Huumeiden käyttö voidaan jakaa kolmeen erilaiseen kategoriaan: kokeiluun, viihdekäyttöön ja ongelmakäyttöön.
http://www.halko.fi/koulutukset/2004/viihdekaytto/rantala.htm
Mihin jäit helpoiten 'koukkuun' ja millä tasolla (henkisesti vai fyysisesti)? Mikä käyttäjätyyppi olet?
T. Syrjäytynyt ongelmakäyttäjä joka ei enää edes piristy
http://www.halko.fi/koulutukset/2004/viihdekaytto/rantala.htm
Mihin jäit helpoiten 'koukkuun' ja millä tasolla (henkisesti vai fyysisesti)? Mikä käyttäjätyyppi olet?
T. Syrjäytynyt ongelmakäyttäjä joka ei enää edes piristy
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämänkaltaisia luentoja kalvoineen esitettiin jo 1980 luvulla. Luennossa tehdään läpileikkaus eri käyttäjätyypeistä joka siinä mielessä on ihan OK.
Jo silloin 80 luvulla odotin aina mielenkiinnolla luennoitsijalta vinkkiä, miten voitaisiin auttaa niitä, jotka esim kuuluvat nk. ongelmakäyttäjiin ja että onko olemassa ennaltaehkäisevää keinoa ja jos on, niin minkälainen keino ?
Näihin kysymyksiin en saanut silloin vastausta, eikä sitä tullut tässäkään huumeseminaarimaisessa luennossa selville.
Toki tällainen luento niinkutsutusti sivistää, mutta auttaako se ongelmaisia ?
Vaikka tupakkaa ei samalla lailla lasketa huumausaineeksi, niin kuitenkin tupakointini alkoi alle parikymppisenä huppelissa savukkeita polttaen. Kun harvoin poltti, niin se vaikutus oli tosi voimakas, mitä siitä tuli. Sen tunsi jokaisella solullaan.
Tosi nopeasti tupakointi alkoi tulla kuvioon ilman alkoholiakin ja muistan ensimmäisen parin vuoden aikana poltelleeni sen verran harvakseltaan, että nikotiinin huumaava vaikutus tuntui lähes joka savukkeella ja kahvi voimisti sitä vielä tuntuvasti. Pian tupakoinnista tuli päivittäinen tapa ja nykyään aamuna alkaa aina tupaklla ja päivä päättyy siihen. Eroon olen hetkeksi päässyt muutaman kerran ja aion vielä yrittää. Todella vaikeaa lopettaa, mutta haluaisin päästä irti (tosin omilla avuillani, en missään terapiaryhmissä).
Olin vielä muutama vuosi sitten koukussa vauhtiin, essoihin ja bentsoihin. Jos niitä ei ollut niin sitten join. Tupakkaa meni tietenkin koko ajan. Olin pahemman luokan ongelmakäyttäjä (ja juu, kaikki alkoi laillisista lääkkeistä ja viinasta).
Kun lääkkeitä en enää saanut reseptillä niin aloin etsimään niitä "kadulta", jossa aika nopeasti tutustuin amfetamiiniin. Erilaiset hallusinogeenit, Subutexit, ym. kävin läpi.
Jossain vaiheessa tajusin vain että ei elämä voi olla tällaista koko aikaa. Olin jo aiemmin polttanut satunnaisesti pilveä, mutta sitten päätin lopettaa kovien huumeiden vetämisen ja siitä saan kiittää täysin pilveä. Nykyään en edes juo enkä tupakoi, koska pilvi riittää vallan mainiosti.
Kävin oma-aloitteisesti muutaman kerran päihdepoliklinikalla ja sitten hakeuduin yhdelle kurssille ja nyt olen ollut 2v. töissä ja elän muutenkin kuin normaalit ihmiset, mitä nyt kannabis käryää iltaisin asunnossani.
Kyllä asiat voivat muuttua jos ihminen sitä itse haluaa, väkisin ei lopettamisesta tule mitään. Suurin osa asioista on vaan omasta päästä kiinni, ja jos apua haluaa niin sitä kyllä saa jos tosissaan yrittää ja haluaa panostaa omaan elämänlaatuunsa! Tsemppiä vaan kaikille, jättäkää ne kemikaalit pois elämästä niin alkaa aurinko paistaa!