Mulle on tullu niinn häilyväinen ole tuosta synnytyksestä tai siitä että miten haluan synnyttää. Takana kaksi raskautta ja toinen syntyi pitkän yrittämisen jälkeen sectiolla ja toinen niin ikään pitkän ponnistelujen jälkeen imukupilla. Pakko sanoa että sectio oli minulle paljon helpompi siis parantumisen kannalta vaikka podinkin silloin pientä flunssaa ja aikas kovaa yskäää. Imukuppi synnytys oli taas suorastaan kamalaa. J pelkkä imukupin laitto sattui aivan mahdottomasti ja jousuttiinleikkaamaan aika paljon jotta vauva mahtui ulos. Olin kolme kuukautta kipeä synnytyksen jälkeen eli en voinut istu kunnolla ja seisominenkin teki pidemmän päälle heikkoa. Makuu asento oli paras, mutta vuvan kanssa ja pienen kaksi vuotiaan kanssa se ei ollut juuri mahdollista. Sectiossa taasen kauhistuttaa se kun lapsi viedään pois eikä saa sitä siihen rinnalle vai onko toisin nykyään ja se mahasta painelu seuraavana päivänä kun puudutus on lakannut, auts!!! En ole itse kokenut kummassakaan synnytyksessä että lapsi olisi jäänyt siihen viereen. Alatie synnytyksessä lapsella happiarvot laski niin roimasti että jouduttiin viemään keskolaan ja sain nähdä lapsen vasta seuraavana päivänä. Synnytystapa-arvio olisi kohtapuoleen,mutta en tosiaan tiedä mitä haluan ja mihin päätökseen siellä lääkärit mahtanee tulla. Aikaisemmin minulta on otettu lantiokuvat ja lapset on arvioitu noin 3300g ja sen kokoisina mahtuu kuulemma juuri ja juuri rulee. No sectiolla syntynyt oli 3800g ja alateitse 3900g eli siksi kait nämä ongelmat pakkautui kohdalleni. Luulisin ??
Mitenhän sitä
synnyttäisi?
61107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
keskustella siellä synnytystapa arviossa. Ei tuollaista tarvitse itse päättää. Synnytystapa arviossa mietitään juuri tämän vauvan ja tämän raskauden tilannetta ja annetaan asiantuntijan arvio siitä mikä olisi teille molemmille hyvästä juuti teidä tilanteessanne. Ei ole tarkoitus ja mieluummin ei mitään ehdotonta päätöstä etukäteen, sillä se on varmin tie pettymykseen.
Itsellä esikoinen vähän reilu 4.5 kg, repesin ja olin kipeä kauan.
Toisen lapsen kanssa en edes miettinyt hänen kokoaan, en edes synnytys salissa... Hän syntyikin helposti, (3.9kg) olin kotona jo seuraavana päivän, ei repeämiä.. Mä väitän että PÄÄN muoto määrää!
Kolmas lapsi oli arvioitu 5.2 kiloiseksi, silloin jo lääkäri tuumasi, että sektioon.Painoi 4.3kg..
Mutta kyllä tämän nuorimman kohdalla aloin itsekin olemaan sektion puolella, kun muistin kuinka kipeä olin esikoisen kanssa, ja tämän arvioitu paino vielä enempi.
Sektio oli uusi kiva kokemus.. Jos viellä synnyttäisin, niin varmaankin sektiolla, olihan se paaaaaljon helpompaa!!!
Vaikka tavis synnytyksenikin olleet helppoja, ponnistusvaihe ekankin kanssa vain 15min..
Kolmella ponnistuksella ovat lapset tulleet maailmaan, nuorin sektiolla minuutissa =)
Oletko maannut selälläsi ja synnyttänyt? Ensinnäkin se pitäisi kieltää lailla ja toiseksi se pitäisi kriminalisoida. Ensimmäistä punkesin reilun vuorokauden kun selällä piti olla mutta toinen oli jo paljon helpompi kun sai liikkua ja käydä lämpimässä suihkussa. kun olin takaisin huoneessa oli kätilö jatkuvasti lämmittämässä alapäätäni lämpimällä pyyhkeellä enkä revennytkään. Toinen syntyi kyykyssä. Nyt joku voi sanoa että helppoahan se on sanoa. molemmat lapset oli yli neljä kiloisia. Keskusteleppa mitä kätilö sanoo EI selällään synnyttämisestä.
että selällään olen synnyttänyt. Välillä yritettiin kyykkyasentoa mut sit passitettiin takaisin selälleen ja siinä sit oltiin loppuun asti.
Mieti tarkkaan, mikä on sinun kannalta paras vaihtoehto. Käytä kaikki mahdolliset kivunlievitykset, jos vaan mahdollista. Aina ei voi kaikkea antaa...tai siis riippuu tilanteesta, mitä kannattaa laittaa.
Itsellä on 5 lasta. Kaikki olen synnyttänyt alateitse...eikä koskaan ole tullut mieleen, että haluaisin section avulla. Viimeinen syntyi perätilassa. Se oli helppo synnytys, vaikka siitä puhutaan paljon...ja liioitellaan asioita. Peppu on pienempi kuin pää.
Itse olen käyttänyt joka kerta, jos on ollut mahdollisuus kohdunkaulan puudutusta...se on helppo laittaa ja vaikuttaa nopeasti. Epiduraali puudutus puudutti minulta myöskin jalkoja...joten oli vähän kuin olis osittain halvaantunut.
Mä olen joka ikisin synnyttänyt sängyssä, josta on pääty nostetty 90 asteen kulmaan...ja sitten vaan jalat telineisiin ja tositoimiin...se on minuutti ja lapsi maailmassa.
Yx juttu...kun kaiken voimansa keskittää siihen ponnistamiseen niin siinä ei mene kauan...jos huutaa ja puuskuttaa niin voimat menee ihan turhaan.
Ei muuta kuin tsemppiä synnytykseen...lapsi palkitsee kaiken kivun ja tuskan...ne on vaan sivuseikkoja...jonka unohtaa.
niin helposti vain käy, toisilla on niin paljon ahtaammat paikat että vaikka kuinka keskittäisi kaikki voimavaransa ponnistamiseen, on ponnistaminen erittäin hankalaa ja kestää pitkään, kun eihän kaikkien lantio anna edes mahdollisuutta alatiesynnytykseen ja silloin on onneksi sectio olemassa.