Ihmisten mielikuvia. Vastaukseksi taidetiin saada, kun oikein asetettiin väärä kysymys, toivotut vastaukset. Ja sitten vaan myllypyörimään.
Aluksi..........kiitos....
Jutta Urpilainen tietysti toisti saman lauseen eri yhteyksissä. Eikä siinä mitään väärää ollut.
Oikeistomedia ja tietysti porvarihallituksen kannattajat löysivät sopivan raon heikentää Jutta Urpilaisen asemaa. Irvimistä, joka aivan varmasti kantaa viljaa kyllälti Jutta Urpilaisen laariin.
Oikeistohallituksemme sai tukea sosialidemokraatilta, Erkki Tuomiojalta. Hänen sanomansa oli syyttää Jutta Urpilaista unelmahöttöilystä. Sosialidemokraatti Tuomiojan pitäisi muistaa, että aate on unelmin rakennettu. Ne ovat olleet aatteen lähtökohta ja sen voima.
Vähemmän kiinnitettiin huomiota Jutta Urpilaisen ja sosialidemokraattien viestiin yhteiskuntasopimisesta. Tai esimerkiksi siihen, että porvarihallitus jakelee roiskien veronkevennyksiä sinne tänne. Kohdentamatta kevennysten, olivat ne mitä hyvänsä niille, jotka tarvitsevat helpotusta jokapäiväisen elämän ahdinkoon ja siihen tulevaan ahdistuksen aikaan, joka on edessä.
Jutta Urpilaisen ja demareiden sanoma unelmista tehtiin kielteiseksi: Unelmahöttöilyksi. Mutta ei Jyrki Kataisen ja Kokoomuksen porvarihöttöilyä Toivoineen.
Totuus on ettei hyvinvointiyhteiskuntaa tai mitään muutakaan hyvää ihmisille koskaan ole rakennettu ilman unelmaa. Toivo on useimmin vain hetken lapsi. Katoaa, kun toivo sammuu. Ja toivo on sammuu, kun sen lähtökohta on valhe.
Aluksi..........kiitos....
Jutta Urpilainen tietysti toisti saman lauseen eri yhteyksissä. Eikä siinä mitään väärää ollut.
Oikeistomedia ja tietysti porvarihallituksen kannattajat löysivät sopivan raon heikentää Jutta Urpilaisen asemaa. Irvimistä, joka aivan varmasti kantaa viljaa kyllälti Jutta Urpilaisen laariin.
Oikeistohallituksemme sai tukea sosialidemokraatilta, Erkki Tuomiojalta. Hänen sanomansa oli syyttää Jutta Urpilaista unelmahöttöilystä. Sosialidemokraatti Tuomiojan pitäisi muistaa, että aate on unelmin rakennettu. Ne ovat olleet aatteen lähtökohta ja sen voima.
Vähemmän kiinnitettiin huomiota Jutta Urpilaisen ja sosialidemokraattien viestiin yhteiskuntasopimisesta. Tai esimerkiksi siihen, että porvarihallitus jakelee roiskien veronkevennyksiä sinne tänne. Kohdentamatta kevennysten, olivat ne mitä hyvänsä niille, jotka tarvitsevat helpotusta jokapäiväisen elämän ahdinkoon ja siihen tulevaan ahdistuksen aikaan, joka on edessä.
Jutta Urpilaisen ja demareiden sanoma unelmista tehtiin kielteiseksi: Unelmahöttöilyksi. Mutta ei Jyrki Kataisen ja Kokoomuksen porvarihöttöilyä Toivoineen.
Totuus on ettei hyvinvointiyhteiskuntaa tai mitään muutakaan hyvää ihmisille koskaan ole rakennettu ilman unelmaa. Toivo on useimmin vain hetken lapsi. Katoaa, kun toivo sammuu. Ja toivo on sammuu, kun sen lähtökohta on valhe.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuomiojan kritiikkiin hän vastasi sanomalla, että puolueessa saa ilmaista mielipiteitään. Youtube kohuun hän vastasi eilen sanomalla "aivan aluksi haluaisin kiittää teitä kaikki toimittajat". Osaa nauraa itselleen, ei ole tiukkapipo.
Ennenkaikkea kritisoi kokoomusta siitä miten SDP syytettiin pelottelusta kun vaalikamppanjassa halusivat puhua finanssikriisin vaikutuksista. Heti vaalien jälkeen alkoivat kuitenkin puheet säästötalkoista. Jutta esitti perusteltua ja tiukkaa kritiikkiä. Oikeastaan nimenomaan vaalien jälkeen hän osoitti selkeäämmin millaista ainesta hänessä on.
Jutta Urpilainen on poliitikko ja ihminen siinä kuin muutkin kanssakumppaninsa. Ehkä järjestys politikoinnin ja ihmisenä olemisen välillä vaihtelee, mutta mediassa näillä seikoilla ei tänä päivänä ole paljoa merkitystä.
Ihmisten mielikuvia hallitseva media, televisio, sanomalehdistö ja yhä laajemin myös internet, käy päivittäistä julkisuus- ja julkistamiskilpailua ihmisten mielenkiinnosta. Sen nousuhetkiä ovat tietenkin vaalit, joiden läpipuhkianalysointi ennen, nyt ja varsinkin jälkeen, muodostaa kliimakseja toisensa perään.
Poliitikkojen, siis samalla ihmisten, sanomisia, eleitä ja kaikkia tekemisiä perataan näiden l kliimaksien huipuissa tiheällä kammalla, kuin muinoin saivareita päästä etsiessä. "Saivartelu" lieneekin hyvin kuvaava termi tämän päivän mediakritiikin puutteesta itse tekijäpuolella. Valitettavasti sama kritiikittömyys paistaa läpi kuluttajissakin. "...Kun mikään ei enää tunnu missään..."
Toimittajien ja toimitusten arvostelun sanotaan olevan vain "muodikasta". Sillä oikeastaan tarkoitetaan media-ammatin harjoittajien puolustuksena ja vastavetona, että kriittisyys huonoa journalismia kohtaan onkin väärää kriittisyyttä. Eipä siis ihme, että kriittisyys, se todella aiheellinen ja asiallinen, vähitellen nuivaantuu. Siirtyy ehkä osittain internet-palstoille, joissa se saa kyseenalaisen kunnian hukkua niissä vellovaan skribenttimoskaan.
Tilanne vaikuttaa hieman takalukkoiselta. Poliitikko saa kyllä huomionsa, mutta useimmin median asettamilla ehdoilla ja reaktiivisesti. Ulostulot, rakentavat ja hyödyllisetkin, pyritään leimamaan jonkin "yleisen trendin" mukaisesti. Jos olet voittajan puolella, ulostulon käsittely on lähes kritiikitöntä. Jopa oikea ja samalla ainoa vaihtoehto Jos et ole, viestiäsi arvostellaan kategoriassa: "Saas nähdä.."