kärsivät.
Ittellä vajaatoiminta todettiin vasta vuosi sitten. Siihen mennessä olin vuosia kärsinyt väsymyksestä, epämääräisistä kivuista, elohiiristä ympäri kehoa, epämiellyttävistä sydämen hypähtelyistä (vaikea kuvailla noita sydänoireita muuten),hiusten rajusta lähdöstä.
Hiukset ovat nyt todella hennot sekä kuivat ja niitä edelleen lähtee. Pelkäänkin, että joudun vielä peruukin ostoon.
Oireista vielä kynsien hauraus, uurteisuus ja harmahtava väri. Kasvojen ilme on jotenkin surumielinen ( I hate it!).
Välillä masentaa tämä sairaus :(
Vaikka arvot ovat kohdillaan hoidon ansiosta, masentaa tuo hiusten muuttuminen ohuiksi ja lähtö ja se, että olen kasvoiltani muuttunut kauheasti....
Ittellä vajaatoiminta todettiin vasta vuosi sitten. Siihen mennessä olin vuosia kärsinyt väsymyksestä, epämääräisistä kivuista, elohiiristä ympäri kehoa, epämiellyttävistä sydämen hypähtelyistä (vaikea kuvailla noita sydänoireita muuten),hiusten rajusta lähdöstä.
Hiukset ovat nyt todella hennot sekä kuivat ja niitä edelleen lähtee. Pelkäänkin, että joudun vielä peruukin ostoon.
Oireista vielä kynsien hauraus, uurteisuus ja harmahtava väri. Kasvojen ilme on jotenkin surumielinen ( I hate it!).
Välillä masentaa tämä sairaus :(
Vaikka arvot ovat kohdillaan hoidon ansiosta, masentaa tuo hiusten muuttuminen ohuiksi ja lähtö ja se, että olen kasvoiltani muuttunut kauheasti....
Vastaukset 5
Vanhimmat
No kyllähän tämä vajaatoiminta on monella tapaa inhottava sairaus, kun vaikuttaa niin voimakkaasti sekä fyysisesti että psyykkisesti ja ulkonäkömuutokset ovat vaikeita hyväksyä. Itsellä hoito on kestänyt puolisen vuotta ja yleisilme edelleen kuin haudasta nousseella. Toivottavasti asiaan tulee vielä joku päivä muutos.
Tiedän tunteen! Olo on surkea, masentaa, ei jaksa innostua mistään jne. Sitä tavallaan sulkeutuu sellaiseen omaan, harmaaseen maailmaansa... Olemus muuttuu niin sisältä kuin ulkoakin!
Minulle tuli reippaasti painoa, kun kilpirauhanen poistettiin ja sain vajaatoiminnan. Olin hetkessä kuin turvonnut syöttöporsas, kukapa ei siitä harmistuisi? Se vaikutti ihan kaikkeen työstä parisuhteeseen! (Siis lähinnä oman itseni takia, mies onneksi on pysynyt rinnallani!)
Yhtäkkiä olinkin kankea ja kömpelö "kasa". Minä esim. tipautin kyläpaikassa valtavalla takapuolellani pari kukkaruukkua, kun en hallinnutkaan nopeasti turvonnutta olemustani... Nyt se jo ehkä vähän huvittaa, mutta silloin tuokin masensi!
Nyt vuosien jälkeen olo on jo parempi! Iho hehkuu, ilo pursuaa herkemmin, olen taas enemmän oma itseni. Itsetunto on tietysti pitänyt rakentaa aikuisella iällä ihan uudestaan: ei helppo homma kenellekään. Nyt kuitenkin uskallan liikkua ihmisten ilmoilla ja käydä jossain harrastuksessakin! Ennen se olisi vaatinut valtavia ponnisteluita...
Anna itsellesi aikaa ja hoida itseäsi niin hyvin kuin mahdollista. Olo helpottuu vähitellen ja elämä valoistuu. Tsemppiä!
Hei!
Sain diagnoosin vajaatoiminnasta 07/07. Hakeuduin lääkäriin hiustenlähdön ja tinnituksen vuoksi. Arvot ovat seilanneet välillä liikatoiminnan puolella ja lääkitystä on vaihdeltu usein. Nyt uskon, että arvot ovat lähellä sitä mitä pitääkin, mutta hiuksia lähtee edelleen ja paljon.
Nämä 1,5 vuotta ovat olleet todella stressaavia ja aloitinkin lopulta ihotautilääkärin kehoitteesta Rogainen käytön kuukausi sitten. Hiuksia lähtee nyt entistä enemmän ja se on Rogainen ohjeissakin mainittuna.
Kynnet ovat aivan uurteiset ja hauraat. Olen varmasti vanhentunut 10 vuotta viimeisen vuoden aikana. Toivon silti, että joskus vielä hiukset pysyvät päässä! Nyt niitä lähtee satoja päivässä ja tyynystä saa joka aamu nyppiä hiuksia koura kaupalla.
Tsemppiä sinulle!
Kohtalotovereiden viestejä toisensa perään....
Siinä on pikkuisen jotain lohduttavaa ettei ole ihan yksin närsimässä näitä asioita maailmassa....
Ja mainitsitte juuri tuon vanhenemisen!
Olen aina saanut olla ylpeä nuorekkaasta olemuksestani, niin nyt vuosi sitten takaperin 30 kg lihonneena vuodessa ja kilpparin vajaatoiminta vuosi siten diagnostisoituna sen todella näkee naamasta ja koko olemuksesta. Karmeaa. Minulla ei ole vielä annostus ihan kohollaan eli vuoristorataa vielä eletään...
Kävin tällä viikolla lääkärissä väsymyksen vuoksi. Lääkäri passitti verikokeisiin, mutta en ole saanut vielä itseäni sinne raahattua.
Lääkäri kertoi myös hiustenlähdöstä sen verran, että useimmiten hiukset eivät tästä taudista palaudu, vaikka lääkitys olisi kohdallaankin. Hän kertoi jotain hiustupen arpeutumisesta tai jotain. Minulle tämä oli taas shokki ja epätoivo valtasi mielen. Nyyh. Aloitin tuon Rogainenkin, koska tätä hiustenlähtöä on kestänyt jo näin kauan (1,5 v). Minun hiukseni (ne vähäiset) eivät tule aineesta tahmeaksi ja muutenkin käyttö on ongelmatonta. Kunpa aine vain tehoaisi!!