Miksi englanninkielinen historiankirjoitus poikkeaa niin paljon suomenkielellä kirjoitetusta Ruotsin ja Suomen yhteisestä historiasta?
Ruotsin toimista esimerkiksi 1600-1700 -luvuilla käytetään englannin kielellä termiä "colonial policy" (kolonialistinen politiikka).
Suomeen viitataan sanalla "occupied territory" (miehitetty alue).
Silmiinpistävää on myös se, ettei englanniksi puhuta mistään Ruotsi-Suomesta, vaan ainoastaan Ruotsista.
Ruotsin toimista esimerkiksi 1600-1700 -luvuilla käytetään englannin kielellä termiä "colonial policy" (kolonialistinen politiikka).
Suomeen viitataan sanalla "occupied territory" (miehitetty alue).
Silmiinpistävää on myös se, ettei englanniksi puhuta mistään Ruotsi-Suomesta, vaan ainoastaan Ruotsista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oliko Suomessa yhdeksisenkymmentä vuotta sitten vapaussota, kansalaissota, veljessota vai peräti itsenäisyystaistelu?
Vapaaehtoinen ruotsalainen prikaati teloitti Tammisaaressa kaikki käsiinsä saamat suomenkieliset.
Tampereella vapaaehtoinen ruotsalainen prikaati tunkeutui Pyynikillä sotilassairaalaan ja teloitti potilaat ja henkilökunnan yhtä lukuunottamatta: Eräs naishoitaja huusi ruotsiksi "hjälp, hjälp" ja häntä ei teloitettu.
käytetään vastaavia ilmauksia kuin englannin kielessä.
Eikä täällä Ruotsissakaan ole kukaan käyttänyt termiä Ruotsi-Suomi.
Suomessa ovat ruotsinkieliset historiantutkijat kehittäneet oman virtuaalisen historiansa suomalaisia varten. Kaikissa muissa maissa Suomen historia on niin kuin se englanninkielisissä kirjoissa esitetään.
Maailmanhistorioiden kirjoittajat eivät välttämättä ole perillä siitä, mitä piskuisessa Suomessa on tapahtunut. Suoranaisia asiavirheitäkin ilmenee.
Ennemmin luottaisin Suomen historian asiantuntijoihin, jotka yleensä ovat suomalaisia. "Suomi-Ruotsi" on anakronismia. Mutta monet historioitsijat korostavat, että kolonialismista puhuminen "Suomen" (Varsinais-Suomen) kohdalla on väärin: "itämaalaisilla" oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin "länsimaalaisilla" (Tukholma ym.), he saivat myös osallistua kuninkaan valintaan 1362 alkaen. Kuvaavaa on, että esimerkiksi kansliapresidenttinä (hallituksen "pääministerinä") oli 1700-luvulla "itämaalainen" Arvid Horn (synt. Halikossa). Siis "itämaalaiset" olivat valtakunnan täysimääräisiä jäseniä. Tämä koskee luonnollisesti lähinnä yläluokkaa, kuten tuohon aikaan oli tapana. Siihen kuuluivat mm. Turun papisto, joka oli kaksikielistä.
Yläluokan kaksikielisyys oli tuohon aikaan RUOTSI-LATINA.
Vääristelevään suurruotsalaiseen ja suomenruotsalaiseen historiankirjoitukseen ei ole koskaan mahtunut totuutta sen enempää suomalaisista kuin muistakaan naapurikansoista.
Totuus esimerkiksi 1918 teloitusten etnisen puhdistuksen luonteesta valkeni vasta 1990-luvulla.
Ruotsi pyrki ns. suurvalta-aikanaan tuhoamaan jokaisen asemaansa heikentäneen asiakirjan tai näkemyksen (Linna, 1988: 132 ja 1997).
Esimerkiksi 1528 Kustaa Vaasa hävitti Kuusiston piispanlinnan lukemattomine vanhoine suomalaisasiakirjoineen.
Suomi ilmestyy asiakirjoissa Ruotsin yhteyteen vasta 1253, jolloin ensimmäisen kerran mainitaan Suomen piispa Ruotsin piispojen joukossa.
Ehkä saman kirjoittajan kynästä syntyneiden Eerikin ja Henrikin legendojen tarkoitus lienee myös ollut valtapoliittinen. Niissä haluttiin oikeuttaa Ruotsin määräämisvalta Suomeen nähden perustuvaksi vanhoihin valtasuhteisiin.
1600-1700 -lukujen pakkoruotsalaistuttamisaallossa tuhottiin vielä suuri määrä Suomen varhaishistoriaan liittyvää tietoutta (Lehtinen, 1961).