Puhin viisauksia

tahansa niin kirjoituksesi sai hymyn sai huulilleni. :)

sit kuka kirjoitti:

tahansa niin kirjoituksesi sai hymyn sai huulilleni. :)

Kiva, että sain iloiseksi sanoillani edes sinut. Sanoillani en koskaan ole pahoittaa mieltä täällä keneltäkään halunnutkaan. Ja vaikka sanotaankin aina, että leipä se on se mikä miehen (ja miksei myös naisen) tiellä pitää, niin hymy on kuitenkin se mikä elämänteitä kauniisti koristaa.

Joku tuossa jo totuuksia kerkesi laukomaan siitä ettei puh:ia ole olemassa. Jos ei enää aikuusuudessa olekaan niin lapsuudessa se vielä ainakin oli ja siihen ja sen viisauteen ja hyvyyteen uskottiin. Sadun maailmassa on paljon hyvää vieläkin vaikka tietääkin, ettei sitä sellaista puh:ia olekaan olemassa, mutta onneksi on olemassa vielä aikuisena edes ne unelmat johon voi vielä niitä satujen maailmojakin jotenkin vaikka vielä nivoa elämässään mukaan.

Ja se leikkimielihän säilyy läpi elämän vaikka satuihin ei enää uskoisikaan. Ja vaikka ei ihmisillä tai tärkeillä asioilla leikkisikään niin se pilke silmäkulmassa ja hymy suupielissä on asia ja elämäntaito, joka tekee aina ihmisestä ja elämästä kauniimpaa ja arvokaampaa.
Ja loppujen lopuksi ikäväkin on ilolla sävytettynä parempi olotila kuin sellainen ikuinen kyynelten vuodatus, sillä eihän ne kyyneleet ikäväntuskaa kuitenkaan poista vaan entisestäänkin enemminkin lisäävät. Ja siksi juuri voihan sitä ikäväänsäkin iloisesti esille tuoda eikä sillä ilolla ikävä mitenkään vähäpätöisemmäksi tule. Se vain muuttaa sillä muotoaan ja tekee ikävän iloksi pelkästä toisen olemassaolosta edes siellä jossain jos ei voi olla täällä. Olkoonkin se syy sitten mikä tahansa tai vaikka ilman mitään syytä.

Hullusti sanottu, mutta toivottavasti ymmärrettävästi. Lieneekö tälle yksilölle tänään hieman pöpinpi päivä kuin muutamat edelliset, mutta aikansa kutakin. Varmaan joku päivä se viisaus taas tässäkin päässä voittaa tämänkin sekavan olotilan fiksuksi ja filmaattiseksi taas muuttaa, ja se olotilahan ei taas sitten millään ilmeellä suostu päästämään sitten suusta ja varsinkaan sormista muuta kuin viisasta, kaunista ja eleganttia eikä yhtään tuulen mukana lentävää elefanttia (vai oliko ne sittenkin niitä lohikäärmeitä mitkä lensi siellä jossain?)

No, mutta hyvää illanjatkoa hymyssä suin ja vain poutapilviä tulevina päivinä pilvettömälle taivaalle jos niitä jonkunlaisia pilvenhattaroita jossain sitten pitää olla.

...ja sillä on hienoja ajat... kirjoitti:

Kiva, että sain iloiseksi sanoillani edes sinut. Sanoillani en koskaan ole pahoittaa mieltä täällä keneltäkään halunnutkaan. Ja vaikka sanotaankin aina, että leipä se on se mikä miehen (ja miksei myös naisen) tiellä pitää, niin hymy on kuitenkin se mikä elämänteitä kauniisti koristaa.

Joku tuossa jo totuuksia kerkesi laukomaan siitä ettei puh:ia ole olemassa. Jos ei enää aikuusuudessa olekaan niin lapsuudessa se vielä ainakin oli ja siihen ja sen viisauteen ja hyvyyteen uskottiin. Sadun maailmassa on paljon hyvää vieläkin vaikka tietääkin, ettei sitä sellaista puh:ia olekaan olemassa, mutta onneksi on olemassa vielä aikuisena edes ne unelmat johon voi vielä niitä satujen maailmojakin jotenkin vaikka vielä nivoa elämässään mukaan.

Ja se leikkimielihän säilyy läpi elämän vaikka satuihin ei enää uskoisikaan. Ja vaikka ei ihmisillä tai tärkeillä asioilla leikkisikään niin se pilke silmäkulmassa ja hymy suupielissä on asia ja elämäntaito, joka tekee aina ihmisestä ja elämästä kauniimpaa ja arvokaampaa.
Ja loppujen lopuksi ikäväkin on ilolla sävytettynä parempi olotila kuin sellainen ikuinen kyynelten vuodatus, sillä eihän ne kyyneleet ikäväntuskaa kuitenkaan poista vaan entisestäänkin enemminkin lisäävät. Ja siksi juuri voihan sitä ikäväänsäkin iloisesti esille tuoda eikä sillä ilolla ikävä mitenkään vähäpätöisemmäksi tule. Se vain muuttaa sillä muotoaan ja tekee ikävän iloksi pelkästä toisen olemassaolosta edes siellä jossain jos ei voi olla täällä. Olkoonkin se syy sitten mikä tahansa tai vaikka ilman mitään syytä.

Hullusti sanottu, mutta toivottavasti ymmärrettävästi. Lieneekö tälle yksilölle tänään hieman pöpinpi päivä kuin muutamat edelliset, mutta aikansa kutakin. Varmaan joku päivä se viisaus taas tässäkin päässä voittaa tämänkin sekavan olotilan fiksuksi ja filmaattiseksi taas muuttaa, ja se olotilahan ei taas sitten millään ilmeellä suostu päästämään sitten suusta ja varsinkaan sormista muuta kuin viisasta, kaunista ja eleganttia eikä yhtään tuulen mukana lentävää elefanttia (vai oliko ne sittenkin niitä lohikäärmeitä mitkä lensi siellä jossain?)

No, mutta hyvää illanjatkoa hymyssä suin ja vain poutapilviä tulevina päivinä pilvettömälle taivaalle jos niitä jonkunlaisia pilvenhattaroita jossain sitten pitää olla.

kannustavaa! :)

...ja sillä on hienoja ajat... kirjoitti:

Kiva, että sain iloiseksi sanoillani edes sinut. Sanoillani en koskaan ole pahoittaa mieltä täällä keneltäkään halunnutkaan. Ja vaikka sanotaankin aina, että leipä se on se mikä miehen (ja miksei myös naisen) tiellä pitää, niin hymy on kuitenkin se mikä elämänteitä kauniisti koristaa.

Joku tuossa jo totuuksia kerkesi laukomaan siitä ettei puh:ia ole olemassa. Jos ei enää aikuusuudessa olekaan niin lapsuudessa se vielä ainakin oli ja siihen ja sen viisauteen ja hyvyyteen uskottiin. Sadun maailmassa on paljon hyvää vieläkin vaikka tietääkin, ettei sitä sellaista puh:ia olekaan olemassa, mutta onneksi on olemassa vielä aikuisena edes ne unelmat johon voi vielä niitä satujen maailmojakin jotenkin vaikka vielä nivoa elämässään mukaan.

Ja se leikkimielihän säilyy läpi elämän vaikka satuihin ei enää uskoisikaan. Ja vaikka ei ihmisillä tai tärkeillä asioilla leikkisikään niin se pilke silmäkulmassa ja hymy suupielissä on asia ja elämäntaito, joka tekee aina ihmisestä ja elämästä kauniimpaa ja arvokaampaa.
Ja loppujen lopuksi ikäväkin on ilolla sävytettynä parempi olotila kuin sellainen ikuinen kyynelten vuodatus, sillä eihän ne kyyneleet ikäväntuskaa kuitenkaan poista vaan entisestäänkin enemminkin lisäävät. Ja siksi juuri voihan sitä ikäväänsäkin iloisesti esille tuoda eikä sillä ilolla ikävä mitenkään vähäpätöisemmäksi tule. Se vain muuttaa sillä muotoaan ja tekee ikävän iloksi pelkästä toisen olemassaolosta edes siellä jossain jos ei voi olla täällä. Olkoonkin se syy sitten mikä tahansa tai vaikka ilman mitään syytä.

Hullusti sanottu, mutta toivottavasti ymmärrettävästi. Lieneekö tälle yksilölle tänään hieman pöpinpi päivä kuin muutamat edelliset, mutta aikansa kutakin. Varmaan joku päivä se viisaus taas tässäkin päässä voittaa tämänkin sekavan olotilan fiksuksi ja filmaattiseksi taas muuttaa, ja se olotilahan ei taas sitten millään ilmeellä suostu päästämään sitten suusta ja varsinkaan sormista muuta kuin viisasta, kaunista ja eleganttia eikä yhtään tuulen mukana lentävää elefanttia (vai oliko ne sittenkin niitä lohikäärmeitä mitkä lensi siellä jossain?)

No, mutta hyvää illanjatkoa hymyssä suin ja vain poutapilviä tulevina päivinä pilvettömälle taivaalle jos niitä jonkunlaisia pilvenhattaroita jossain sitten pitää olla.

täällä puhutaan viisaasta Puhista! Puh on symppis ja rakas. Toivottavasti viestisi tavoittaa kaivattusi.

...ja sillä on hienoja ajat... kirjoitti:

Kiva, että sain iloiseksi sanoillani edes sinut. Sanoillani en koskaan ole pahoittaa mieltä täällä keneltäkään halunnutkaan. Ja vaikka sanotaankin aina, että leipä se on se mikä miehen (ja miksei myös naisen) tiellä pitää, niin hymy on kuitenkin se mikä elämänteitä kauniisti koristaa.

Joku tuossa jo totuuksia kerkesi laukomaan siitä ettei puh:ia ole olemassa. Jos ei enää aikuusuudessa olekaan niin lapsuudessa se vielä ainakin oli ja siihen ja sen viisauteen ja hyvyyteen uskottiin. Sadun maailmassa on paljon hyvää vieläkin vaikka tietääkin, ettei sitä sellaista puh:ia olekaan olemassa, mutta onneksi on olemassa vielä aikuisena edes ne unelmat johon voi vielä niitä satujen maailmojakin jotenkin vaikka vielä nivoa elämässään mukaan.

Ja se leikkimielihän säilyy läpi elämän vaikka satuihin ei enää uskoisikaan. Ja vaikka ei ihmisillä tai tärkeillä asioilla leikkisikään niin se pilke silmäkulmassa ja hymy suupielissä on asia ja elämäntaito, joka tekee aina ihmisestä ja elämästä kauniimpaa ja arvokaampaa.
Ja loppujen lopuksi ikäväkin on ilolla sävytettynä parempi olotila kuin sellainen ikuinen kyynelten vuodatus, sillä eihän ne kyyneleet ikäväntuskaa kuitenkaan poista vaan entisestäänkin enemminkin lisäävät. Ja siksi juuri voihan sitä ikäväänsäkin iloisesti esille tuoda eikä sillä ilolla ikävä mitenkään vähäpätöisemmäksi tule. Se vain muuttaa sillä muotoaan ja tekee ikävän iloksi pelkästä toisen olemassaolosta edes siellä jossain jos ei voi olla täällä. Olkoonkin se syy sitten mikä tahansa tai vaikka ilman mitään syytä.

Hullusti sanottu, mutta toivottavasti ymmärrettävästi. Lieneekö tälle yksilölle tänään hieman pöpinpi päivä kuin muutamat edelliset, mutta aikansa kutakin. Varmaan joku päivä se viisaus taas tässäkin päässä voittaa tämänkin sekavan olotilan fiksuksi ja filmaattiseksi taas muuttaa, ja se olotilahan ei taas sitten millään ilmeellä suostu päästämään sitten suusta ja varsinkaan sormista muuta kuin viisasta, kaunista ja eleganttia eikä yhtään tuulen mukana lentävää elefanttia (vai oliko ne sittenkin niitä lohikäärmeitä mitkä lensi siellä jossain?)

No, mutta hyvää illanjatkoa hymyssä suin ja vain poutapilviä tulevina päivinä pilvettömälle taivaalle jos niitä jonkunlaisia pilvenhattaroita jossain sitten pitää olla.

niinkuin sinullakin. Minä olen sillälailla outo ihminen, että olen aina tykännyt saduista ja kauniista ajatuksista enemmän kuin siitä, miltä asiat usein näyttävät. Se kai on sitten auttanut niiden vaikeimpien asioiden yli, joita kaikilla tulee vastaan ja leikkimielellä selviää monesta kiperästäkin tilanteesta paremmin kuin hampaat irvessä omaa tärkeyttään todistellen. Jokainen kun kuitenkin on omana itsenään arvokas.

Lueskelin näitä sydämellisiä ajatuksia hymyillen, hyvää illanjatkoa sinne myös.

...ja sillä on hienoja ajat... kirjoitti:

Kiva, että sain iloiseksi sanoillani edes sinut. Sanoillani en koskaan ole pahoittaa mieltä täällä keneltäkään halunnutkaan. Ja vaikka sanotaankin aina, että leipä se on se mikä miehen (ja miksei myös naisen) tiellä pitää, niin hymy on kuitenkin se mikä elämänteitä kauniisti koristaa.

Joku tuossa jo totuuksia kerkesi laukomaan siitä ettei puh:ia ole olemassa. Jos ei enää aikuusuudessa olekaan niin lapsuudessa se vielä ainakin oli ja siihen ja sen viisauteen ja hyvyyteen uskottiin. Sadun maailmassa on paljon hyvää vieläkin vaikka tietääkin, ettei sitä sellaista puh:ia olekaan olemassa, mutta onneksi on olemassa vielä aikuisena edes ne unelmat johon voi vielä niitä satujen maailmojakin jotenkin vaikka vielä nivoa elämässään mukaan.

Ja se leikkimielihän säilyy läpi elämän vaikka satuihin ei enää uskoisikaan. Ja vaikka ei ihmisillä tai tärkeillä asioilla leikkisikään niin se pilke silmäkulmassa ja hymy suupielissä on asia ja elämäntaito, joka tekee aina ihmisestä ja elämästä kauniimpaa ja arvokaampaa.
Ja loppujen lopuksi ikäväkin on ilolla sävytettynä parempi olotila kuin sellainen ikuinen kyynelten vuodatus, sillä eihän ne kyyneleet ikäväntuskaa kuitenkaan poista vaan entisestäänkin enemminkin lisäävät. Ja siksi juuri voihan sitä ikäväänsäkin iloisesti esille tuoda eikä sillä ilolla ikävä mitenkään vähäpätöisemmäksi tule. Se vain muuttaa sillä muotoaan ja tekee ikävän iloksi pelkästä toisen olemassaolosta edes siellä jossain jos ei voi olla täällä. Olkoonkin se syy sitten mikä tahansa tai vaikka ilman mitään syytä.

Hullusti sanottu, mutta toivottavasti ymmärrettävästi. Lieneekö tälle yksilölle tänään hieman pöpinpi päivä kuin muutamat edelliset, mutta aikansa kutakin. Varmaan joku päivä se viisaus taas tässäkin päässä voittaa tämänkin sekavan olotilan fiksuksi ja filmaattiseksi taas muuttaa, ja se olotilahan ei taas sitten millään ilmeellä suostu päästämään sitten suusta ja varsinkaan sormista muuta kuin viisasta, kaunista ja eleganttia eikä yhtään tuulen mukana lentävää elefanttia (vai oliko ne sittenkin niitä lohikäärmeitä mitkä lensi siellä jossain?)

No, mutta hyvää illanjatkoa hymyssä suin ja vain poutapilviä tulevina päivinä pilvettömälle taivaalle jos niitä jonkunlaisia pilvenhattaroita jossain sitten pitää olla.

ainakin tässä päässä. Kaikessa on hyvänsä ja pahansa. Olen oppinut, että paras keino käsitellä ihmissuhdekoukeroita ja niitä hiekkalinnoja.. on ilmaista itseään.

Maalasin viikonloppuna öljyväreillä taulun. Maalasin siihen hyvät ja pahat tunteet.

Violetti hahmo olin minä, turkoosinvihreä paras ystäväni joka säteili valoa minun ylleni. Katseleme merta siinä. Nämä olivat kauniita asioita.

Pahuutta kuvasi viekkaan näköinen tummanpunainen lohikäärme joka iski selkäni takaa. Dragon King.
Se on maalauksessa yltänyt melkein turkoosinvihreään valoon asti päällään mutta se kaikkein isoin hyvä - aurinko valaisee koko teoksen ja puolittaa lohikäärmeen niskasta ja hännästä.

Tuon maalauksen jälkeen.. olo on ollut huomattavasti parempi :)

Missä tahansa kuljetkin, mihin tahansa kompastutkin (oli se sitten rakkauteen tai vihaan). Mihin tahansa jalanjälkesi jätätkin - on se aina sinun kotisi. Tämä maailma.

Kuka tämän laittoikin, tämä oli hieno:

http://www.youtube.com/watch?v=6jgRHL4BuSA&feature=related