Epilepsia todettu mutta alkoholin käyttö lähentelee alkoholistia. Ei taida kohta kukaan hoitaa kohtauksen sattuessa. Onko tietoa vastaavista?
Viina ja epilepsia
Vierestä seurannut
121503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Epileptikko ei saa kuin viinakramppi diagnoosin joutuessaan hoitoon kohtauksen vuoksi jos on juonu. Pitääkö meidän olla NUNNIA JA MUNKKEJA?
Ennen epilepsiaa join normaalisti eikä ikinä tullut mitään kramppeja, nyt kun juo niin krapulapäivänä voi sattua mitä vain. kaiken lisäksi pienistä määristä.
Eli jos epileptikko juo ja saa krampin niin se on heti alkoholistin alkokramppi vaikka käyttäisi vain vähän alkoholia. kiva ennakko varoitus siitä että jos nyt juon yhden ravintola-annoksen alkoholia tänään niin en sitten anna itseäni kuskata ensiapuun 2 vuorokauteen jos jotain sattuu.
Neurologien mielestä meidän on oltava nunnia ja munkkeja, kaikki nollalinjalle ainakin itsellä määrätty ja kun sanoin etten todellakaan anna epilepsian määrätä elämääni tai rajoittaa/hallita sitä niin sain huudot lääkäriltä.
Oma neurologini sanoi, että noin 3 annosta olisi sopiva, mutta ei joka päivä. Well, enpä ole siitä kauheasti välittänyt; välillä en juo viiniä ollenkaan, välilillä otan jopa neljä annosta ;) En siis ole nunna.
Nyt olen ollut ilman kohtauksia jo seitsemän kuukautta! Aikoinaan kyllä ärsytti ensiavussa, kun hoitsut kysyivät, kuinka pitkä putki on takana. En edes ymmärtänyt kysymystä. Alkometeri näyti tietty nollaa. Seuraavaksi he kysyivät jotain ihme slangikielistä sanaa asialle taskupullo. Olin juuri saanut tajuttomuuskouristuskohtauksen enkä tajunnut heidän höpinöistään mitään.
Aion edelleenkin elää normaalia elämää, siis normaalia ;)
Itseltäni kysyttiin keuhkonkuumeessa ollessani että olenko paljonkin juonut päivän mittaan kun ambulanssi haki kotoa :O. itse en pystynyt puhumaan mutta ymmärsin kyllä kaiken.
avopuoliso kirosi takaisin että ei varmaan ole juotu jos ihminen on maannut 40 asteen kuumeessa viikon sängynpohjalla. kysyi myöskin ambulanssikuskeilta että eikö heillä ole minkäänlaisia silmiä päässään ja erottelukykyä siitä että kuka on sairas ja kuka alkoholisti.
Juu, mullahan eka kohtaus uudelleen sairastumisen yhteydessä meni viinakrampiksi. Mitä nyt yksi pieni aivoleikkaus menneisyydessä..pullo viiniä oli todennäköisempi aiheuttaja. Piipaa-miehet tiukkasivat useaan kertaan mitä sitä on vedetty ja kun kämppäkin oli tyhjä ulkomaille muuton vuoksi niin ajattelivat varmaan, että narkki on myynyt kamansa:) Lääkärikaverini hymyili samana iltana dg-koodin nähtyään, en silloin tajunnut kuinka iso ongelma asiasta myöhemmin seuraisi.
Tokalla kerralla Suomessa oli melko samanlaista mutta bikiniasustus ja ranneke auttoivat asiaa edukseni.
Positiivista oli Ranskassa: siellä ei missään vaiheessa oletettu alkoholistiksi. Kysyttiin käytöstä mutta paikallinen neuroni oli lähinnä kiinnostunut kotimaan lekureiden toiminnasta.
Alkup. kirjoittajalle: en tiedä minkä ikäisestä/elämäntilanteisesta ihmisestä on kyse. Itse sairastuin vähän alle 30-v., olin yksin ulkomailla enkä ekan itkuviikkojen jälkeen löytänyt lohtua juuri muusta kuin viinipullosta. Typerää ja ajattelematonta mutta sellaista sattuu. Se oli kamalaa aikaa eikö silloin aina ajattele rationaalisesti. Nyttemmin elämäni on stabiloitunut, eikä alkoholin kanssa ole enää ongemia (juon kyllä mutta melkoisen sievästi).
Juuri näin ajattelinkin tämän menevän. Olen yrittänyt puolison juomista hillitä,koska arvelen, että kohta kaikki menee juomisen piikkiin, vaikka epi onkin todettu. Nyt on jo hoitohenkilöstö aika nihkeää, vaikka vasta muutama kohtaus takana. Mutta joka kerta on taustalla ollut myös juomista, melko rankkaakin.
Kai tämäkin pitää mennä kantapään kautta.. kiitoksia vastanneille
aikaisempaa kirjoittelua:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=3000000000000011&posting=22000000013571671
Ei ne sentään ala huutamaan ja jos sen tekisi, kyllä huutaisin takaisin. Paheksuvat tietenkin, jos yrittävät tehdä parhaansa ja itse ryssin lääkityksen kumoon juomalla.
Oliko munkki ja nunna vertaus siihen, että seksiä ei voi saada ilman viinaa? Onhan se tietenkin niinkin... eihän sitä ravintoloissa selvinpäin voi olla.
Itse uskon, että aika moni lopettaa juomisen, kun tajuaa, että elämä on parempi ilman viinaa. Hetken lohtu ja piristää, mutta sitten ainakin itselläni armoton ahdistus ja morkkis ja huono olo. Tosin eihän silleen ole tylsää... kuoleman kanssa pelleillessä ainakin tapahtuu jotain ja tuntuu, että tylsyyteen voi kuolla myös.
Jos on tarve viinaan, niin eiköhän se viina vie ja ei varmaan ole keino puolisolla sen hillitsemiseen. Kunnon tappelun saa aikaiseksi... tietenkin järkeä voi yrittää puhua ja kertoa omista tuntemuksistaan.
Jos oma naiseni joisi, niin en varmasti katselisi sitä... mielummimn yksin.
Niin se vaan on. Heti leimataan. Sain kohtauksen ja paikalle soitettii ambulanssi. Äijät vain tokaisivat et selvästi "aineita" eilen käyttänyt(olin tajuissani, mut aivan "sekasin") ja olivat pakkaamassa tavaroitaa ja lähtemässä pois ilman minua.
Siitä puolisoni hermostui ja huusi äijille et nyt saatana otatte "tuon"(eli minut:D) mukaan ja viette tutkittavaksi! Nurisivat vastaan("hohhoijaa, selvä tapaushan tämä on") mutta ottivat mukaan silti.
No kun itse kuitenkin pysyin tolpillani, tuumasivat sairaalan pihassa vaan et mee tosta sisään. Ja sillä selvä.
Vittu mitä sikoja!! Tästä on jo aikaa, ja kaduttaa nyt jälkeen päin etten tehnyt heistä saakeli valitusta! He toimivat AIVAN VÄÄRIN tässä tilanteessa ja mielestäni olisivat ansainneet puhuttelun ja velkaa anteeksi pyynnön minulle!
itse myös joutunu hieman epäystävällisen palvelunkohteeksi kohtauksen myötä lanssia kuskien puolesta. Olen kyllä sitä mieltä, että oli viina kramppi tai ei, niin kyllä oikeus hoitoon silti pitäisi olla. Käsittääkseni voimakas viinakramppikaan ei ole mikään leikinasia, jonka voisi vain kuittaa "alkoholisti".
kysymys?