semmonen studiokamera kenttäolosuhteissa, eihän pojat niitä ruvennu käyttään ja kaapin nurkkaan hyytyvät. Ite näin kun veteraanitoimittaja esitteli ja hieman kummeksuimme jonkun viisaan päällikön järjenjuoksua.
No sitten tuli lyhyt välivaihe, kinokoon värinegan käyttö kuvauksiin ja scannaus digimuotoon negascannerilla. Ei sitäkään aikaa kestänyt kuin noin kymmenen vuotta. Hitaimmat hämäläislehdet ei ehtiny mukaan lainkaan vaan siirtyivät suoraa digirunkoihin.
Diojen scannaukseen on toki omat scannerit olemassa, jos pyritään huippulaatuun. Myös joihinkin tasoscannereihin saa erikseen diakannen, jolla scannaus käy varsin hyvin. Perusero on se, että dia, tai negatiivi, pitää voida valaista läpi ( eikä heijastaen kuten paperioriginaali) jotta hyvä digitiedosto syntyy. Epsonilta ainakin löytyy tämmösiä ja kokemukseni on hyvä.
Erilaiset peililaatikkoviritykset on tuottanu varsin surkeaa jälkeä.