http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000038977997
-------------------------------------------------
En sanoisi noinkaan
Kirjoittanut: Minä vaan 29.10.2008 klo 11.13
Et oio mutkia, vaan referoit poliittista lähihistoriaa melko tarkoin viivoin. Minä edellä vain karrikoin Sinun ja Sepon Korhos-käsitystä.
Olet nääs oikeassa: Keput eivät äänestä demareita, eivät ainakaan nyt, koska demaritkin hävisivät, mutta sen sijaan persut voittivat ja vasureiden alamäki pysähtyi. Se osa kepun korpikansasta, joka vierastaa kokoomusta, vierastaa myös demareita eikä heitä koskaan äänestä, jos vaihtoehtona on joku vennamolais-vasemmistolainen populistiliike; piilorasistitkin kelpaavat paremman puutteessa.
Punamulta alkoi, niin kuin kerroit. Siihen liittyi vahvana sosialidemokraattien hajaannuksesta eroonpääsy ja mm ay-liikkeen yhdistäminen, missä Mauno Koivisto kunnostautui. Tämä vanha kommunistien vastustaja näki, ettei vallassa pysytä vain vastustamalla, vaan on yhdistyttävä.
Hyvinvointia vanhat punamultaosapuolet rakensivat sulle-mulle politiikalla ja jatkuvalla riitelyllä siitä, kumpi vie isomman potin kotiin siitä huimasta verotulosta, jota inflaatio tuotti valtiolle, kun verotaulukkoja ei korjattu ja palkat nousivat kilpaa kustannusten kanssa.
Sorsa ja Virolainen tosiaan kehittivät jakopolitiikan huippuunsa, konsensukseksikin sitä nimitettiin. Sen avulla vaimennettiin kaikki muut kansalaisryhmät paitsi puolueiden omat korporaatiot: SAK, MTK ja STK.
Väyrysestä annat hyvän kuvan. Tämä itseriittoinen Kekkosen martionetti oli ruvennut kuvittelemaan, että hän on itseoikeutettu vallanperijä Kekkosen jälkeen ja alkoi myös käyttäytyä sen mukaisesti. Sorsalle, tälle omasta arvostaan herkkävarpaiselle prinsessalle, Väyrysen iltalypsy ei tietenkään sopinut. Siksi Sorsa sopi koiviston kanssa, että kepu heitetään oppositioon 1987, niin kuin sitten kävikin ja kokoomus pääsi pannasta, kehittymään vähitellen kohti sitä maltillista keskustaoikeistolaisuutta, mitä se nyt edustaa ja mikä linja vaalit voitti.
Lipponen on luku sinänsä. Hänhän nousi SDP:n puheenjohtoon Ahon hallituksen aikana ja sai siinä silmilleen Ahon ylimielisyyden, josta veti herneet nenäänsä. Kun Jäätteenmäki sitten aloitti käräjöinnin Lipposta vastaan Sundqvist-jupakan vuoksi, olivat Lipposen hampaankolot jo niin täynnä, että punamulta oli totaalisesti poissuljettu niin kauan kuin Lipponen johtaa demareita. Jäätteenmäen valhevoitto oli Lipposelle kova pala. Mies lähti Lappiin lomailemaan hallitusneuvottelujen ajaksi ja jätti puoluesihteerinsä, Heinäluoman kyykyttämään Jäätteenmäkeä.
Jumalauta, että tuo oli keskustalle nöyryyttävää aikaa. Missähän silloin oli tämä keskustan "kenttä", joka vaatii omaa politiikkaa. Kepu antoi demareille kaiken periksi, aivan kaiken. Se oli niin kovaa, että ruoan alvi piti nyt saada tähän hallitusohjelmaan ihan väkisin, koska muutenhan kepu olisi aivan nössöjen sakkia.
Mitä yhteistyöhön ja politiikkaan tulee, niin minusta on hyvä, että olemme menneet jonkin verran kohti suurempaa avoimmuutta. Sorsan ja Virolaisen aikana kaikki sovittiin ja jaettiin kabineteissa. Ahon ja Viinasen aikana ministereiden suut suljettiin, ettei markkinoille anneta vääriä signaaleja. Tuomioja ja Halonen alkoivat puhua avoimmuudesta, mutta toteuttivat sitä hyvin yksipuolisesti: USAaa vastaan. Häkämies ja Stubb nostavat kissan pöydälle keskusteltavaksi, mikä raikastaa ummehtunutta suomettuneen arkuuden ilmaa. kuvaavaa on, että ainoa kritiikki kumpaakaan kohtaan on perustunut asiayhteydestään irroitettuihin sanoihin ja siihen, että kritikoija rakentelee näistä sanoista omaa mielikuvitustulkintaansa - niinhän sinäkin olet tehnyt: Venäjä, Venäjä, Venäjä, 080808...
Väyrysestä en paljoa viitsisi puhua. Hän ei ole muuta kuin Soinia huonompi populisti tahtopolitiikkansa kanssa. tahtopolitiikkahan perustuu hyvin yksinkertaiseen kaavaan: osoitetaan kannattajille vastustaja, joka estää "meitä" saavuttamasta omat etumme ja sitten "tahdotaan", että meidän on päästävä valtaan, jotta vastustaja nujerretaan.
Väyrynen on vanhakantaisen vastakkainasettelun kunkku SDP:n työväenaatteen idealistien rinnalla. Tämä muuten yhdisää kepua ja demareita.
Satraappi Laatikaisesta en oikein muuta osaa sanoa kuin sen, että hän on punamullan synnyttämä mies ja sellaiseksi jäänyt. Kun kävi selväksi, ettei Esko Aho voi koskaan toimia yhdessä Paavo Lipposen kanssa, Laatikainen aloitti ajojahdin Ahoa vastaan ja Jäätteenmäen nostamiseksi kepun puheenjohtajaksi. kaksinaamainenkin tämä Laatikainen on. Presidentinvaalien aikaan ja eduskuntavaalien jälkeen häneltä on tullut vain muutamia kirjoituksia, joissa kokoomukseen on suhtauduttu edes neutraalisti, mutta niihinkin on saatu paljon salaivaa rivien väliin.
Keskusta on itse valinnut tiensä. Kun se asettaa itsensä keskelle, se joutuu aina valitsemaan kumppanikseen jomman kumman reunan - ja sen vuoksi häviämään kannatusta toiselta reunaltaan.
Kepu alkaa jauhaantua yhä pienemmäksi kokoomuksen ja SDP:n välissä, mikä tuskin ketään häiritsee? ;-))
-------------------------------------------------
En sanoisi noinkaan
Kirjoittanut: Minä vaan 29.10.2008 klo 11.13
Et oio mutkia, vaan referoit poliittista lähihistoriaa melko tarkoin viivoin. Minä edellä vain karrikoin Sinun ja Sepon Korhos-käsitystä.
Olet nääs oikeassa: Keput eivät äänestä demareita, eivät ainakaan nyt, koska demaritkin hävisivät, mutta sen sijaan persut voittivat ja vasureiden alamäki pysähtyi. Se osa kepun korpikansasta, joka vierastaa kokoomusta, vierastaa myös demareita eikä heitä koskaan äänestä, jos vaihtoehtona on joku vennamolais-vasemmistolainen populistiliike; piilorasistitkin kelpaavat paremman puutteessa.
Punamulta alkoi, niin kuin kerroit. Siihen liittyi vahvana sosialidemokraattien hajaannuksesta eroonpääsy ja mm ay-liikkeen yhdistäminen, missä Mauno Koivisto kunnostautui. Tämä vanha kommunistien vastustaja näki, ettei vallassa pysytä vain vastustamalla, vaan on yhdistyttävä.
Hyvinvointia vanhat punamultaosapuolet rakensivat sulle-mulle politiikalla ja jatkuvalla riitelyllä siitä, kumpi vie isomman potin kotiin siitä huimasta verotulosta, jota inflaatio tuotti valtiolle, kun verotaulukkoja ei korjattu ja palkat nousivat kilpaa kustannusten kanssa.
Sorsa ja Virolainen tosiaan kehittivät jakopolitiikan huippuunsa, konsensukseksikin sitä nimitettiin. Sen avulla vaimennettiin kaikki muut kansalaisryhmät paitsi puolueiden omat korporaatiot: SAK, MTK ja STK.
Väyrysestä annat hyvän kuvan. Tämä itseriittoinen Kekkosen martionetti oli ruvennut kuvittelemaan, että hän on itseoikeutettu vallanperijä Kekkosen jälkeen ja alkoi myös käyttäytyä sen mukaisesti. Sorsalle, tälle omasta arvostaan herkkävarpaiselle prinsessalle, Väyrysen iltalypsy ei tietenkään sopinut. Siksi Sorsa sopi koiviston kanssa, että kepu heitetään oppositioon 1987, niin kuin sitten kävikin ja kokoomus pääsi pannasta, kehittymään vähitellen kohti sitä maltillista keskustaoikeistolaisuutta, mitä se nyt edustaa ja mikä linja vaalit voitti.
Lipponen on luku sinänsä. Hänhän nousi SDP:n puheenjohtoon Ahon hallituksen aikana ja sai siinä silmilleen Ahon ylimielisyyden, josta veti herneet nenäänsä. Kun Jäätteenmäki sitten aloitti käräjöinnin Lipposta vastaan Sundqvist-jupakan vuoksi, olivat Lipposen hampaankolot jo niin täynnä, että punamulta oli totaalisesti poissuljettu niin kauan kuin Lipponen johtaa demareita. Jäätteenmäen valhevoitto oli Lipposelle kova pala. Mies lähti Lappiin lomailemaan hallitusneuvottelujen ajaksi ja jätti puoluesihteerinsä, Heinäluoman kyykyttämään Jäätteenmäkeä.
Jumalauta, että tuo oli keskustalle nöyryyttävää aikaa. Missähän silloin oli tämä keskustan "kenttä", joka vaatii omaa politiikkaa. Kepu antoi demareille kaiken periksi, aivan kaiken. Se oli niin kovaa, että ruoan alvi piti nyt saada tähän hallitusohjelmaan ihan väkisin, koska muutenhan kepu olisi aivan nössöjen sakkia.
Mitä yhteistyöhön ja politiikkaan tulee, niin minusta on hyvä, että olemme menneet jonkin verran kohti suurempaa avoimmuutta. Sorsan ja Virolaisen aikana kaikki sovittiin ja jaettiin kabineteissa. Ahon ja Viinasen aikana ministereiden suut suljettiin, ettei markkinoille anneta vääriä signaaleja. Tuomioja ja Halonen alkoivat puhua avoimmuudesta, mutta toteuttivat sitä hyvin yksipuolisesti: USAaa vastaan. Häkämies ja Stubb nostavat kissan pöydälle keskusteltavaksi, mikä raikastaa ummehtunutta suomettuneen arkuuden ilmaa. kuvaavaa on, että ainoa kritiikki kumpaakaan kohtaan on perustunut asiayhteydestään irroitettuihin sanoihin ja siihen, että kritikoija rakentelee näistä sanoista omaa mielikuvitustulkintaansa - niinhän sinäkin olet tehnyt: Venäjä, Venäjä, Venäjä, 080808...
Väyrysestä en paljoa viitsisi puhua. Hän ei ole muuta kuin Soinia huonompi populisti tahtopolitiikkansa kanssa. tahtopolitiikkahan perustuu hyvin yksinkertaiseen kaavaan: osoitetaan kannattajille vastustaja, joka estää "meitä" saavuttamasta omat etumme ja sitten "tahdotaan", että meidän on päästävä valtaan, jotta vastustaja nujerretaan.
Väyrynen on vanhakantaisen vastakkainasettelun kunkku SDP:n työväenaatteen idealistien rinnalla. Tämä muuten yhdisää kepua ja demareita.
Satraappi Laatikaisesta en oikein muuta osaa sanoa kuin sen, että hän on punamullan synnyttämä mies ja sellaiseksi jäänyt. Kun kävi selväksi, ettei Esko Aho voi koskaan toimia yhdessä Paavo Lipposen kanssa, Laatikainen aloitti ajojahdin Ahoa vastaan ja Jäätteenmäen nostamiseksi kepun puheenjohtajaksi. kaksinaamainenkin tämä Laatikainen on. Presidentinvaalien aikaan ja eduskuntavaalien jälkeen häneltä on tullut vain muutamia kirjoituksia, joissa kokoomukseen on suhtauduttu edes neutraalisti, mutta niihinkin on saatu paljon salaivaa rivien väliin.
Keskusta on itse valinnut tiensä. Kun se asettaa itsensä keskelle, se joutuu aina valitsemaan kumppanikseen jomman kumman reunan - ja sen vuoksi häviämään kannatusta toiselta reunaltaan.
Kepu alkaa jauhaantua yhä pienemmäksi kokoomuksen ja SDP:n välissä, mikä tuskin ketään häiritsee? ;-))
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raukka kokoomuslainen.
...etsii idolaan jäbää joka päivä eikä löydä.
Heh, heh.
Etkö kykene samaan asiallisuuteen kuin Jäbä? Siksikö turhaudut ja solvaat?