Onkohan kellään samanlaisia kokemuksia, olenkohan ainoa!
Kun on kohdannut jonkun, oikeasti, ihanan ja koskettavan henkilön.
Henkilön joka kertakaikkisesti on koskettanut sydäntä.
Niin sitten itse käyttäytyykin ihan typerästi, älyttömästi olematta lainkaan oma itsensä.
Pelästyy omia tunteitaan.
Mitä enemmän niitä on sen typerämmin työntää toista kauemmaksi.
Huokaus, minä olen varmaan maailman typerin ihminen!
Ja minulla on ikävä!
Jos vain voisin kääntää aikaa taaksepäin. Vaan en voi. Voin vain alistua tähän ja ottaa opikseni. Olkaa te muut viisaampia.
Kun on kohdannut jonkun, oikeasti, ihanan ja koskettavan henkilön.
Henkilön joka kertakaikkisesti on koskettanut sydäntä.
Niin sitten itse käyttäytyykin ihan typerästi, älyttömästi olematta lainkaan oma itsensä.
Pelästyy omia tunteitaan.
Mitä enemmän niitä on sen typerämmin työntää toista kauemmaksi.
Huokaus, minä olen varmaan maailman typerin ihminen!
Ja minulla on ikävä!
Jos vain voisin kääntää aikaa taaksepäin. Vaan en voi. Voin vain alistua tähän ja ottaa opikseni. Olkaa te muut viisaampia.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ihastuksen lähellä on monesti tyhmän oloinen, ja toinen varmaan ajattelee, että tunteet heittelevät vuoristorataa, kun ne tulevat hänen lähellään niin vahvasti esiin. Näin ei ole. Ainoastaan potuttaa se, että ei uskalla sanoa mitä haluaisi.
Vinkkinä ihastuneille. Puhukaa suoraan. Se on helpoin tie kuitenkin.
voisi yrittää ja ottaa toiseen osapuoleen yhteyttä? Eikö rakkauden eteen pitäisi tehdä kaikkensa eikä vain luovuttaa niin helposti..
että samanlaisia kokemuksia on. Mieli tekisi ottaa yhteyttä, mutta kun olen naimisissa. Toisaalta ikinä ei näin vahvoja tunteita ole ennen ketään kohtaan ollut. Siksi haluaisin tietää mitä se oli.....
et ole avioliitossa.
Sama juttu, minäkin naimisissa.
Siksi juuri niitä tunteita pelästyikin.
Harmittaa se oma typeryys, ettei osannut eikä uskaltanut silloin.
Selvittämättä tosiaan jäi,jonkin verran.
-ap- (nainen)
Miks muuten aikuiset leikkisiit näin lapsellisia ihkuleikkejä?
Hölmökin tajuaa.
vainnuorien, rikkaiden, kauniiden, rohkeiden ja sinkkujen etuoikeus. Rakkaus kolahtaa toiseen silloinkin, kun olet naimisissa "onnellisesti" :/
Tälle asialle en itsekkään tällä hetkellä mitään voi. Tunteet vie, tosin puolison kanssa viileää ollut jo vuoden päivät.
En tunne syyllisyyttä, tämä kuuluu elämään ja aion nauttia tuntemuksistani ja ehkä toteuttaa haaveet jos toinen osapuoli tulee riittävästi vastaan :D
todellisuuteen ;)
Takaisin lyhyt.
Ihan varmasti on samanlaisia ihmisiä, täälläkin yksi.
Olisi ollut niin paljon tunnetta, että koskee, itkettää ja vaikka mitä, on vain taaperrettava eteenpäin.
oikeasti rakastaa niin kyllä se ymmärtää myöhemminkin kaikki moiset reagtiot ja vielä enemmänkin.
Vaikka niin, jossain vaiheessa voi olla liian myöhäistä jos toinen päättää jatkaa elämäänsä. Jos liian kauan työntää toista pois alkaa toinen tehdä samoin. Mutta ehkä sun kohdallasi ei ole vielä liian myöhäistä? Parempi ottaa selvää nyt kun katua. Elämä ON tässä ja nyt. Ei myöhemmin.. vaan hetkessä.
Ehkäpä toinenkin osapuoli haluaisi ottaa jollain tavalla selvää vaikka olisikin varattu tai naimisissa. Tai vaikka ei olisi. Eihän sen aina tarvi tarkoittaa mitään.. sen kummallisempaa kun esim. suurien tunteiden - sitäkautta myös itsensä selvittämistä?
Köh. :P
ap:n sanoma ollut, että myöhäistä on jo. Hänhän kehotti muita toimimaan eri tavalla kuin hän itse on jo toiminut ja kertoi jo ottaneensa opiksi. Finito näyttäisi olevan ainakin ulkopuolisen lukijan näkökulmasta.
että leikki jatkuu vieläkin,
ennenkuin jompi kumpi sanoo
tosissaan FINITO!
Mitä teet häntä kohtaan?
osa toimi suurien tunteidan alaisena aika typerästi. Haluaisi antaa itsestään hyvän kuvan ja samalla tuntuu, että juuri omat teot pilaavat kaiken.
Se vähän yllätti, että tuon aloituksen kirjottajana olet naimisissa. Onko ero jo vireillä vai aiotko pitää puolisosi siinä uskossa, että hän on sinulle tärkein ihminen maailmassa? Ei ole rikos rakastua toiseen, mutta on rikos pitää omaa puolisoaan pilkkanaan. Noin itse ajattelen. Anna hänelle mahdollisuus kokea oikeaa rakkautta, sitähän hän ei sinulta enää voi saada. Sinullahan on ikävä jotain toista...
naimisissa ollaan,eihän
täällä muita olekaan
Aika friikkejä taidatte olla. Miksi olla naimisissa ihmisen kanssa, jota ei rakasta eniten.
ettei uusi juttu toimikaan ja jos jättää sen vanhan ja tietyllä tavalla todella tärkeän, vaikkei samanlaisen kun uusi.. niin jääkin ihan yksin. Tai "menettää" molemmat.
Pelko on tie pahuuteen. Mitenkä totta, niin totta.. taas kerran.
Mutta.. rohkeus palkitaan. :) Aiiiina.
ja rehellinen itselleen ja tunteilleen. Miten muuten ihminen voi elää??? Siinä sivussa kunnioittaa ihmistä, jota on joskus rakastanut ja jolta on varmasti joskus saanut paljon. Mitä muuta voi entiselle rakkaudelleen enää antaa kuin mahdollisuuden kokea rakkautta jonkun toisen kanssa, jos ei voi itse sitä hänelle antaa???
Mokasin koko jutun, vaan sen takia että hän sanoi jotain sellaista, mitä en nähnyt sopivaksi, ja feidasin ensirakkauteni. Valitettavasti rakkaus tuli kaksi vuotta myöhässä, ja nyt hän on jo varattu... meni pitkä aika ennenkuin pääsin pahimman yli, ikävä on kova vieläkin... Pahinta on, että hän tykkäsi myös musta todella paljon. Miten ihminen voikin olla joskus niin tyhmä ?!
mitä siinä on käynyt. Sen neuvon vain annan, että jos olette tehneet typerästi niin pyytäkää ainakin anteeksi toiselta ihmiseltä.
Toiseksi olisi joka tapauksessa varmaan hyvä, että väärinkäsitykset selvitetään, koska se toinen voi oikeasti tuntea syvää surua myöskin. Asiat pitäisi aina sopia kunnolla. Tunneasioissa kun ihmiset tuppaa olemaan aika herkkiä.
Mokia tekee jokainen, mutta jos toistakin satuttaa, niin sitten pitää omat mokat myös korjata.
Mulle on käynyt ihan just noin! En tajua edes itseäni, en kertakaikkiaan pysty toimimaan normaalisti ihastukseni seurassa. Usko pois, et varmaan ole sen typerämmin käyttäytynyt kuin minäkään, kyllä meitä typeryksiä tänne mahtuu. Ja minä muuten seurustelen, olen ollut poikaystäväni kanssa neljä vuotta. Se tässä kauheinta onkin, kun rakastan kuitenkin poikaystävääni ja hän rakastaa minua, mutta kun tuntuu ettei se riitä :( Arvaa tunnenko itseni paskaksi ihmiseksi? Kyllä.
ei se mun mielestä tee ihmisestä paskaa, paskalta se voi joissain tilanteissa tuntua.
Mutta itse sellaisia eroja tehneenä jotka oli tosi vaikeita kun toisesta oli tullut niin iso osa elämää.. sellaisia eroja jota monet ihmettelivät.. mutta ei, minä tein valintani ja se oli tuntea eikä valehdella itselleen, ei vaikka kyseessä oli mitkä asiat.. Ei olla kiinni jossain jos tunnen, että joku toinen asia tekisi minut onnellisemmaksi.
Jokainen tekee omat valintansa.
että toisesta on tullut niin iso osa elämää. Itse pelkään, että jos jätän poikaystäväni niin enää löydäkään sellaista rakkautta jota olen kokenut. Ja olisin varmaan tosi yksinäinenkin. Koen olevani todellakin rakastavan miehen kanssa nyt, mutta onkohan omat tunteeni vähän laimenneet. Haikailenko tässä nyt vaan intohimon perään koska olen hieman tylsistynyt suhteessani! On se kumma kun en osaa olla tyytyväinen. Enkä uskalla tehdä päätöksiä suuntaan enkä toiseen.
olla, että poikaystäväsi käy läpi samoja ajatuksia. Molemmat miettii samaa tahollaan ja luulee toisen olevan se rakastavin. Älä huoli, lähtölaskentanne lienee jo alkanut...
Poikaystäväni kyllä on suunnitellut meille jo yhteisen tulevaisuuden omakotitaloineen päivineen. Ja on kyllä huomannut minussa muutoksen, koska on sanonut pelkäävänsä minun jättävän hänet...
Äh, olen täysin umpikujassa.
jos hän on jo huomannut muutoksenkin. Miten muuten aiot saavuttaa oikean ihmissuhteen kuin puhumalla.... omakotitalollako?
voi herran jestas, jos olisit miniä-ehdokkaani sanoisin sinulle, älä näyttele enää.
puhetta puutu, ei todellakaan! En vaan uskalla sanoa sitä ratkaisevaa lausetta. **ttu sentään! Talo ei liity mitenkään tähän, ennemmin se yhteinen tulevaisuus ja haluanko sen todella vai en.
Kehittää joku juttu, millä sen intohimon löytää uudelleen.. Leikkimieltä peliin ja yhdessä uutta putkeen. Kyllä se siittä!
..hankitte vaikka jonkun "lelun"...
aina kyse,siinä voi olla ihan
jotain muutakin?
Kun ei selvitä, jää kuvittelemaan ja ehkä olemattomia.
ehkä ihan olevia :D