Espeon pelastaa ystävänsä ja kohtaa oudon pokemonin

Espeon kirjoitti:

Mä nyt sitten sain tän tänää, niinku lupasin, mut toi otsikko on vähä kökkö.. En vaa jaksanu laittaa mitää jatkis osa tai sellasta vaa keksin jonkun otsikon. Mun mielestä se on hauskempaa sillai, mut en tie teistä..=) No toivottavasti pidätte..:P





Slowking? Espeon kysäisi itseltään ja Slowking
viittoi hänet mukaansa. Kaksi pokemonia istuivat rantahiekalle, kevyen kuun möllöttäessa taivaalla.
- Minulla onkin aika paljon kysyttävää sinulta, Espeon heitti kiihtyneellä äänensävyllä ja tuijotti vanhaa Slowkingiä silmiin.
- Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia, Slowking sanoi rauhallisesti.
- Miksi ne eivät voi vain puhua S-u-o-m-e-a? Espeon kysyi itseltään ja alkoi närkästyä.
- Sinulla ei taida paljon pitkäjänteisyys riittää, Slowking naurahti.
- Jos sinulla ei nyt sitten muuta niin minun täytyy... Espeon alkoi nousta, mutta Slowking viittoi hänet takaisin istumaan.
- Kuuntele Espeon, se sanoi ja Espeon tuijotti vanhusta kummastuneesti.
- Pieni Magby, Slowking aloitti. Se vei teiltä sen sauvan, eikö totta?
- Muut eivät nähneet sitä, enkä tiennyt mikä se oli, mutta se tuntui kuuluvan teille? Espeon selitti.
- Minun piti huolehtia sauvasta, jottei se joutuisi vääriin käsiin ja antaa se neljälle valituille, eli teille? Slowking sanoi.
- Mitä me sillä? Espeon kysyi ja Slowking huokaisi.
- Ette vielä mitään, mutta neljän kiven lisäksi tarvitsette tätä sauvaa, Slowking sanoi rauhallisesti.
- Magby varasti sen! Espeon hermostui.
- Niin mutta sinä ja muut haette sen takaisin ja tuotte minulle, että voin selittää, missä nämä neljä tarunhohtoista kiveä piilevät, Slowking sanoi. Espeon nyökytteli.
- Mutta miten autan Steelixiä, Vulpixia ja Umbreonia? Espeon kysyi Slowkingiltä ja se pudisti päätään. En voi auttaa sinua siinä, se sanoi hiljaa ja nousi ylös.
- Hei kuule, minä en ole oikea henkilö auttamaan heitä, Espeon sanoi ja Slowking tuhahti.
- Yleensä he ovat aina olleet minua pelastamassa, eikä toisinpäin. He pelastivat minut palmusta roikkumasta ja äsken auttoivat, kun Umbreon ampui kuunvalopallon minua päin ja alussa he olivatt aina apunani, kun tarvitsen heitä, Espeon selitti kiihdyksissä.
- Eikö nyt ole aika tehdä vastapalvelus? Slowking kysäisi haasteellisesti. Espeon näytti neuvottomalta.
- Eikä sitä tiedä, joskus apu ilmestyy, kun sitä vähiten odottaa, Slowking lisäsi.
- Umbreon on selittänyt jostain ihmeen Celebistä, mutta ei se ilmesty meille muille, Espeon selitti.
- En tarkoita välttämättä Celebiä, Slownking sanoi. Miten muuten tulet Umbreonin kanssa toimeen? Slowking kysyi.
- E-e-en tiedä, alussa me riitelimme joka hetki ja emme nytkään ymmärrä täysin toisiamme, Espeon sanoi.
- Se on hyvä vaan, kun olette erilaisia, mutta siitä on hyötyä, saatpa nähdä, Slowking sanoi ja alkoi hipsiä luolaan päin.
- Oodota! Espeon huusi. Mitä minä teen? Espeon kysyi neuvottomana, mutta Slowking ei vastannut vaan hymähti jotain ja katosi luolan perälle.
Espeon päätti seurata jälkiä metsään, toivoen löytävänsä ystävänsä.


Toisaalla eräässä luolassa tai oikeastaan syvällä syvällä luolassa Umbreon, Vulpix ja Steelix olivat hermostuneita. Heidät oli lukittu isoon häkkiin ja isolle Steelixille se tuotti vaikeuksia kääntyä ja hän oli entistä hermostuneempi.
- Päästäkää meidät ulos täältä!!! Umbreon ja Vulpix kiljuivat yhdestä suusta. Steelix yritti puskea lukkoa, mutta se ei irronnut.
Äkkiä ovi avautui heidän edessään ja pieni Magby saapui kangaskaanin ja nidokingin kanssa sellin ovelle.
- Avatkaa tämä! Steelix murahti.
- Te tiedätte missä neljä kiveä sijaitsevat! Magby sanoi lujasti. On se kumma miten noin pienestä voi lähteä tuollainen ääni, Vulpix mietti.
- Emme tiedä ja vaikka tietäisimme, niin emme kertoisi, Vulpix sanoi uhmakkaasti.
- Te kerrotte tai kohtaatte tuhonne, Magby sanoi kovaäänisesti.
- Odotimme Slowkingiä, mutta sitten neljä houndoomia hyökkäsi ja kaikki musteni ja nyt heräsimme täällä, Umbreon sanoi vähän peloissaan.
- Ehkä neljä päivää ilman ruokaa panee teidät puhumaan, Magby sanoi ja lähti Kangaskaanin ja Nidokingin kanssa pois sellin luota.
- Avatkaa! Steelix yritti huutaa, mutta ovi suljettiin tiukasti ja kolme pokemonia jäivät yksin sellin pimentoon.
- Miten me pääsemme täältä? Umbreon kysäisi ja muut pudistivat päitään neuvottomina.
- Entä Espeon? Vulpix yritti.
- Aivan niin missä Epseon on? Steelix kysyi toisilta.
- Se lähti varmaan pakoon ja jätti meidät, Umbreon sanoi vastahakoisesti. Steelix yhtyi Umbreonin kommenttiin ja nyökytteli päätään.
- Espeon sattuu olemaan ainoa tiemme ulos täältä, Vulpix sanoi.
- Minä en jaksa enää, Steelix valitti ja lyyhistyi väsyneenä maahan. Umbreon ja Vulpixkin olivat väsyneitä ja laskeutuivat lepäämään. Umbreon etsi vähän syrjemmän paikan ja istahti nuokkumaan.
- Kyllä me täältä pois pääsemme ihan varmasti, Vulpix sanoi hiljaa itselleen, ennen kuin sulki silmänsä.


Espeon oli löytänyt pienen suuaukon, johon jäljet olivat päättyneet.
- Menenkö vain sisään äkkirynnäköllä vai mitä, se mietti ja hieroi päätään. Tuolla on varmaan miljoona sokkeloa, enkä löytäisi heitä, mitä minä teen? Espeon mietti kuumeisesti ja vilkaisi kuuta. Mitäköhän muut tekisivät asemassani?
Äkkiä Espeon kuuli jotain rauhoittavaa ääntä tai pikemminkin laulua. Joku lauloi jossain kauniisti.
Espeon katseli ympärilleen. Espeon oli kuullut saman kauniin laulun johtavan hänet tänne saarelle. Kuka lauloi näin kauniisti?
- Kuka olet? Espeon kuiskasi yöhön ja hänen päänsä yläpuolella alkoi muodostua outo valorinki. Espeon katseli ja vähän häikästyi kirkasta valoa. Laulu loppui ja Espeon yritti nähdä. Se oli aika pienen kokoinen ja vaalea. Otus oli vaaleanpunainen, mutta vielä vaaleampi, kuin Espeon ja sillä oli suuret kiiltävät silmät. Se kieppuili sulavasti ilmassa ja laskeutui Espeonin eteen.
- Tuo ääni? Espeon sanoi hiljaa ja otus naurahti.
- Aivan niin minä lauloin sinulle, Otus sanoi.
- Miksi? Espeon kysyi ja otus naurahti uudelleen.
-Kska sinä olet yksi valituista Espeon, nyt sinun pitää pelastaa ystäväsi ja minä autan sinua.
- Miten? Espeon kysyi.
- Seuraa tätä valoa, otus lähetti pienen valo pallon matkaan, jättäen jälkeensä erivärisiä kirkkaista hilepalloja. Valopallo menee suoraan ystäviesi luo ja löydät heidät.
- Kiitos, en olisi pärjännyt ilman sinua, Epseon sanoi. Tuossa luolassa on varmaan sata käytävää...
- Onnea sinulle Espeon, otus anoi ja alkoi nousta ylemmäs.
- Hei odota! Kuka olet? Espeon yritti huutaa perään.
- Se selviää sinulle aikanaan, otus sanoi ja yhtäkkiä tuli taas kirkasta ja Espeon ei nähnyt mitään. Hän näki ainoastaan valopallon ilmassa ja se lähti liikkeelee alas luolaan.
- Odota minua! Espeon huusi ja lähti seuraamaan palloa. Hän tuli pienelle aukiolle ja siellä täällä paloi soihtuja. Olo ei ollut erityisen kotoisa ja seinissä oli erilaisia merkkejä. Pallo meni eräästä pienemmästä oviaukosta ja Espeon seurasi.
Yhtäkkiä, Espeon tunsi jotain. Musta varjo kohosi hänen yllään. Espeon vilkaisi ylös ja näki siellä Skarmoryn, joka rääkäisi kovaäänisesti. Espeon lähti juoksuun, mutta Skarmory puski hänet seinään.
- Minun pääni, Espeon vaikeroi ja ei kyennyt näkemään muuta kuin tähtiä.
Äkkiä, jokin puski hänet taas vastakkaiselle seinälle ja Espeon huusi kivusta. Hän aukaisi silmänsä ja nousi seisomaan.
- Mihin se Skarmory meni? Espeon kysyi itseltään. Skarmory valmistautui yläilmoissa Steel Wing iskuun. Espeon parkaisi ja yritti paeta, mutta Skarmoryn Steel Wing tuli sitä päin kovalla vimmalla ja Espeon kaatui maahan.
Hän muisteli mielessään,
mitä Umbreon oli sanonut. Taistele älä pakene. Espeon nousi uudestaan ja näki Skarmorun taas valmistautuvan uuteen iskuun. Double team, sitä Espeon tarvitsi ja vaaleanpunainen pokemon haarautui neljäksi Espeoniksi.
Skarmory meni sekaisin ja iski väärään Espeoniin. Joukkue hävisi ja Espeon ponnahti ylös ja teki voimakkaan takaluksen Skarmoryä päin. Metallinen lintu paiskautui seinään,mutta se ei luovuttanut.
- Nyt on aika psych upin, Espeon mietti ja keskittyi. Hänen otsassaan oleva punainen rubiini alkoi hohtaa ja Espeon sulki silmänsä. Skarmory luuli tilanteensa tulleen ja syöksyi kohti Espeonia.
- Liian myöhäistä! Espeon huusi ja vapautti rubiinista tulevan monivärisen säteen ja se osui suoraan Skarmoryyn. Lintu mätkähti lattialle ja Espeonin edessä oli pian vain vaivainen tuhkakasa.
- Musta pokemon, Espeon mietti ja lähti seuraamaan uudestaan valoa. Kohta hän saapuikin vähän syrjäisempään tunneliin ja huomasi sen perällä kolme nääntynyttä ystäväänsä. Pieni valopallo haihtui ja Espeon asteli sellin eteen. Hän vilkaisi Steelixiä, joka nuokkui maassa ja Vulpixia, joka näytti nääntyneeltä. Umbreon oli vähän syrjäisemmällä nurkassa ja kaikki kolme nuokkuivat hiljaa.
- HERÄTYS!!!! Espeon huusi ja kolme pokemonia ponnahtivat ylös pelästyneinä.
- Espeon?? Ne kysyivät yhdestä suusta ja katsoivat vaaleanpunaiseen pokemoniin.
- Aijoitteko viettää täällä pidemmänkin ajan? Espeon kysyi hieman ylimielisesti.
- Kiva nähdä sinua Espeon, Vulpix innostui ja kiirehti halaamaan ystäväänsä. Samoin tekivät
Steelix ja Umbreon.
- Miten löysit tänne? Umbreon kysyi.
- Se on pitkä juttu, mutta nyt meidän pitää etsiä sauva, Espeon sanoi.
- Mikä sauva? Kolmikko kysyi yhdestä suusta.
- Sauva, jonka avulla kolme kiveä saa toimimaan, Magby varasti sen Slowkingiltä ja luulee ilmeisesti, että te tiedätte missä kivet ovat, Espeon selitti.
- Emme tiedä, Steelix sanoi.
- Miten avaat lukon? Vulpix kysyi.
- Vulpix voisi hiillostaa lukkoa ja sitten minä ja Umbreon puskisimme sitä, Steelix keksi.
- Entäs ulkoapäin? Vulpix kysyi.
- Minä pusken täältä, Espeon sanoi. Vulpix teki tulihiilloksen ja lukko alkoi punottaa.
- Nyt 1...2...3..., Steelix laski ja kolme pokemonia puskivat lukkoa ja se irtosi.
- Olemme vapaita, Umbreon riemuitsi.
- Nyt etsitään se sarvi ja sauva, Vulpix lisäsi.
- Eikä sovi unohtaa karttaa, Steelix sanoi. Nelikko lähti juoksemaan käytävää pitkin ja saapui huoneeseen, jossa metallinen lintu oli hyökännyt Espeonin päälle. Heidän edessään kohosi vain tuhkakasa, missä oli samanlainen sarvi, kuin aikaisemmin he olivat nähneet sunfloran tuhkassa.
- Otetaan sarvi mukaan, Umbreon ehdotti ja tarttui sarveen.
- Ai niin Vulpix tämä on sinun, Espeon
sanoi ja antoi kaulassaolevan riipuksen Vulpixille.
- Oi kiitos, luulin hukanneeni sen, Vulpix riemuitsi.
- Mikä se on? Steelix kysyi.
- Sain sen ninetalesilta ja siitä on minulle vielä hyötyä joskus, Vulpix katsoi amulettia, joka hohti hiukan.
- Jatketaan, umbreon lisäsi ja nelikko saapui pian neljän tunnelin eteen.
- Näyttää siltä, että meidän on hajaannuttava, Steelix sanoi viisaasti ja muut nyökkäsivät. Espeon meni oikealta ja Umbreon vasemmalta. Steelix ja Vulpix menivät kahteen keskimmäiseen.
Steelix kulki soihtujen valaistessa hänelle tietä pitkin tunneliaan ja saapui pian oviaukolle. Hän oli pian ulkona.
- Toinen reitti ulos, Steelix sanoi itselleen ja lähti takaisin. Tätä kautta voimme mennä ulos. Steelix saapui pian takaisin huoneeseen, mistä oli lähtenyt. Hän näki Umbreonin ja Espeonin taas kinastelemassa.
- Löysittekö mitään? Steelix kysyi ja erotti kaksi pokemonia toisistaan.
- Se oli umpikuja, Umbreon sanoi.
- Oikeanpuoleinen tunneli taas haarautui vielä niin moneksi, etten viitsinyt mennä pidemmäälle, Espeon tuhahti.
- Etkö uskaltanut? Umbreon naurahti ja taas musta ja vaaleanpunainen pokemon kinastelivat.
- Antakaa nyt olla! Steelix huusi ja pokemonit hiljenivät.
- Anteeksi, Umbreon pyysi.
- En olisi saanut hermostua pikkuvitsistä, Espeon lisäsi ja hymyili.
- Minä löysin ulosmenotien, Steelix sanoi huokaisten.
- Missä Vulpix on? Espeon kysyi ja Steelix pudisti päätään.
- Ehkä hän on löytänyt jotain? Steelix keksi ja vilkaisi tunneliin, johon Vulpix oli kadonnut.


Syvällä tunnelissa Vulpix oli saapunut pieneen huoneeseen, joka oli valoisa ja lämmin. Hänen amulettinsa hohti hohtamistaan ja Vulpix vilkaisi sitä.
- Miksi sinä hehkut? Vulpix kysyi, pidellen medalionkia tassuissaan. Vulpix katseli ympärilleen ja huomasi sauvan, josta Espeon oli puhunut.
- Tuo on se sauva, Vulpix sanoi hiljaa ja meni hohtavan sauvan luo. Se hohti samoin, kuin Vulpixin amuletti. Vulpix otti sauvan, mutta yhtäkkiä maa hänen allaan alkoi täristä ja Vulpix parkaisi.
- M-m-m-m-mi-i-i-t-t-t-ä-ä-ä n-y-t t-t-t-a-p-a-h-t-u-u-u-u?? Vulpix kysyi ääni väristen ja sulki simänsä....



Tuli kauhea vimma kirjottãa ja nytpä mä sain stoorin jo tänään valmiiks. Siitä tuli aika pitkä, mutta koittakaas jaksaa lukea..:D Umbba koitas keksiä jatkoa. ~_~

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä