Villin ja riehuvan "luupääpennun" kielto/hill

Heips, eräällä ystävälläni rotikkaneiti oli
pentuna just samanlainen ja on ilmeisesti
vieläkin mutta ei "niin"paha etteikö uskoisi-
jossain vaiheessa. Hauveli on käynyt kaiken
maailman pentukurssit ym ym (on nyt yli 2
vee)..Kouluttajat sanoivat jo pentukurssilla että
koira on niin itsepäinen että myöhemmin esim jos
murtovaras sattuisi tulemaan, riippuisi täysin
sen "mielen tuulesta" puolustaisiko se perhettään
ja omaisuuttaan vai antaisiko se murtovarkaan
viedä kaikki.."Tosi hauskaa"!- Erityisesti
katsekontaktin harjoittelu otti koville ja hän
vähät välitti omistajasta ja makupaloista-
"tahallaan katseli muualle jne." En
valitettavasti muista miten he ovat saaneet
koiran "alistumaan" niin että se pitää ihmistä
johtajanaan, mutta yksi muisti kuvani on että se
uskoo perheen isää parhaiten. Auttaisiko tottis
(ai niin hauvelisi olikin ihan pentu vielä..)ja
pelaaminen, ruoan vähentäminen(=energiaa vähemmän)
lisää omia retuutettavia leluja jne.?!
toivottavasti meno rauhoittuu--> jotkut laittavat
häkkiin tuhoavat pennut, ei ihan pieneen mutta
sellaiseen jossa mahtuu pelaamaan omia pelejä ja
lelut pysyvät sisäpuolella!

Koirasi on vielä pieni, ei se jaksa kauaa
`keskittyä` mihinkään komentamiseen tai muuhun.
Kyllä se pureskelu parin kuukauden sisällä
loppuu.Muistat vain aina kieltää lujasti,selättää
ja ottaa niskasta kiinni(sillai emät pentuja
komentaa), niin pikku hiljaa se alkaa muistaa
mitä saa tehdä ja mitä ei. Et voi vaatia vielä
kolme kuukautiselta pennulta kovinkaa isoja
asioita...

Mullei oo omakohtasia kokemuksia, mutta kun
koirani oli pentu, vastaantulijat aina kysy, että
'onks kivaa, ku se on semmonen...' siis just
sellanen ku sun koiras. Mutta aina ne sanoo
perään, että nyt se koira on niin ja niin vanha,
että se semmonen 'uhitteluvaihe' menee kyllä ohi.
Riippuu tietysti tosi paljo rodusta tää tollanen
uhittelu, niinku sanoit, että sun koiras onki var-
tiokoira, joten luulisin että se menee iän myötä
pois...

Meidän sakemanni ( 3v.) oli ja on edelleenkin
extraenerginen ja villi. Pentuna oli aika lailla
samoja tapoja, yhessä välissä oli käsivarret
mustelmilla, kun koiruus päätti roikkua
käsivarressa kiinni ( oli sillon n. vuoden
ikäinen). Meillä komennetaan edelleenkin samoin
kuin ihan pentuna, otetaan niskasta kiinni ja
ravistettaan kunnolla ja kielletään samalla
käskevästi " EI !". Tuo
edellinen "kuononpureminen" (heh,heh) toimi
ainakin meidän koirahoitolan pitäjällä, jolla oli
yksi tosi luupää pumi.

minulla oli ja on vieläkin suurikokoinen koira
(vartiokoira myös) joka pentuna puri käsiä ja
yltti näykkäämään olkapäästä asti..... nyt tää
koira on 2v ja puru-innot on vähenny, tosin kun
se innostuu esim. koulutuksessa ni se alkaa
heti 'puremaan' mun kättä. tai ei sitä puremiseks
enää voi sanoa, se ottaa vaan kiinni, kokeilee.
mä kokeilin kaikki keinot, nipistämiset sun
muut,mut se vaan innostui. parhaiten se lopetti
sillain kun karjas lujaa että EI!!!! eli se
säikähti. eli nykyään kun se rypee hamuamaan mun
kättä, ei tartte kun sanoa ei ni se lopettaa.
minä oon sitä mieltä että tää minun tapaus oppi
ton puremisen kun opetin sille hihnassa
kulkemista ruuan avulla. kärsivällisyyttä ja
tiukkuutta se vaati, vaikka välillä ois tehny
mieli heittää se koira pitkin seiniä.....

Oma koirani puri pienenä kättäni, mutta kun
työnsin nyrkin sen suuhun ja en ottanut pois, ei
sen jälkeen ole edes yrittänyt purra... Toinen
(ehkä)toimiva taktiikka on luunappi kuonolle...
Kuono koiralle arka alue. Anna luunappi koiralle
kun se tekee väärin, niin johan oppii...