Yleensä ottaen olen suvaitsevainen ja yritän aina löytää asioista ja ajatuksista hyvät puolet. Kun mietin lestadiolaisuutta, mieleeni tulee vain pahoja pahoja ajatuksia. Tämä kai johtuu tiedon vähyydestä, mutta kaikki saamaani tieto on pelkästään huonoa.
Lestadiolaisuudessahan on periaate, että lapset ovat jumalan lahja. Lapsethan ovat meille jokaiselle lahja, mutta ajattele sitä naisen elämää, joka on elämästään puolet raskaana... se ei varmasti voi olla kellekkään helppoa. lapsiakin voi tehdä kohtuudella. Ei naista ole luotu synnytysautomaatiksi. Myös ehkäisyn kielto liittyy mielestäni uskontoonne. Sen ymmärrän mutta en hyväksy. Seksuaalisuus on luonnollista eikä sen tarvitsisi aina olla välinearvo... -Kiitos asiallisista vastauksista.
Lestadiolaisuudessahan on periaate, että lapset ovat jumalan lahja. Lapsethan ovat meille jokaiselle lahja, mutta ajattele sitä naisen elämää, joka on elämästään puolet raskaana... se ei varmasti voi olla kellekkään helppoa. lapsiakin voi tehdä kohtuudella. Ei naista ole luotu synnytysautomaatiksi. Myös ehkäisyn kielto liittyy mielestäni uskontoonne. Sen ymmärrän mutta en hyväksy. Seksuaalisuus on luonnollista eikä sen tarvitsisi aina olla välinearvo... -Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
elää 80-vuotiaaksi, hänen hedelmällinen ja juridinen lastensaantiaikansa on noin 20 vuotta eli 1/4 elämästä.
...olet saanut tietoa näistä asioista?
"Tämä kai johtuu tiedon vähyydestä, mutta kaikki saamaani tieto on pelkästään huonoa."
Totta olet kesksutellut myös lestadiolaisten naisten naisten kanssa.
Ajatelkaapas niitä lastenlasten ja lastenlastenlasten määrää. ajatelkaa niitä mutruisia naamoja, kun isoäidillä ei olekkaan varaa ostaa reilulle sadalle lapselle syntymäpäivälahjoja tai jos onkin niin nimethän siinä vähintään menee sekaisin. :)
...lahjoissa olekaan, vaan jossakin muussa (onneksi).
Onko mummon tärkein juttu ostaa nuita sadan euron lahjoja..?
Huonosti on aisat, jos näin on.
Mun äiti meni naimisiin kolmikymppisenä. Sen jälkeen lapsia tuli n. 2:n vuoden välein ja pikku-siskon syntyessä mamma oli malkaan 50-vuotias. Kaikki lapset ollaan aivan terveitä. Ihme kyllä, kun niin vanhana saatuja. Meitä on yhteensä 9:n. Melkeen kaikki on naimisissa ja kaikilla naimisissa olevilla on lapsia. Yhteensä niitä on tällähetkellä 37.
Kyllä kaikkien nimet on muistissa ja kappasvaan kaikille on riittänyt vieläpä aivan oma nimi, jota ei serkuilla oo. Mummo muistaa jokaisen syntymäpäivän. Lahja ei aina oo suuren suuri, mutta varmasti rakkaudella annettu. Usein se on omakutoiset villasukat. Ja KOSKAAN ei lapset oo valittanu, et miks mummo anto tämmösen VAAN-lahjan.
Yhdellä mun veljistä on 8:n lasta (on muillakin isot perheet) Näistä lapsista kaksi on vammaisia.
Perheeseen on tulossa joulukuussa 9:s ja et usko, kun meinasi itseäkin itkettää, kun tämä veljen vaimo kyyneleet silmissä kertoi kesällä, miten on ihana, että Taivaan Isä vielä antaa heille vauvan! Molemmista näistä vammaisista pojistakin he jaksavat olla niin kiitollisia.
Kyllä se Taivaan Isä tietää paljonko lapsia on kellekkin tarpeeksi. Ei Hän anna kenellekkään liikaa.
En malta olla kertomatta vielä mun eräästä serkusta, joka kolmannen lapsen jälkeen sai lääkäreiltä tylyn tuomion: "Yksikin lapsi vielä, niin kuolet" "sinun kroppasi ei kestä enään yhtään raskausta"
Pian tämän jälkeen hän alkoi odottamaan kaksosia.
Tällä ketkellä nämä kaksoset ovat pari vuotiaita, terveitä nassikoita, jotka istuskelevat tyytyväisenä onnellisen äitinsä sylissä!
Tutkimattomat ovat Herran tiet!
Olen 30 vuotias akateemisesti kouluttautunut nainen, esikoislestadiolainen kahden lapsen äiti ja feministi.
On totta että monet lestadiolaisnaiset synnyttävät keskimäärin enemmän lapsia, joko omasta tahdostaan tai käsityksiensä mukaan säilyttääkseen puhtaan omantunnon.
Mutta meitä "nykyaikaisia uranaisiakin" löytyy,
enkä ole sukuni ensimmäinen urasuuntautunut nainen, itseasiassa vain ainut siskoni on tällä hetkellä tilapäisesti koti-äitinä, tosin heilläkin on vain kolme lasta.
Tahdon vain kertoa että myös meillä on mahdollisuus valita(ehkäisyn ja ehkäisemättömyyden välillä)
Olen vanhoillislestadiolainen (jos käyttänen liikkeemme maallista nimeä) nainen. Tahdon tuoda esille, että liikkeemme keskuudessa ei ole lähdetty ollenkaan suunnittelemaan oman perheemme lapsi määrän suuruutta. Haluamme ottaa kaikki Jumalan siunaamat lapsemme vastaan. Jaksamme luottaa myös siihen, ettei Taivaan Isä anna meille enempää lapsia kuin kullekin katsoo parhaakseen. Muistammehan, että noin joka 6 pariskunta Suomessa on lapseton (ei voi saada lapsia). Näin myös meidän joukossamme on pariskuntia, joilla ei ole lapsia olenkaan.
En jaksa ymmärtää, kuinka 'HULDA' mielestään on uskovainen (esikoislestadiolainen), jos on kuitenkin ottanut itselleen vallan suunnitella esim. oman lapsi lukumääränsä kokoa. Hän itse mainitsee, että ei ehkäistä, jotta säilyisi hyvä omatunto. Huldalla onkin varmaan huono omatunto asian suhteen. Tosin nämä ovat myös niitä seikkoja , jotka ovat johtaneet eriseuralaisuuteen aikaa sitten. Toivottavasti vielä joskus ymmärrät asian vakavuuden ja osaat valita oikean Jumalanvaltakunnan ja saat panna pois epäuskosi ja kaikki sen tuomat synnit.
Itse olen kouluttautunut ja tällä hetkellä seurustelen. Olen kuitenkin valmis luopumaan vuosiksi urastani perheeni vuoksi. Jos se on tarpeen. Ja sitten näen mahdollisuutenani palata takaisin töihin omalle alalleni.
Kyse onkin vain siitä kuinka asiansa järjestää tai haluaa järjestää.
Eikös se usko ollut jokaisen oma asia?
Toki kaikilla on vapaus valita haluaako olla uskomassa vai ei. Kukaan ei pakota olemaan vanhoillislestadiolainen, jos ei sitä itse halua. Usko on oma kohtainen, ei oma asia!
kunpa sinäkin käsittäisit sen aidon elävän uskon omalle kohdallesi.
Mikä sinä olet tuomitsemaan onko Hulda uskomassa vai ei!!!? Ja miten voit päätellä, että Huldalla on huono omatunto ehkäisyn suhteen?
Ps. se "lapset ovat Jumalan lahja" ei riitä vastaukseksesi.
En kyllä ilahtunut viestistäsi. Annat väärää kuvaa esikoisten uskosta.
Uskomme perustuu lujaan luottamukseen Jumalan huolenpitoon meistä. Haluamme ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Jumala haluaa meille antaa. Ei opiskelu, feminismi, ura, ei mikään saa mennä uskon ja luottamuksen edelle. Vain sairaudet ja kuolemanvaara voivat olla raskauksien esteinä.
Lankeemuksia sattuu ja on helppo liukua pois armontilasta järkiuskoon.
Jumala on luonut naisen juuri sellaiseksi kuin on. Miksi naisella on emätin ja kohtu ja rinnat?! Miksi miehellä on siitin? Miksi ihmisellä on halu toisen sukupuolen luokse?
Ajattele, kun se järki on annettu!
Meilläkään ei ole montaa lasta, mutta se on Jumalan tahto. Hän tietää minkä verran kellekin antaa. Ehkä emme olisi jaksaneet enempää.
Sinun kirjoituksestasi huokuu ylpeys akateemisuudestasi, ei uskon kuuliaisuudesta.
Onko esikoislessuissa feministejäkin? Kiva kuulla. Luulin, ettei heille oikein ole noissa piireissä tilaa, vaikka toisaalta pitäisi kai jo järjenkin sanoa, ettei lahkolaisetkaan ole kaikki samasta puusta veistettyjä, luojan kiitos.
Vl:n mielestä kaikki el:lät ovat epäuskossa!
Just sinunlaisten ihmisten takia ei ole kiva mennä el-seuroihin. Kaikkien pitäisi olla niin samanlaisia, huivi päässä ja mahdollisimman monta mukulaa jaloissa, ja auta armias, jos olet sinkkunainen ja käynyt katsomassa muutakin elämää. Armoa ei anneta.
Älä nyt viiti provosoida. Erilaisuus on rikkaus, mutta elävä usko sydämellä on tärkeintä..Ihmiset ei riitele, kun on rakkaus sydämessä, uskonkäsityksenne voi silti olla erilainen.
Retoriikasta vaan on tässä keskustelussa kyse. Ja feminismin määrittelystä...
Mehän (el-naiset) vasta feministejä ollaankin; missään muualla tässä maailmassa ei miesten ja naisten välinen suhde niin tasa-arvoinen ole kuin Jumalan edessä (ja siis myös hänen omassa seurakunnassaan). Tasa-arvoinen ja samalla erilaisuutta täydellisesti kunnioittava.
Sitä paitsi juuri jostain luin jonkun 'maailman viisaan' feministin kirjoituksen siitä, miten todellista radikaalifeminismiä on kasvattaa itse kotona omat lapsensa niiden arvojen mukaan joita pitää tärkeinä sen sijaan että luovuttaisi heidät päiväkotiin mainstream-arvoilla ja asenteilla aivopestäviksi.
Ajat muuttuvat ja eilisen innovaatio on huomisen traditio.
Oletetaan, että esimerkkitapauksesi (joka siis on puolet elämästään raskaana) tulisi ensimmäisen kerran raskaaksi 18 vuotispäivänään, hänen pitäisi tehdä 24 lasta niin, että kahden peräkkäisen lapsen ikäero olisi aina 9 kk. Kuopuksensa syntyessä hän olisi 36 vuotias. Jos taas hän tulisi raskaaksi aina kuukauden kuluttua synnytyksestä, pitäisi hänen tehdä 27 lasta, ja olisi kuopuksen syntyessä 40 ja puoli vuotias.
Näin suuria perheitä ei Suomessa tiettävästi ole yhtään, joten käsityksesi lestadiolaisäitien "kurjuudesta" on hiukan liioiteltu.
"Lapsiakin voi tehdä kohtuudella"
Kerrotko ohjeet miten niitä tehdään, niin voisin rakentaa muutaman.
http://www.lapsettomuus.com/hedelmoitys/alkioiden.asp
...harrastamalla seksiä. Hyvin yksinkertaista.
Lapsia voidaan tehdä, mutta niitä ei aina saada siitä huolimatta.