Meillä on kahden pvän päästä edessä kita- ja nielurisaleikkaus 4,5 vuotiaalla tytöllä, ja toivoisin nyt kokemuksia muilta vanhemmilta, joiden lapsilta on leikattu nielurisat. Omassa tuttavapiirissä kun löytyy vain kitarisojen poistossa olleita. Itseltäni taas on kyllä leikattu kaikki risat pari vuotta sitten, mutta kuulemma lasten ja aikuisten leikkauset ja erityisesti paraneminen on erilaista. Ja minä vielä kuulun sihhen 4 %:iin leikatuista, joilla tulee jälkikomplekseja, ja jouduin neljäntenä pvänä leikkauksen jälkeen uuteen leikkaukseen. Eli omat kokemukset on kerrassaan huonot.
Eli siis lähinnä leikkauksen jälkeisiä fiiliksiä toivoisin, ja kokemuksia siitä, kuinka kauan on lapsi ollut kipeän oloinen, ja miten on saanut syötyä, onko pian alkanut tökkimään jätskit ja muut.
nielurisaleikkaus-kokemuksia
4
9417
Vastaukset
- jarih
Meidän 6-vuotiaalta leikattiin sama homma tasan vuosi sitten Hyksissä. En olisi ikinä uskonut, miten hyvin meni, varsinkin kuin aikuinen työkaverini kävi läpi saman jutun kuukautta aikaisemmin ja oli tosi kipeä kaksi viikkoa.
Koko homma oli ohi yhdessä päivässä. Menimme aamulla sairaalaan, jossa odoteltiin ja pantiin sairaalan vaatteet. Sitten annettiin suun kautta jonkinlainen rauhoittava lääkitys. Pian poika kärrättiin sängyllä leikkaussaliin, sain mennä mukaan ja pitää pientä kädestä, kun hänet nukutettiin. Käteen oli pantu emla-voidetta tuntia aikaisemmin, joten pieni ei tuntenut lainkaan neulanpistoa.
Alle tunnin päästä pääsin heräämöön, jossa poika oli tokkuraisena hoitajan kanssa. Ei hän tietenkään ollut mitenkään loistokunnossa juuri herättyään, muttei mitenkään kipeäkään, vain ikään kuin sekava ja pöllämystynyt.
Osastolla oleskelimme muutamia tunteja, kun poika toipui nukutuksesta. Oli ihanaa, kun pikkuinen tokaisi, että "Kiva hengittää uudella nenällä!" Meillä leikkauksen syy oli kamala kuorsaus ja ylisuuret nielurisat.
Osastolla tipasta tuli koko ajan kipulääkettä, eikä kurkku ollut kipeä. Leikkauksessa lapsi väkisinkin nielee verta, ja oli hyvä asia, että hän oksensi sen pois. Ennen kotiinlähtöä hän sai popsia jäätelöä pariin otteeseen ja reipastui ihan silmissä leikkimään sairaalan käytävällä.
Sitten lähdimme kotiin. Sisään päästyämme poika tokaisi heti, että "Tilataanko pizzaa?" Hän sai mennä suoraan tietokoneelle, jota olimme pitäneet kiellossa pari kuukautta liikakäytön vuoksi.
Toipilasaika oli mukavaa, kun poika ei kertaakaan, ei missään vaiheessa valittanut kipua. Aluksi annoimme säännöllisesti kipulääkettä, kunnes lääkäri puhelimitse käski lopettaa sen ja antaa vain tarvittaessa. Kipua ei kumminkaan ollut eikä mitään oireita edes peitteitten irtoamisen yhteydessä.
Pidin poikaa kotona kaksi viikkoa, en uskaltanut päästää eskariin sen mahdollisen äkillisen verenvuodon takia. Nukuin hänen vieressään sen ajan, muttä kävin töissä. Omat vanhempani pääsivät onneksi hätiin.
Poika toipui oikein hyvin ja leikkauksesta oli tavattomasti hyötyä, kun henki kulkee nyt kunnolla. Ennen operaatiota havahduin yhtäkkiä lomamatkalla, miten lapsella oli ihan selviä hengityskatkoksia aikusien miehen kuorsausta vastaavan jyrinän lomassa. Hakeuduimme heti siis leikkaukseen.
Toipilasaikana annoin aluksi kaikenlaisia erikoisherkkuja, kuten NamiNamia, mutta aika pian muistaakseni siirryimme ihan tavalliseen ruokaan. Kaiken kaikkiaan toipuminen sujui siis valtavan hyvin.
Olen itse hysteerinen hermokimppu mitä tulee kaikenlaisiin operaatiohin. Joudin käyttämään rauhoittavia lääkkeitä ennen leikkausta, jotten tartuttaisi omaa paniikkiani lapseen, joka ei siis missään vaiheessa, ei kertaakaan itkenyt tai pelännyt mitään leikkauksessa. Minä murruin jo ennen operaatiota monta kertaa sairaalassa, kun pelkäsin hirveästi, miten pienen käy. Mutta kaikki meni siis hyvin.
Lääkäri selitti, miten lapsella todellakin toipuminen on ihan eri luókkaa kuin aikuisella. Yksi syy erittäin hvyin menneeseen operaatioon oli ilmeisesti se, että meillä käytettiin jonkinlaista nielurisojen osapoistoa, kirurgin käyttämä termi oli "sheivaus" (tonsillotomia vs. tonsillektomia). Siksi paraneminen sujui niin hyvin. Aikuisella, kun risat poistetaan kokonaan, verenvuoto on melkoista ja hermopäiden vetäytyminen kestää sen kaksi viikkoa ja siis koko ajan on kipua.- huolestunut äiti
Huojentavaa kuulla, että on mennyt noin hyvin! meillä myös tyttö kuorsaa, ja toisinaan tulee myös hengityskatkoksia. Ja päivisinkin, kun oikein keskittyy johonkin, alkaa pitää kuorsaavaa ääntä. Hällä myös on valtavat risat, lähes koskettavat toisiaan keskellä.
Olen saanut hillittyä itseni, etten ole tartuttanut jännitystä lapseen, mutta nyt olisi tosiaan ne rauhoittavat poikaa... Tuskin silmällistäkään tulen nukkumaan yöllä... Ja pelkään tosiaan sitä tilannetta ennen leikkausta, että miten itse reagoin siihen jännitykseen. Lapsi on kuitenkin sen verran pieni, että vaikka ollaankin käyty operaatio läpi monta kertaa, niin ei osaa jännittää vielä. Ellei äiti tosiaan tartuta sitä... Lisäjännityksen tuo vielä sekin, että kaksi nuorempaa lasta on lähdössä mummulaan aamulla, samoihin aikoihin, kun leikkaus on, ja sinne on matkaa reilu 100 km, ja aina joudun jännittämään sitäkin, miten matka menee, ettei vain sattuisi mitään... Ollappa diapamia... ;) Nooh, tulen kertoilemaan jälkitunnelmia, kunhan päästään kotia sairaalasta! - huolestunut äiti
huolestunut äiti kirjoitti:
Huojentavaa kuulla, että on mennyt noin hyvin! meillä myös tyttö kuorsaa, ja toisinaan tulee myös hengityskatkoksia. Ja päivisinkin, kun oikein keskittyy johonkin, alkaa pitää kuorsaavaa ääntä. Hällä myös on valtavat risat, lähes koskettavat toisiaan keskellä.
Olen saanut hillittyä itseni, etten ole tartuttanut jännitystä lapseen, mutta nyt olisi tosiaan ne rauhoittavat poikaa... Tuskin silmällistäkään tulen nukkumaan yöllä... Ja pelkään tosiaan sitä tilannetta ennen leikkausta, että miten itse reagoin siihen jännitykseen. Lapsi on kuitenkin sen verran pieni, että vaikka ollaankin käyty operaatio läpi monta kertaa, niin ei osaa jännittää vielä. Ellei äiti tosiaan tartuta sitä... Lisäjännityksen tuo vielä sekin, että kaksi nuorempaa lasta on lähdössä mummulaan aamulla, samoihin aikoihin, kun leikkaus on, ja sinne on matkaa reilu 100 km, ja aina joudun jännittämään sitäkin, miten matka menee, ettei vain sattuisi mitään... Ollappa diapamia... ;) Nooh, tulen kertoilemaan jälkitunnelmia, kunhan päästään kotia sairaalasta!Nyt on leikkaus ohi, ja ollaan jo kotona. Ei ihan kuuden tunnin päästä päästy pois, vaikka ensin niin sanottiin, tyttö kun alkoi oksennella, eikä mikään pysynyt sisällä. Laitettiin tippaa uudelleen menemään, ja vielä sitä kautta myös kipulääkettä, kun ei kerran vatsassa pysynyt mitään. Ennen kotiin pääsyä söi puolikkaan jugurtin, ja joi pari hörppyä mehua, mutta enempään ei kyennyt. Tosi kipeältä vaikuttaa edelleen, sain juuri tunti sitten annettua pronaxenin sentään, ja hörpyn mehua päälle, muuta ei ole alas mennyt kotiin tulon jälkeen. Saa nähdä miten yö menee, ikävää on jos ei mitään saa alas menemään, kun on sitten huomenna pakko lähteä takaisin tippaan, ettei kuivu kasaan...
Itse operaatio oli mennyt hyvin, tosin kanyylin laitto oli ollut kuulemma varsin haastavaa liikkuvaan kohteeseen... Toisessa kädessä näyttää olevankin kaksi reikää ja toiseen ne oli sen sitten saanut kiinni. Hurja operaatio oli myös kanyylin pois otto, samoin kuin niiden anturiläpysköiden, jotka oli rinnassa ja kyljessä... Lapsi meinasi vallan hysteeriseksi mennä siinä kohtaa... nooh, homma on nyt kuitenkin ohi, kun vielä saadaan lääkkeet annettua viisi krt vrk (huh...) ja lapsi juomaan, niin eiköhän tästä selvitä! :) - jarih
huolestunut äiti kirjoitti:
Nyt on leikkaus ohi, ja ollaan jo kotona. Ei ihan kuuden tunnin päästä päästy pois, vaikka ensin niin sanottiin, tyttö kun alkoi oksennella, eikä mikään pysynyt sisällä. Laitettiin tippaa uudelleen menemään, ja vielä sitä kautta myös kipulääkettä, kun ei kerran vatsassa pysynyt mitään. Ennen kotiin pääsyä söi puolikkaan jugurtin, ja joi pari hörppyä mehua, mutta enempään ei kyennyt. Tosi kipeältä vaikuttaa edelleen, sain juuri tunti sitten annettua pronaxenin sentään, ja hörpyn mehua päälle, muuta ei ole alas mennyt kotiin tulon jälkeen. Saa nähdä miten yö menee, ikävää on jos ei mitään saa alas menemään, kun on sitten huomenna pakko lähteä takaisin tippaan, ettei kuivu kasaan...
Itse operaatio oli mennyt hyvin, tosin kanyylin laitto oli ollut kuulemma varsin haastavaa liikkuvaan kohteeseen... Toisessa kädessä näyttää olevankin kaksi reikää ja toiseen ne oli sen sitten saanut kiinni. Hurja operaatio oli myös kanyylin pois otto, samoin kuin niiden anturiläpysköiden, jotka oli rinnassa ja kyljessä... Lapsi meinasi vallan hysteeriseksi mennä siinä kohtaa... nooh, homma on nyt kuitenkin ohi, kun vielä saadaan lääkkeet annettua viisi krt vrk (huh...) ja lapsi juomaan, niin eiköhän tästä selvitä! :)No nyt se on ohi - hienoa! Ilmeisesti teille tehtiin koko operaatio, saattaa sitten toipuminenkin olla hiukan rankempaa. Mutta uskoisin, että teilläkin pikkuinen yllättää nopealla toipumisellaan ja reippaudellaan.
Myös meille määrättiin sitä Pronaxenia ja sillä hyvin pärjättiin. Kurkku ei siis ihme kyllä ollut varsinaisesti kipeä missään vaiheessa.
Kyllähän pienellä menee siihen toipumiseen aikaa, kun on sentään ollut ravinnotta ja nukutettuna yms., mutta kunhan saat vähän jotain menemään edes, niin kyllä se siitä!
Oletko yrittänyt antaa jääpalaa? Hakkaa perunanuijalla tms. pienen pieniä sirusia jääpaloista tai mehujäästä ja tipauta suoraan suuhun. Tämä konsti minulle neuvottiin ennen operaatiota, kokeilinkin joskus.
Pakota vaan itsesi reippaaksi, tyyliin "eihän tässä mitään", niin lapsikaan ei vaivu itsesääliin! Koville se ottaa, tiedän!
Terv. Kohtalotoveri
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1135263
- 675064
- 914124
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.753610Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv603218- 432801
- 152297
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️531934- 401800
Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381649