Tämä elokuva on TEENNÄINEN!
Mistä lie pystinsä ja palkintonsa pokannut, mutta ei vakuuta katsojaansa millään osa-alueella.
Tositapahtumiin perustuvassa kauhutrilleridraamassa omassa, oi niin synkeässä maailmassaan yksin taivaltava amerikkalaisneitokainen etsii syitä tälle Saksaa kuohuttaneelle rikokselle, jossa tie sydämeen kävi vatsan kautta.:D
Eli kaksi häiriintynyttä yksinäistä sielua kohtasivat sillä seurauksella, että pian toinen oli toisen vatsassa.
Elokuva yrittää luoda synkeääkin synkemmän ja lohduttoman tarinan lähinnä tummanpuhuvalla kameranlissillä.
Itse lähestymistapa on naivi, ja tirkisteleväksikin sitä voi kutsua, eikä elokuvasta jää lopulta käteen kuin kevyt raapaisu ihmisen pinnan alle, kurkkaus pimeään.
Draama on ohutta, kauhu päälleliimattua ja itse kiehtova aihe käy elokuvan kuluessa tylsäksi, filmin lyhyydestä huolimatta.
Edes goreilua elokuva ei tarjoa - joten K-18 merkintäkin on lähinnä silmänlumetta.
Naurettavalla tavalla jopa pippeli oli piilotettu katseilta - johan siinä järkyttyy katsoja jos näkee tositarinaan perustuvassa kannibaalielokuvassa kikkelin.:)
Mitään psykologista kuvaa kannibalismista tämä tekele ei tarjoa, vain teennäisen oloisen synkistelyn tabu aiheella.
Leffan jälkeen teki mieli tehdä filmille samoin kuin elokuvan keskushahmo omalleen - eli repiä riekaleiksi!
Jälkeen päin sitä oli olo vähän kuin huijatulla - kuin olisi markkinoitu pehmopornoa hardcorena, hämärää pimeänä, savutofua kinkkuna.
Voihan kasvisnakki!
*
Mistä lie pystinsä ja palkintonsa pokannut, mutta ei vakuuta katsojaansa millään osa-alueella.
Tositapahtumiin perustuvassa kauhutrilleridraamassa omassa, oi niin synkeässä maailmassaan yksin taivaltava amerikkalaisneitokainen etsii syitä tälle Saksaa kuohuttaneelle rikokselle, jossa tie sydämeen kävi vatsan kautta.:D
Eli kaksi häiriintynyttä yksinäistä sielua kohtasivat sillä seurauksella, että pian toinen oli toisen vatsassa.
Elokuva yrittää luoda synkeääkin synkemmän ja lohduttoman tarinan lähinnä tummanpuhuvalla kameranlissillä.
Itse lähestymistapa on naivi, ja tirkisteleväksikin sitä voi kutsua, eikä elokuvasta jää lopulta käteen kuin kevyt raapaisu ihmisen pinnan alle, kurkkaus pimeään.
Draama on ohutta, kauhu päälleliimattua ja itse kiehtova aihe käy elokuvan kuluessa tylsäksi, filmin lyhyydestä huolimatta.
Edes goreilua elokuva ei tarjoa - joten K-18 merkintäkin on lähinnä silmänlumetta.
Naurettavalla tavalla jopa pippeli oli piilotettu katseilta - johan siinä järkyttyy katsoja jos näkee tositarinaan perustuvassa kannibaalielokuvassa kikkelin.:)
Mitään psykologista kuvaa kannibalismista tämä tekele ei tarjoa, vain teennäisen oloisen synkistelyn tabu aiheella.
Leffan jälkeen teki mieli tehdä filmille samoin kuin elokuvan keskushahmo omalleen - eli repiä riekaleiksi!
Jälkeen päin sitä oli olo vähän kuin huijatulla - kuin olisi markkinoitu pehmopornoa hardcorena, hämärää pimeänä, savutofua kinkkuna.
Voihan kasvisnakki!
*
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todellakin totuus on tarua ihmeellisempää. Todellinen tarina Armin Meiwesistä ja hänen "rakastajastaan", joka antoi hänen syödä sukupuolielimensä vapaaehtoisesti on niin sairas ja outo, että mikään elokuva ei voisi tehdä sille oikeutta. Tämä leffa ei ole huono, mutta siis mitä oikeasti tapahtui näiden kahden miehen välillä, niin... voi jumalation. Ei sitä voi tajuta. Tai voi kyllä, mutta ei millään haluais tajuta. :(
Täytyykin joskus katsoa Saksalaisversio aiheesta, elokuva Cannibal, josko se olisi vähän "lihaisempi" tulkinta samasta aiheesta - ainakin Elitistin arvostelun mukaan on.
Merkillepantavaa näissä aidoissa kannibaalitapauksissa on niiden vahva kytkös seksuaalisuuteen - kyl' mäkin upottaisin hampaani mielummin kauniin naisen peppuun kuin läskin miehen karvaiseen pakaraan.
Paras vakava "kannibaalifilmi" on mun mielestä Greenawayn Kokki, Varas, Vaimo ja Rakastaja.