Voiko tällaisella reilut parikymmentä vuotta nuorella neitosella olla mitään mahdollisuuksia 40 mieheen? Olen aivan totaalisen ihastunut erääseen ystävääni, en vaan saa millään kyseistä henkilöä mielestäni. Aika läheisissä väleissä ollaan, mutta voi olla että toinen suhtautuu minuun vain kuin olisin pikkusisko.
Ja pitäisikö toinen minua vain pelkkänä kakarana, osaisiko mitenkään suhtautua vakavissaan?
Ja pitäisikö toinen minua vain pelkkänä kakarana, osaisiko mitenkään suhtautua vakavissaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
rupeaisi esiintymään viimeistään sitten kun pääsette petipuuhiin, nimittäin hän on jo hyvin kokenut ja toisin sinä olet täysin kokematon, ja tästä johtuen mies odottaa sinulta aloitetta petipuuhiin ja koska sinä et aloita aloitetta niin mies luulee että et ole seksuaalisesti kiinostunut hänestä vaikka todellisuudessa syy onkin se että olet vain kokematon, tosin voithan kyllä jutela asiasta miehen kanssa jos hän ymmärtäisi sinun kokemattomuutesi ja olisi näin ollen hellävaraisempi ja kannustavampi petipuuhiin ryhtyessään.
Enemmän luultavasti häiritsee elämänkokemuksen puute
En aio heti petipuuhiin ryhtyä, en välttämättä koskaan kyseisen henkilön kanssa. Sillä en voi tietää onko mitään mahdollisuuksia, niin en viitsi edes yrittää. Eri asia toki, jos aloite tulisi sen toisen osapuolen taholta ;)
Ja mitä kokemukseen tulee, ei minua oma seksuaalinen kokemattomuuteni häiritse, tekemällä oppii ja olen utelias, uusille kokemuksille avoin. Enemmän pelottaa nimenomaan tuo mainittu elämänkokemuksen puute, että voisiko toisen kanssa koskaan olla tasavertaisessa suhteessa.
Ihan käsittämätöntä tekstiä tuossa ylhäällä. Mies on mies on mies. Samalla lailla se toimii 20 kuin 40 vuotiaana, paitsi, että 40 tietää naisesta jo yhtä sun toista, mitä 20 vuotias ei tiedä.
Seksi tulee jos on tullakseen. Älä sitä murehdi hetkeäkään. Jos ystäväsi on hyvässä kunnossa, saatat kokea melkoisen positiivisen yllätyksen. Kukaan ei tule huonommaksi rakastajaksi 20 vuoden kokemuksen myötä.
Eräälle 13v nuoremmalle naiselle :=) Ikä ei ole este! itse 37v
Olen siis mies 40 ja 50 välissä. Minä rakastuin sinun ikäiseesi naiseen aivan täydellisesti. Kohtelin häntä aina veroisenani. Tunnistin kyllä hänen kokemattomuutensa, mutten koskaan pitänyt häntä lapsena vaan naisena. Silmissäni hän on aivan upea.
Niin sitten kävi, että minä en mahtunut hänen elämäänsä ja se oli hänen tahtonsa.
Oman kokemukseeni peilattuna ystäväsi siis saattaa hyvinkin pitää sinua veroisenaan. Puhuminen auttaa. Ajattele, jos kommunikaatiota ei ole, et saa ikinä tietää. Haluatko sitä? Ilman riskiä ei synny tulosta. Se pätee kaikkeen.
Voit aina kysyä, hivenen ujosti ja aidosti ujosti:"Ethän tee pilkkaa? ..Entäs jos olisin kiinnostunut sinusta kuin nainen miehestä?" Tuskin hän sinua haluaa satuttaa ja on huonossakin tapauksessa hyvin ymmärtäväinen, parhaimmassa koet suuren romanssin :)
Tosiaan tekisi mieleni tehdä jonkinmoinen aloite. Mutta en uskalla, nimittäin mikäli meille jokin juttu tulisi, niin molemmilla on myöskin menetettävää tahollaan. Kumpikaan meistä ei seurustele, eli siitä ei ole kyse, lähinnä muista seikoista.
Jonkinlaista selkeää seksuaalista vetovoimaa on välillämme ollut jo kuukausitolkulla, mikä pistää kieltämättä miettimään miksei toinen ole jo aloitetta tehnyt. Onko suhde nuoremman kanssa jo lähtökohdiltaan niin mahdoton ajatus? En usko, että toinen osapuoli olisi vielä minuakin ujompi. Kyseinen henkilö vieläpä antaa ristiriitaisia merkkejä, esim kahdestaan ollessaan ja varsinkin vähän humaltuneena on selvästi tuttavallisempi kuin isommassa porukassa ja selvinpäin. Välillä minua halaillaan ja hellitellään, välillä taas ollaan hyvinkin etäisiä.
Löytyisipä tässä jokin ratkaisu, joko suuntaan tai toiseen. Niin että minä löytäisin jonkun toisen kohteen tunteilleni tai että syvempi kontakti syntyisi. Raastaa tämänhetkinen tilanne niin paljon.
Tiedäkös, kun itse rakastuin tuohon nuoreen naiseen, niin se tuntui saavan koko maailman takajaloilleen. Arvaat varmaan, miten hänen vanhempansa suhtautuivat, miten omat läheiseni suhtautuivat.
Minä pelkään, että koko homma kaatui siihen, ettei hän uskaltanut antaa mahdollisuutta. Sekin pistää kysymään asioita.
Mieti tarkkaan, mitä teet ja mitä siitä seuraa. iIeti hetki, että jos vaikka päätyisitte seurustelemaan, miten ystäväsi suhtautuisivat häneen ja hänen ystävänsä sinuun? Mieti mitä vanhempesi sanoisivat, jos kertoisit heille: "Voi tyttökulta, haluatko omaishoitajaksi, hänhän voisi olla isäsi, hän on paha pedofiili." Jos lähdet tuollaiseen juttuun mukaan, sinun on oltava rohkea. Entä jos et lähde? Menetätkö jotain? Ovatko tunteesi aitoja, arveletko niiden olevan ainutlaatuisia? Entä jos lähtisit suhteeseen, mitä menettäisit? Arvaa olenko kysynyt tätä asiaa joka kantilta itsekseni.
Voisitko ajatella lyhyttä suhdetta hänen kanssaan, salasuhdetta? Sellaiseen kun joutuu, niin taipumus on se, että kumpikin haluaa lisää, haluaa olla enemmän toisen kanssa, piilottelematta. Lopulta kaikki tulee esille.
Minä menin tuosta oamsta jutustani niin rikki, etten usko, että minusta tulee enää koskaan ehjää. Elämän realiteetit paukutetaan päähän ja sitä tajuaa, ettei kelloa voi kääntää takaisin ja että kateus on ehtymätön voimavara samoin kuin suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys.
En minä osaa sinua neuvoa. Toivotan vain onnea, mitä tahansa päätätkin.
Tämä tuli vielä mieleeni. Älä anna alkoholin tehdä päätöksiä puolestasi. Jos päätät lähestyä, tee se silloin, kun olette selviä. Jos jotain tapahtuu humalapäissä, seuraava päivä voi pilata kaiken.