Jos voisin jos uskaltaisin tekisin itsemurhan. Olen viisikymppinen nainen kasvattanut lapset kotoa pois. Heillä suht koht hyvin menee, minulla ei.
Olen työtön, vaikkakin kohtuullisesti koulutettu. En vain enää töitä saa, en tosin niitä enää kovin aktiivisesti haekaan.
Yritän taistella päivä kerrallaan en tiedä minkä takia.
Ehkä se on jo lähellä, se päivä kun minua ei enää ole.
Työttämyys vaivaa kun ei ole rahaa ja kun ei ole rahAA KAIKKI HÄVIÄÄ YMPÄRILTÄNI. LAPSET, YSTÄVÄT JOS NIITÄ OLI.
Ehkä on parempi, että poistun tästä maailmasta.
Olen työtön, vaikkakin kohtuullisesti koulutettu. En vain enää töitä saa, en tosin niitä enää kovin aktiivisesti haekaan.
Yritän taistella päivä kerrallaan en tiedä minkä takia.
Ehkä se on jo lähellä, se päivä kun minua ei enää ole.
Työttämyys vaivaa kun ei ole rahaa ja kun ei ole rahAA KAIKKI HÄVIÄÄ YMPÄRILTÄNI. LAPSET, YSTÄVÄT JOS NIITÄ OLI.
Ehkä on parempi, että poistun tästä maailmasta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
takia. Olen samoin keski-ikäinen köyhä nainen. Kyllä rassaa kun elämä on jatkuvaa sinnettelyä ulosotosta toiseen. Kylmä rinki perseessä koko ajan että menee vaatimaton ok-talomme.
Mutta rahan puutteen takia ei juolahtaisi kyllä heittää veiviäni ennen aikaisesti. Eikä muunkaan!
Etsi pieniä ilonaiheita. Parhaimmat ilot eivät maksa mitään! Luonnon kaikkinainen kauneus, vaikka patikointi syksyisessä metsässä (tosin pitää olla bensaraha ja auto usein että kunnon maastoihin pääsee), läheisten kanssa oleminen, ja uusiin ihmisiin voi tutustua (kun vain suunsa aukaisee) vaikka korttelikaupassa tai kirjastossa.
Tiedän miten vinettomaista on, kun nuoriso vinkuu rahaa ja sitä ei ole. Älä siitä huolimatta tunne itseäsi ylijäämäksi, jos ei ole mättää nappulaa ja kamaa heille. Sinä omana itsenäsi voit antaa heille arvokkaita asioita, joita rahalla ei voi äideiltä ostaa!
Ehkä ei. Kukapa tietää.
Nyt sinulla on aikaa harrastuksille ja kaikelle muulle yhdistoiminalle. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Etsi vain ne omat mieltymyksen kohteesi ja mukaan vaan! ÄLÄ JÄÄ KOTIIN MUREHTIMAAN VAAN ANNA PANOKSESI SITÄ TARVITSEVILLE!!!!
Rahattomuus on vaikea asia, mutta sitä on kaikkialla ja todella monilla ihmisillä. Aina sitä ei vain huomaa. Tuskin sinunkaan naapurisi "tietävät" saati sitten että kukaan arvostelisi sen perusteella. Äidilläni ei ole paljoa rahaa eikä hän sitä ole ikinä pystynyt antamaan, mutta olen saanut paljon muuta. Aikuisuudessa monesti koetaan, että ei uskalletakaan pitää liikaa yhteyttä äitiin vaikka voisikin, ettei olla mammanpoikia/tyttöjä. Jos itse soittelisit useammin tm, voihan olla että saisit lapsistakin enemmän seuraa.
Kuten edellä mainittiin, luonto on ihana asia. Sinne vain samoilemaan. Telkkaristakin tulee nykyään yksinäisen illoille monenlaista viihdykettä. Esim. työväenopistolla on monia kursseja jonne kaikki pääsevät. Älä luovuta. On ihmisiä jotka välittävät Sinusta ja varmasti tapaat vielä jonkun kun jaksat odottaa.
On paskaa istua kotona. Ei hyviä vaatteita ei mitään mitä ennen oli
minä vain työkyvytön.Ystävät jääneet/jättäneet.Ei mitään enää, vain tyhjyys.En minäkään ole ikinä voinut kuvitella mitä on YKSINÄISYYS.Ei tästä lähdetä ulos ja harrastamaan, kun on niin masentunut.Lapset maailmalla, ei kai niiden niskaan omia murheita viitsi kaataa.Sairaana on onneksi mahdollisuus "poistua" ilman turhaa hälinää.
Jos joku tulisi, veisi vaikka elokuviin...niin eipä mulla taitais olla edes vaatteita semmoiseenkaan.
Kaikille meille yksinäisille, lämmin halaus((((
http://www.youtube.com/watch?v=2QOe1Q5uhEU
ainakaan ole yksinäisyyttä kokenut.
Minulle laulu oli pelkkää irvailua.
-sairastumisen takia olen jo velkasaneerauksessa
-rahaa ei tahdo riittää laskujen ja vuokran jälkeen edes lääkkeisiin
-toimeentulotukea en saa
-alkoholisti en ole
-kuukauteen ei kukaan ole käynyt luonani
-en ole aloittajakaan
Ei minun lapseni kinua minulta mitään. Kuten jo alussa sanoin olen onneksi osannut kasvattaa lapseni omillaan toimeentuleviksi.
Joku tarjosi luontoa....ei sillä yksinäisyyttä paranneta. Kirjoja olen aina lukenut, mutta ei sitäkään aina jaksa tehdä.
Tärkein mikä puuttuu on ihminen jonka kanssa voisi jutella, mielellään samanikäinen. Ei lapsillekaan kaikkea voi vuodattaa.
Niin minun kohdallani odottaa myös kohta ulosotot ja luottotietojen menetys jos tilanne ei tästä kohene. Oma asunto on, mutta miten kauan, en tiedä.
Nytkin pennosia lasken. Kaikki raha mikä tulee menee saman tien. Sitä kun tulee liian vähän.
Joskus olen jopa toivonut, itselleni sairautta johon kuolisin.
Silloin lapsilleni ei jäisi syyllisyydentaakkaa kannetavakseen.
En varmaan pysty tekemään itsemurhaa, vaikka se päivittäin ajatuksissa onkin. En voisi tehdä sitä lapsilleni, tai en tiedä.
Minun kohdallani ainakin on se, että mitä kauemmin olen asunut ja elänyt yksin sitä vaikeammaksi käy esim. toisen hyväksyminen. Nuorempana oli kaikki niin paljon helpompaa.
Tosin ei kukaan työttömän kanssa halua olla, niin ainakin ajattelen. Sitä tuntee koko ajan itsensä huonommaksi ja huonommaksi. Yhdellekin puolitutulle valehtelin juuri viime viikolla olevani työssä, kun en ilennyt sanoa totuutta.
En halunnut hänen sääliään tai en tiedä, ehkä hän olisi ajatellut mielessään, että arvasinhan minä ei se missään työssä ole ja olisi ollut vahingoniloinen.
Kokeile näitä osoitteita...
http://www.redcross.fi/apuajatukea/ystavapalvelut/fi_FI/
http://www.redcross.fi/apuajatukea/henkinentuki/fi_FI/
Kattelin noi viestien VASTAUKSET.
Laulu oli hyvä positiivinen, jos jaksais niin ajattelis aina niin.
Kiitos kun joku muistuttaa, minullakin paljon menetettävää.
Voitettavaa vain oma itseni.
Ehkä se siitä olis kyllä kiva kirjoitella sun kaa enemmänkin.
Elämää on
Elämä voittaa kuitenkin.
Olethan parhaassa iässä.
On tämä maailma tullut kummalliseksi tuntuu kuin kukaan ei enään välitä toisista ja aina on mukamas kiire.
Eniten saa pettyä lupauksiin jotka ei koskaan toteudu.Mutta jos rupeat harrastamaan jotakin kivaa mistä pidät.
Lapset kun lentää pesästä niin niillä on omat menot.On paljon yksinäisiä ihmisiä paljon.
Muista elämä voittaa.
Kaikkea hyvää sulle.
Siis niin pieni paikkakunta, ei kaikki asu Helsingissä jossa voi tehdä mitä vain. Mennä vaikka joka päivä uuteen kuppilaan.
Uutta
En tarkoittanut harrastuksilla mitään kuppilaa,ei sieltä mitään kunnon seuraa saa.
Asun itse maalla ja kauppaan on 12 kilsaa.
Aloita vaikka maalausta tai etsi jotain hyvää lukemista.Itse menisin viimmeeksi johonkin kuppilaan.
Kyllä sä jotakin keksit mikä sua kiinnostaa.
Ja eteenpäin vaan mennään.( eikö niin )
Ymmärrän hyvin sinun tilanteesi,olen yksinäinen, keski-ikäinen nainen ja lapset maailmalla. Koen yksinäisyyttä vaikka käyn töissä ja mulla on harrastuksia. Muutama ystävä on mutta ei paljoa pidetä yhteyttä, se tuntuu kurjalta. Mutta uskon että kaikella on aikansa ja jokaisen elämä on tärkeä. Kyllä minullakin on käynyt mielessä että miksi olen täällä, tätäkö varten minä synnyin, yksin olemaan, ei, uskon että kaikki vielä muuttuu ja aina on toivoa! myös sinullakin. Sinä olet tärkeä ihminen. Sinua vielä tarvitaan, usko pois.
Et ole yksin, yksin.
-ystävä
Itken taas tätä yksinäisyyttä täällä kotona. Pitäisi jollakin tavalla piristyä, en kyllä tiedä miten.
Ois niin helppoa mennä kuppilaan ja ottaa ensimmäinen joka hyväksyy.
Mutta onko sekään oikein. Ei siksi sitä en tee.
Aina löytyy naisille seksikumppaneita mut ei välttämättä muuta.
Ehkä kuolema korjaa satoa sieltä mistä se löytää sitä....