Raskaus oli ei-toivottu. Sillä ehkäisymenetelmätkin joskus pettävät. Lapsen isä haluaisi pitää lapsen, minä olen paljon epävarmempi asiasta. Ongelmallisessa elämäntilanteessa kun ollaan. Asumme erillään ja se on käytännössä hankalaa,koska kirjaimellisesti joudun kulkemaan kahden asunnon väliä koirieni kanssa. Miehellä ei kuitenkaan tunnu olevan huolta huomisesta eikä kiirettä muuttaa yhteen asumaan vaikka siis yhteisen lapsen haluaisikin.
Mies on tyytyväinen nykyjärjestelyyn ja on sen verran "joustanut" että voisi muuttaa yhteen asumaan lapsen synnyttyä tai niihin aikoihin. Itselleni tämä on kauhea stressin paikka. Jotenkin haluaisin asettua aloilleni ja ruveta rakentamaan pesää. Siis tosiaan ihan tuollainen tunne on. Mies ei ollenkaan ymmärrä moista pesänrakennusviettiä ja kokee minun nalkuttavan syyttä suotta.
Olisiko kanssasisarillani mitään rakentavia neuvoja, joilla tästä tilanteesta voitaisiin edetä eteenpäin? Neuvoja, joilla voin kertoa miehelle miltä minusta todella tuntuu ja tulla kuulluksi.Sillä sen tiedän, että jos mies kokee minun nalkuttavan asiasta, ei se ainakaan tätä tarinaa onnelliseen loppuun vie.
Mies on tyytyväinen nykyjärjestelyyn ja on sen verran "joustanut" että voisi muuttaa yhteen asumaan lapsen synnyttyä tai niihin aikoihin. Itselleni tämä on kauhea stressin paikka. Jotenkin haluaisin asettua aloilleni ja ruveta rakentamaan pesää. Siis tosiaan ihan tuollainen tunne on. Mies ei ollenkaan ymmärrä moista pesänrakennusviettiä ja kokee minun nalkuttavan syyttä suotta.
Olisiko kanssasisarillani mitään rakentavia neuvoja, joilla tästä tilanteesta voitaisiin edetä eteenpäin? Neuvoja, joilla voin kertoa miehelle miltä minusta todella tuntuu ja tulla kuulluksi.Sillä sen tiedän, että jos mies kokee minun nalkuttavan asiasta, ei se ainakaan tätä tarinaa onnelliseen loppuun vie.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viestistäsi sai sellaisen käsityksen, että miehesi ei oikein ole ymmärtänyt, mitä tarkoittaa lapsen saaminen ja isäksi tulo. Kyllä turvallisen ympäristön luominen ja perheelle yhteisen kodin hankkiminen pitäisi olla myös isän toive, jos hän on kypsä isäksi. Miehesi saattaa pitää ajatuksesta isäksi tulosta ja oman lapsen saamisesta, mutta kuulostaa siltä, että käytännön elämää hän ei juurikaan ole miettinyt.
Oletteko kovin nuoria? Tämä ei sinällään liity lapsen saamiseen, mutta ehkä siihen, miten miehesi suhtautuu lapsen saamiseen.
Moni mies ei ymmärrä lapsen muuttavan elämän täysin. Aikaa ei ole enää vain itselleen ja omille harrastuksille vaan aikataulut menee lapsen ehdoilla. Tämä voi tulla monelle nuorelle isälle yllätyksenä. Sitoutuminen lapseen ja perheeseen ei sitten välttämättä olekaan niin vahva, vaan on helpompaa paeta tilannetta ja jättää perhe. Äiti ei niin vaan pakoon pääse ja kypsyminen äidiksi tapahtuu usein nopeammin, jo raskausaikana.
Jos kertoisit miehellesi, että haluaisit käytännön asioiden järjestelyä siten, että teidän on helpompi yhdessä hoitaa lasta. Raskausaikana tulet tarvitsemaan myös tukea ja apua, sekä varmuuden siitä, että lapsi syntyy turvalliseen ympäristöön. Epävarmuutesi ja pelkosi vaikuttavat myös raskauteesi ja stressi sikiöön. Äidin harteille jää suurin osa raskausajan vaivoista sekä synnytys, mutta miehen rooli on auttaa äitiä jaksamaan olemalla tukena ja apuna.
Jos miehesi ei ole valmis tekemään tätä velvollisuuttaan tulevana isänä, en usko hänen pystyvän kantamaan vastuutaan vauvan synnyttyäkään. Isyys tosin alkaa vasta vauvan synnyttyä, joskus voi käydä niinkin, että vastuu alkaa painaa vasta silloin, mutta oletko valmis ottamaan riskin, että niin ei käykään?
Sinun kannattaisi miettiä tulevaisuuden vaihtoehdot valmiiksi ja miettiä myös sitä huonointa vaihtoehtoa, jonka yllä jo minitsin. Jos siinä tapauksessa tuntuu, että haluat lapsen, vie raskaus loppuun asti. Voihan olla, että asiat sujuvat hyvinkin. Jos et halua ottaa riskiä, että joudut kasvattamaan lapsesi yksin, on vaihtoehtoina raskauden keskeytys tai adoptioon antaminen. Itse miettisin vakavasti jälkimmäistä. On paljon pariskuntia, jotka hartaasti toivoisivat lasta, mutta eivät saa. Psyykkisesti abortti on varmasti myös niin rankka operaatio, että siitä yli pääseminen voi olla vaikeaa. Abortti voi myös vaikeuttaa (ymmärtääkseni) myöhempää raskautumista.
Samalla sinulla olisi raskaus aikaa miettiä, haluatko pitää lapsen vai et. Samalla miehesi saattaisi kasvaa aikuiseksi ja alkaa kantaa vastuunsa.
Ei, nuoria emme ole. Ehkä päinvastoin liiankin pitkälle olemme saaneet elää ilman velvollisuuksia lapsista.
Tuollainen ajatus minulla itselläkin on, ettei mies kuitenkaan ole ymmärtänyt sitä mitä lapsen saaminen ja kasvattaminen merkitsee. Oikeastaan kaikki keskustelu mikä tästä aiheesta on tähän mennessä käyty ,asumisjärjestelyvääntöjen lisäksi, on koskenut sitä että miehellä oli huoli siitä kuinka vakiona voi omien menojensa ja harrastustensa määrän säilyttää. Ja toisaalta huoli siitä, jaksanko lapsen lisäksi huolehtia koirista vai olisiko nekin parempi pistää kiertoon. Siinä hetkessä en todellakaan tiennyt itkeäkö vai nauraa. Taisin tehdä molemmat.
Joka tapauksessa oli kiva kuulla sinun mielipidettäsi. Jotenkin se sai minut tuntemaan etten ole pelkästään vainoharhoinen ja nalkuttava naispaholainen vaan oikeutettu näihin ajatuksiin, omiin tunteisiin ja vaatimuksiini siitä yhteisestä kodista. Vaikka se sitten taitaa haaveeksi jäädä.
että sun miehes on just nyt vaan peloissaan.. tiien kokemuksesta että niidenkin aivoissa tapahtuu jotain =) ei kun että kunhan otat miehen mukaan neuvolaan ,ekoihin ultriin ym niin kyllä ääni muuttuu kellossa. ja sitten yks asia mikä minua ihmetyttää..kautta aikojen on hoidettu lapset ja muu perhe siin sivussa,maatilat ja mannut,niin mikä nyt on että esim koirista pitäs luopua??minusta nekin ovat perheenjäseniä. kyllä se asia on niin että lapsi syntyy perheeseen,jokaisella omanlaiseensa,ei siellä tarvitse alkaa luopumaan rakkaista asioista sen takia. sen kun kerrot miehelllesi niin hyvin varmasti ymmärtää jotain.
mulla on rv 29 menossa,tallissa heppa,kolme koiraa,17v poika,käärmeit,akvaariot ym ja hyvin hoituu,miehellä on oma osote,mut eipä ole siel ollu kertakaan.ja kun alussa oli aika välinpitämätön vauvann suhteen,niin muuttu totaalisti kun tuli ekoihin ultra-käynteihin mukaan.nyt niin onnellinen ja ylpeä ettei samaksi uskoisi. onnea sulle.kyllä asiat aina selvii..ihan aina.. =)