Asunnon ostaja on

Muistan ainakin yhden tapauksen jossa kaksi eri ostajaa tarjosivat samana päivänä pyydetyn hinnan, ja samanlaiset maksuehdot. Asunnon myyjä päätti hyväksyä sen tarjouksen joka oli ajallisesti tehty myöhemmin.

Ensimmäisen tarjouksen tekijä katsoi että välitysliike oli toiminut virheellisesti koska se ei ollut heti hyväksyttänyt hänen tekeemänsä tarjousta. Oikeus tuomitsi välitysliikkeen maksamaan ensimmäisen tarjouksen tekijälle korvauksia "saavutetun edun mennettämisestä".

Että silleen..

valittaja_lkv kirjoitti:

Muistan ainakin yhden tapauksen jossa kaksi eri ostajaa tarjosivat samana päivänä pyydetyn hinnan, ja samanlaiset maksuehdot. Asunnon myyjä päätti hyväksyä sen tarjouksen joka oli ajallisesti tehty myöhemmin.

Ensimmäisen tarjouksen tekijä katsoi että välitysliike oli toiminut virheellisesti koska se ei ollut heti hyväksyttänyt hänen tekeemänsä tarjousta. Oikeus tuomitsi välitysliikkeen maksamaan ensimmäisen tarjouksen tekijälle korvauksia "saavutetun edun mennettämisestä".

Että silleen..

Missään laissa ei ole mitään mainintaa "ensimmäisen tarjouksen" etusijaisuudesta. Pääsääntö on, että myyjä saa myydä ja jättää myymättä ihan vaikka pärstän takia. Useita tapauksia on itsellänikin, että myyjä on todennut "Tuolle ei myydä mistään hinnasta".
Ilen väitös kiinteistökaupan vahingonkorvausvastuusta on sekin täysin perätön. Sopimussakkoehtoa ei voida käyttää, jos tarjousta ei ole jätetty Maakaaren 2. luvun määrämuodon mukaan, mutta vahingonkorvausvastuu säilyy sekä tarjouksen tekijällä, että tarjouksen hyväksyneellä myyjällä. Sopimussakon ja vahingonkorvauksen ero on siinä, että sopimussakossa ei ole todistustaakkaa aiheutetusta vahingosta, riittää ettei ole noudattanut sopimusta. Vahingonkorvausvastuussa pitää aina näyttää toteen, että vahinkoa on syntynyt. Käytännössä kiinteistökaupoista vetäytymisissä oikeuden hyväksymät vahingot ovat niin pieniä, ettei niitä yleensä lähdetä perimään. Joissakin tapauksissa vahingot voivat olla merkittäviäkin, jolloin asiat katsotaan tapauskohtaisesti (näissä yleensä tehdään jo esisopimukset, jolloin sanktiot määritellään etukäteen), esim. suuret liikekiinteistöt, maatilat jne.

LKV kirjoitti:

Missään laissa ei ole mitään mainintaa "ensimmäisen tarjouksen" etusijaisuudesta. Pääsääntö on, että myyjä saa myydä ja jättää myymättä ihan vaikka pärstän takia. Useita tapauksia on itsellänikin, että myyjä on todennut "Tuolle ei myydä mistään hinnasta".
Ilen väitös kiinteistökaupan vahingonkorvausvastuusta on sekin täysin perätön. Sopimussakkoehtoa ei voida käyttää, jos tarjousta ei ole jätetty Maakaaren 2. luvun määrämuodon mukaan, mutta vahingonkorvausvastuu säilyy sekä tarjouksen tekijällä, että tarjouksen hyväksyneellä myyjällä. Sopimussakon ja vahingonkorvauksen ero on siinä, että sopimussakossa ei ole todistustaakkaa aiheutetusta vahingosta, riittää ettei ole noudattanut sopimusta. Vahingonkorvausvastuussa pitää aina näyttää toteen, että vahinkoa on syntynyt. Käytännössä kiinteistökaupoista vetäytymisissä oikeuden hyväksymät vahingot ovat niin pieniä, ettei niitä yleensä lähdetä perimään. Joissakin tapauksissa vahingot voivat olla merkittäviäkin, jolloin asiat katsotaan tapauskohtaisesti (näissä yleensä tehdään jo esisopimukset, jolloin sanktiot määritellään etukäteen), esim. suuret liikekiinteistöt, maatilat jne.

Juu, tiedän kyllä että pieniä korvauksia voi myyjä tai ostaja saada jos ei kauppaa tule, tilanne on tietenkin toinen jos siinä on ehtoja ennen kauppa esim. maaperätutkimuksia tai kuntotarkastus mutta tässä tapauksessa edellinen kirjoittaja ei maininnut mitään muuta kuin että myyjä ei myynyt.

Tohon Välittäjä LKV:n kirjoitukseen välitysliikkeen vahingonkorvauksesta en ota kantaa mutta ei välitysliikkeen tehtävä ole hyväksyä tarjousta myyjän puolesta tai ostajan painostuksesta, laissa ei ole määritelty muuten kuin käsirahallinen tarjous.

t. ile LKV

valittaja_lkv kirjoitti:

Muistan ainakin yhden tapauksen jossa kaksi eri ostajaa tarjosivat samana päivänä pyydetyn hinnan, ja samanlaiset maksuehdot. Asunnon myyjä päätti hyväksyä sen tarjouksen joka oli ajallisesti tehty myöhemmin.

Ensimmäisen tarjouksen tekijä katsoi että välitysliike oli toiminut virheellisesti koska se ei ollut heti hyväksyttänyt hänen tekeemänsä tarjousta. Oikeus tuomitsi välitysliikkeen maksamaan ensimmäisen tarjouksen tekijälle korvauksia "saavutetun edun mennettämisestä".

Että silleen..

Siis jos tulee täyden hinnan tarjous täysin ehdoin, ei myyjän tarvitse myydä asuntoa ostajalle siitäkään huolimatta mutta myyjä joutuu maksamaan välitysliikkeelle palkkion täysimääräisenä. Jo myyntitoimeksiantoa tehtäessä on välitysliikkeen edustajan selitettävä sopimuksen kaikki kohdat hyvin tarkasti myyjälle sekä kun tarjous tulee ostajalta niin myös hyvin selkeästi kerrottava ostajalle mitä myyjä voi halutessaan päättää.

Täyden hinnan tarjous ei koskaan ole varmuus siitä että kauppa tulee.

Sit ihan vinkkijä sulle jatkossa kun alalla ilmeisesti olet, niin perukirja on perukirja eikä "perunkirja", "perunkirjaa" ei ole olemassa vaan puhutaan perunkirjoituksesta eli perukirjaan vaan lisätään se n.

t. ile LKV

LKV kirjoitti:

Missään laissa ei ole mitään mainintaa "ensimmäisen tarjouksen" etusijaisuudesta. Pääsääntö on, että myyjä saa myydä ja jättää myymättä ihan vaikka pärstän takia. Useita tapauksia on itsellänikin, että myyjä on todennut "Tuolle ei myydä mistään hinnasta".
Ilen väitös kiinteistökaupan vahingonkorvausvastuusta on sekin täysin perätön. Sopimussakkoehtoa ei voida käyttää, jos tarjousta ei ole jätetty Maakaaren 2. luvun määrämuodon mukaan, mutta vahingonkorvausvastuu säilyy sekä tarjouksen tekijällä, että tarjouksen hyväksyneellä myyjällä. Sopimussakon ja vahingonkorvauksen ero on siinä, että sopimussakossa ei ole todistustaakkaa aiheutetusta vahingosta, riittää ettei ole noudattanut sopimusta. Vahingonkorvausvastuussa pitää aina näyttää toteen, että vahinkoa on syntynyt. Käytännössä kiinteistökaupoista vetäytymisissä oikeuden hyväksymät vahingot ovat niin pieniä, ettei niitä yleensä lähdetä perimään. Joissakin tapauksissa vahingot voivat olla merkittäviäkin, jolloin asiat katsotaan tapauskohtaisesti (näissä yleensä tehdään jo esisopimukset, jolloin sanktiot määritellään etukäteen), esim. suuret liikekiinteistöt, maatilat jne.

Ensinnäkin kyse oli asunto-osakkeesta, ei kiinteistöstä.

Oikeus ilmeiseti katsoi että tarjouksen tekijä oli saavuttanut etua tekemällä ensimmäisenä tarjouksen, joka ehdoiltaan oli hyväksytyn tarjouksen veroinen. Mikäli myyjä olisi hylännyt molemmat tarjoukset niin tilannetta ei olisi syntynyt, tosin myyjä olisi maksanut palkkion välitysliikkelle.

valittaja_lkv kirjoitti:

Ensinnäkin kyse oli asunto-osakkeesta, ei kiinteistöstä.

Oikeus ilmeiseti katsoi että tarjouksen tekijä oli saavuttanut etua tekemällä ensimmäisenä tarjouksen, joka ehdoiltaan oli hyväksytyn tarjouksen veroinen. Mikäli myyjä olisi hylännyt molemmat tarjoukset niin tilannetta ei olisi syntynyt, tosin myyjä olisi maksanut palkkion välitysliikkelle.

Hyvä välitystapa ei Suomessa salli "vedätystä", jollaisesta tapauksessasi on voinut olla kyse. Mutta se, että joku tekee tarjouksen ennen muita, ei aseta tuota tarjousta yhtään parempaan tai huonompaan asemaan muihin tarjouksiin nähden. Tässä asiassa ei ole merkitystä, onko kysymyksessä asunto-osakkeen, kiinteistön tai vaikka polkupyörän kauppa, jonka yksityinen myy yksityiselle (välittäjän välityksellä).

Aikamoinen todistustaakka kantajalla siitä, "olisiko tilannetta syntynyt"! En kyllä vieläkään usko tuohon juttuusi.