Mitä sanoa ystävälle joka antaa vuoden vanhan lapsensa imeä ja nukahtaa pehmolelun häntä suussa ja vielä nukkua näin? Kerran pelästyin, että lapsi oli kuollut, kun lelu oli suussa ja lapsi ei liikkunut. Ystäväni mukaan lapsi ei pidä tutista, mutta eihän toi ole mistään kotoisin, että syötetään ennemmin lelua! En uskalla aiheesta sanoa, koska tämä ihminen ottaa kaiken vastaan negatiivisesti vaikka olen joskus yrittänyt nätisti neuvoa... On kyllä aivan avuton tapaus, ei uskalla vaunujen kanssa edes liikkua joka paikassa ja lapsessakin taitaa olla jotain häikkää koska ei ole lähes lainkaan kehittynyt niin kuin ikäisensä! Ei osaa edes rattaissa istua ilman tukea..
Miten sanon ystävälleni hienovaraisesti?
mie vaa
142430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Erikoista on se ettei lapsi istu rattaissa ilman tukea..
No, siihen leluasiaan. Eihän se toki suotavaa ole, että lapsi jäytää pehmolelua, mutta tuokin on pitkälti tottumisasia. Lapsi hakee turvaa tutsta lelusta ja tuon ikäisenä nyt kaikki menee vielä suuhun. Ei se kovin huolestuttavaa ole. Kaikki 1-vuotiaat nakertelee jotain:)
Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että sen ikäiset lapset mielellään laittavat kaiken mahdollisen suuhunsa, mutta järkevä ihminen ei anna lapsen nukkua päiväunia pehmolelun häntä suussa. Sehän voi irrota tms. ja helpolla tukehduttaa sen ikäisen.. ja kun se häntä on noin 3 cm suun sisällä. Itselleni en anteeksi antaisi jos tälle lapselle jotain sen lelun kanssa sattuisi, koska en ole sanonut asiasta.
Jos ystäväsi lapsi on tottunut nukkumaan pehmolelu suussa niin anna nukkua. Asia ei sinulle kuulu. Jokaisella lapsella on omat tapansa. Enkä usko että ystäväsi antaisi lapsensa nukkua näin jos ei luottaisi siihen, ettei tukehdu. Outoa, ettei minunkaan poika liiku nukkuessaan koko aikaa... hmm... Pitäisikö pyöriä koko ajan?
Itsekkään en tykkää mennä rattaiden kanssa joka paikkaan. Esim. kirpputoreille missä on ahtaat käytävät ja saan muilta vihaisia katseita kun olemme tientukkeena.
Tuosta istumisesta... Istuuko muuten itse? Jos on rattaissa tottunut röhnöttämään, niinkuin meillä... Eiköhän tähänkin asiaan ole neuvolassa puututtu eikä sinun siitä tarvitse huolehtia.
Mutta tärkein asia koko jutussa on se, että pidä omat mielipiteesi omanasi. jokainen varmasti on hyvä äiti lapselleen! On omat tavat minkälaiset tahansa! Puutu asiaan ainoastaan jos lapsi on hengenvaarassa, alttiina väkivallalle ym. Muussa tapauksessa pidä mölyt mahassasi.
Kyllä varmaan uskallat vaunujesi kanssa mennä rappusten vaunuosasta kun muuta mahdollisuutta ei ole, paitsi kiertää kilometri tolkulla toisesta paikasta. Ja kyllä se lapsi hengenvaarassa on jos lelun osa on monta senttiä suun sisällä. Ja sen takia luulin sen lapsen kuolleen, kun makasi rattaissa silmät ammollaan liikkumatta pitkän aikaa kun heräsi lelu suussaan. TIEDÄT VARMAAN, että leluista irtoaa osia! Eikä ainoastaan se, että se koko häntä irtoaisi, mutta siitä saattaa myös irrota nukkaa joka tukkii henkitorven.. En turhasta "mölyäisi", mutta olen muutenkin katsellut tämän uus avuttoman ystäväni touhuja... Ei hän muuten varmaan joutuisi käymään tietyissä "ryhmissä" johon neuvolasta on kehotettu
Ja se, että se lapsi ei istu ilman tukea ja tyynyjä rattaissa(yksi vuotiaan jo pitäisi) on myös osittain lapsen lihaksistosta kyse. Ystäväni ei ota edes neuvolan neuvoja vastaan ja valittaa minulle niistä.
Siis mennä rappusista missä on ne liuskat. Tottakai joissain rapusissa on hyvät ja niistä menen. kerran meinasi livetä rattaat liuskalta kun olivat niin kapeat ja rappuset jyrkät. Mieluummin menen hissillä(vaikka sitä joutuisi etsimään) tai jos ei hissiä ole niin mielummin työnnän niistä rappusista askelma kerraalaan alas.
En puolusta ystävääsi mutta alkuperäisestä kirjoituksesta sai ihan eri kuvan kun tästä uudemmasta.
Mutta olet jo ystävällesi sanonut näistä asioista. Kerta hän ei kuuntele niin oma on häpeänsä! Jos alat asioista jankkaamaan niin saatat menettää ystäväsi. Hän ottaa ne loukkauksena ja hänen mielestä sinä arvostelet hänen äitiyttään.
Voit opetella uuden tavan keskustella asiasta. Yritä välttää neuvomista. voit aloittaa keskustelun aiheesta esim. "luitko uudesta vauva-lehdestä mitä 1-vuotiaan pitäisi jo osata?" tai "näin netissä kiinnostavan jutun lapsen tukehtumisvaarasta". Siis, että et keskity häneen etkä hänen väärin tekemisiin vaan yleisesti keskustelet aiheesta. Voit heittää myös omasta lapsestasi juttua esim."meidän Matti osasi istua silloin ja silloin mutta Liisa oli hitaampi oppimaan.."
Juuri tällä tavalla olen yrittänyt asiaa puhua, mutta ei oikein tajua. Kyllä sitä lelu hommaa seuras eräs toinenkin ystävämme (myös äiti) kerran kauhuissaan.
Ja se ettei tämä ystävä kuuntele, mutta yrittää neuvoa itse minua asioissa joissa ei oo päätä tai häntää esim. minun ei tarvi pitää lapsellani kesällä auringon porottaessa hattua tai aurinkolaseja ym. Ja kun itse olen aika tarkka talvella ja kesällä miten lasta puen, otan pehmolelut sängystä pois kun mennään nukkumaan (yksi nalle on vieressä jossa ei ole irtoavia osia) Enkä ole sanonut olevani täydellinen äiti, mutta maalaisjärkeä pitäisi äitiydessäkin löytyä.
Kehitykseen sen verran, että nyt hän odottaa, että lapsi alkaa pian käveleen vaikka ei edes konttaa. No joo, ei ole kyllä tuosta kehityksestä tarkoitus ollut loppupeleissä sanoakaan vaan lähinnä tuosta lelun syönnistä.
Liuskoja tarkoitin, kun ottaa jo hiukan päähän, että saan viedä aina ensin omani alas tai ylös ja sitten tämän ystäväni lapsen.
Niin ja kiitos kun et hyökännyt suoraan sanottuna päälle vastauksessasi niin kuin nämä eräät!
Ei ole sinun, eikä kenenkään muunkaan, asia huolehtia miten ystäväsi, tai kukaan muukaan, lapsensa kasvattaa. Jokainen huolehtikoon omistaan niin kuin parhaaksi näkee. Piste.
Minkähän takia isovanhempamme ja myös vanhempamme on paremmin kasvatettu kuin meidän sukupolvemme? Siksi, että suku ja naapurit olivat lasten kasvatuksessa mukana ja puuttuivat epäkohtiin. Ehkä kannattaisi miettiä miksi näitä terroristi ampujia tänne suomeenkin syntyy kun ajatellaan noin.
kysyisit,että onko ystävättärelle tullut mieleen kuinka kohtalokasta voisi olla jos se pehmon häntä irtoaa. Tai olisiko teillä joku yhteinen tuttu jonka kanssa voisit asiasta keskustella,jota ystäväsi mahdollisesti kuuntelisi. Jos sitä kautta yrittäisi asiaa viedä eteenpäin.
"Ympäristöhän" on yleensä kovin mielellään neuvomassa. Ymmärsin eka lapsen kanssa vihdoin ja viimein alkaa tehdä omat ratkaisuni kun pappa alkoi antaa ruokintaohjeita. Mies, joka ei saa keittiössä edes itse otettua haarukkaa.
että yritä keksiä päivillesi jotain muuta murehdittavaa!!Mitenhän oma lapsesi voi kun itse pähkäilet tällaisia asioita..Siinä taas yksi täydellinen äiti!Ja toisekseen yksi vuotiaan ei tarvitse osata tehdä mitään mitä ei vielä osaa!Tiesitkö että lapsesta joka on osannut istua jo viisikuukautisesta saattaa silti vanhempana tulla narkkari???
On toi aikalailla järkyttävää että antaa lapsensa syödä lelua nukkuessaan. Sopii kysyä sinulta että miten sinun lapsesi voi kun et tajua tuollaisen olla vaarallista. Ystävälläni kuoli viime vuonna lapsi tukehtumalla joten aivan ymmärrettävä huoli tuo ystävältä.
Viestin alulle panijaa kehoitankin kertomaan ystävälleen millainen seuraus tuosta saattaa olla! Ei meistä kukaan täydellinen ole, mutta meillä ainakin ystävät neuvovat ja kyselevät toisiltaan.
Ei ole sinun tehtäväsi holhota ystäväsi lasta. Eiköhän hän osaa päättää mikä on hänen lapselleen parasta ja mikä ei.
Ja älä yritä aina neuvoa ystävääsi, kaikki eivät pidä sellaisesta, en itsekään pitäisi.
Miksi on avuton jos ei uskalla/halua liikkua joka paikassa?? On sellaisiakin äitejä jotka viihtyvät kotona enemmän, ei kaikki ole jokapaikanhöyliä.
"On kyllä aivan avuton tapaus, ei uskalla vaunujen kanssa edes liikkua joka paikassa"
Miksi pitäisi liikkua joka paikassa? Älytön lausahdus!
"ja lapsessakin taitaa olla jotain häikkää koska ei ole lähes lainkaan kehittynyt niin kuin ikäisensä!"
Ei hyvä luoja, toiset kehittyy nopeammin kuin toiset. Mitähän hänen TÄYTYY yksivuotiaana osata??
Yritäpä keksiä itsellesi nyt jotain mukavaa tekemistä, kuori vaikka omena, äläkä aina vahtaa ystäväsi tai hänen lapsensa toimia!
vaikka mikä olisi vialla, ettei vaan äiti-parka loukkaantuisi... Minä olen aina ihmetellyt tätä nykyäitejä vaivaavaa itseriittoisuutta ja loukkaantumisherkkyttä. Mistään ei saa sanoa, koska äiti kokee kaiken syyllistämisenä. Ja se nyt on kauhein asia maailmassa, kauheampi kuin se, että äiti kaiketi toimillaan tietämättään ja ymmärtämättään vaarantaa vaikka lapsensa terveyden.
Osaavatko kaikki äidit tosiaan päättää, mikä heidän lapsilleen on parasta? Synnytyssairaalassako nykyään tällainen tieto jaetaan? Vai miksei voi myöntää, ettei tiedäkään kaikkea sitä, mitä monet kokeneemmat tietävät. Ymmärtääkö äiti lapsensa parhaan silloinkin, jos antaa lapsensa imeä vaarallista lelua? Ymmärtääkö hän lapsensa parhaan, jos ei sen vertaa ymmärrä, että älyäisi olla huolissaan, jos yksivuotinen ei vielä edes ilman tukea osaa istua?
Mitäkö yksivuotiaana täytyisi osata? Esimerkiksi istumaan ilman tukea ja kontata. Suurin osa lapsista oppii tuolloin jo kävelemään. Jos yksi vuotias lapsi ei vielä edes konttaa, nouse tukea vasten itse seisomaan eikä kykene istumaankaan ilman tukea, on jo syytä olla huolissaan. Ja jollei oma äiti tätä tajua, niin on hyvä että joku muu edes tajuaa. ja tällainen esimerkiksi on asia, jossa äitiä pitää neuvoa, tykkäsi äiti neuvoista taikka ei. Luulisi että se lapsen etu on kuitenkin tärkeämpää kuin äidin ego, vai mitä?