Taidan jo tietää, mitä teen mutta olisin kiitollinen jos joku jaksaisi lukea tekstini, kannustaa ja/tai antaa vinkkejä.. Tilanne on siis tämä:
Eräs työkaverini loukkasi minua pahasti vuosia sitten. Vaikka minulla olisi ollut lainmukainen oikeus (jopa velvollisuus) nostaa syyte asiasta, häpesin liikaa sitä, miten itse reagoin loukkaukseen joten jätin syytteen nostamatta. Asia saatiin ko. työkaverin kanssa jossain määrin sovittua ja se unohtui.
Vaan ei unohtunut kuitenkaan täysin =( Nyt, aivan hiljattain, avauduin asiasta toiselle työkaverilleni humalapäissäni. Mitä lie myötätunnon kaipuuta, kun olen viimeaikoina ollut erittäin stressaantunut ja masennuksen partaalla täysin muista asioista johtuen. Siis tarkoittamatta juoruilla tms, tarkoitus oli kai vain keventää sydäntäni.
Tämä työkaveri, jolle avauduin, käsitti avautumiseni kuitenkin avunhuudoksi ja ilmoitti asiasta mm. omalle esimiehelleen ja minun esimiehelleni, ja asian kuuli siinä sivussa muutama muukin. Jouduin siis seuraavana päivänä soittamaan liudan ihmisiä läpi, jotta kukaan ei nostaisi syytettä =(
Minua silloin aikoinaan loukannut ihminen on nyt ollut sairaslomalla, joten en ole häntä nähnyt. En edes tiedä, onko hän sairaslomalla siksi, että hän on kuullut meinneiden tulleen julki. Näin ainakin itse pelkään että asia on.. Tarkoitukseni ei ollut saattaa häntä häpeään, vaikka toden puhuen hänen sietääkin hävetä. Eli minä kannan syyllisyyttä asiasta, jossa olen alun alkaen ollut rikoksen urhi.
Kohtaaminen tämän ihmisen kanssa pelottaa, en tiedä ollenkaan mitä hän ajattelee asiasta. Minä olen valmis selvittämään asiat puhumalla, mutta tunnen tarvitsevani jonkun puolueettoman ihmisen tuekseni. En pelkää työkaverini tekevän minulle pahaa, mutta pelkään että asiaa ei saada perinpohjin selvitettyä ilman apua. Pelkään, että menetämme molemmat kasvomme työyhteisön silmissä jne..
Eli minun kai lienee syytä ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon? En tunne meidän yhteisen esimiehemme olevan riittävän jäävi toimimaan puolueettomana osapuolena.. Luulin tosiaan, ennen avautumistani, että minulla oli paha stressi ja masennus. Nyt huomaan, että vieläkin pohjemmalle voi ajautua =( Vain hyvien ystävieni ansiosta olen pystynyt käsittelemään asiaa näinkin selväjärkisesti, vaikka oikeasti tuntuu, että olen pian pöpilän asukki..
Kiitos jos jaksoit lukea!!
Eräs työkaverini loukkasi minua pahasti vuosia sitten. Vaikka minulla olisi ollut lainmukainen oikeus (jopa velvollisuus) nostaa syyte asiasta, häpesin liikaa sitä, miten itse reagoin loukkaukseen joten jätin syytteen nostamatta. Asia saatiin ko. työkaverin kanssa jossain määrin sovittua ja se unohtui.
Vaan ei unohtunut kuitenkaan täysin =( Nyt, aivan hiljattain, avauduin asiasta toiselle työkaverilleni humalapäissäni. Mitä lie myötätunnon kaipuuta, kun olen viimeaikoina ollut erittäin stressaantunut ja masennuksen partaalla täysin muista asioista johtuen. Siis tarkoittamatta juoruilla tms, tarkoitus oli kai vain keventää sydäntäni.
Tämä työkaveri, jolle avauduin, käsitti avautumiseni kuitenkin avunhuudoksi ja ilmoitti asiasta mm. omalle esimiehelleen ja minun esimiehelleni, ja asian kuuli siinä sivussa muutama muukin. Jouduin siis seuraavana päivänä soittamaan liudan ihmisiä läpi, jotta kukaan ei nostaisi syytettä =(
Minua silloin aikoinaan loukannut ihminen on nyt ollut sairaslomalla, joten en ole häntä nähnyt. En edes tiedä, onko hän sairaslomalla siksi, että hän on kuullut meinneiden tulleen julki. Näin ainakin itse pelkään että asia on.. Tarkoitukseni ei ollut saattaa häntä häpeään, vaikka toden puhuen hänen sietääkin hävetä. Eli minä kannan syyllisyyttä asiasta, jossa olen alun alkaen ollut rikoksen urhi.
Kohtaaminen tämän ihmisen kanssa pelottaa, en tiedä ollenkaan mitä hän ajattelee asiasta. Minä olen valmis selvittämään asiat puhumalla, mutta tunnen tarvitsevani jonkun puolueettoman ihmisen tuekseni. En pelkää työkaverini tekevän minulle pahaa, mutta pelkään että asiaa ei saada perinpohjin selvitettyä ilman apua. Pelkään, että menetämme molemmat kasvomme työyhteisön silmissä jne..
Eli minun kai lienee syytä ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon? En tunne meidän yhteisen esimiehemme olevan riittävän jäävi toimimaan puolueettomana osapuolena.. Luulin tosiaan, ennen avautumistani, että minulla oli paha stressi ja masennus. Nyt huomaan, että vieläkin pohjemmalle voi ajautua =( Vain hyvien ystävieni ansiosta olen pystynyt käsittelemään asiaa näinkin selväjärkisesti, vaikka oikeasti tuntuu, että olen pian pöpilän asukki..
Kiitos jos jaksoit lukea!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
En osaa oikein sanoa tuohon muuta kuin, on hyvä että olet pystynyt puhumaan tapauksesta jonkun kanssa. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista.
Yritä olla vatvomatta mielessäsi tuota asiaa ( no se on mun täältä helppo sanoa), se vain tuppaa paisumaan ihan valtaviin mittasuhteisiin .
Asioilla on aina taipumus ratketa johonkin suuntaan, sekin jo auttaa kun tietää missä mennään.
Koita pärjäillä, kyllä se päivä paistaa vielä kirkkaana sinullekkin. :)
Eli minun kai lienee syytä ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon. Ilman kysymysmerkkiä! :-)
Asia on hyvä selvittää kokonaan, ettei jää sinua painamaan loppuelämäksi. Uskoisin, että on sinun vallassasi päättää syyttämättömyydestä, jos niin tunnet hyväksi (asianomistajarikos).
Mahdollisille juoruillr ei tietysti mitään mahda, mutta jätät omaan arvottomuuteensa. Vilpittömällä sydämellä on kevyt elää. Luovu syyllisyydentunteista ja häpeästä, ne ovat täysin aiheettomia sinun tapauksessasi! Voimia sinulle!
Yleensäkin: häpeää ja syyllisyyttä tulee tuntea vain Omista väärintekemisistään, ei koskaan Toisten!! Ja silloinkin niiden tarkoitus on vaikuttaa ihmisen parhaaksi; s.o. muuttaa käytöstään ja tomintatapojaan.