Kun lapsi ei riitä. Kaipaan miehen seuraa.
Mikä mua vaivaa?
saarapekka
8756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
avioliitossakin,ennenkuin naissasianaiset häätivät miehen perheestä?Kai aikunen tarvitsee muutakin seuraa kuin pelkästään vauvaa taikka vaavin tuttelia?
sensuuri matalaotsaisuus!
Niin, kyllähän monet yksinhuoltajatkin kaipaavat uutta kumppania. Ei kai se parisuhteen kaipaus välttämättä lopu vaikka asuukin lapsen kanssa.
Käsittääkseni niitä miehiä löytyy kapakasta. (ainakin niitä näkyy olevan pääasiassa tuollaisissa kaljabaareissa). Kannattaa ola tarkka, millaisen valikoi. Moni valittaa ukkoaan liian rentuksi.
Mutta kun haluaisi sellaisen miehen joka kykenisi henkevään keskusteluun, olisi fiksu, huumorintajuinen, hellä, naisensa huomioiva...
ei sellaista josta on jo mahdollisesti erottu...
On paljonkin hyviä vapaita miehiä. Kai se monille naisille olisi tärkeää, että mies kykenisi keskustelemaan ja ottaisi huomioon. Käsittääkseni keskinäinen kommunikointi sujuisi paremmin, mikäli mies olisi keskusteleva. En kyllä tulisi toimeen kylmän, taikka emotionaalisesti rajoittuneen naisen kanssa. Suurin osa naisista (mielestäni) on kyllä hyvin keskusteluhaluisia.
On hienoa että sinä ainakin olet ymmärtänyt naisen keskustelun tarpeen syvemmältäkin tasolta, yleensähän siitä väännetään lähinnä vitsiä...
Minä tosin en ole vielä törmännyt yhteenkään mieheen jonka kanssa olisi voinut keskustella vakavasti ja henkevästi mistään.
Jotenkin en sitä hieman nuorempana ajatellut, mutta nyt viime vuosina monet naiset ja (jotkut miehet) ovat sanoneet, että kanssani on helppo keskustella. Joku psykologi ja diakoni ovat sanoneet, että keskustelukyvystä on suurta apua parisuhteessa. Ja onneksi pystyn olemaan avoin kahdenkeskisessä keskustelussa. Harmillista, jos todella on miehiä, jotka eivät keskustele henkevästi. Tuntuis että pahimmillaan toinen puolisoista voi kokea yksinäisyyttä tai pitkällä aikavälillä jopa etäisyyttä, jos puoliso ei puhu riittävästi.
Minulla on aika monta naispuolista kaveria, jotka monesti puhuvat asioista. Minua on sanottu myös hyväksi kuuntelijaksi. Kyllä voin kuunnellakin, mutta pistän myös rajat mitä kuuntelen. Etenkään parisuhdevaikeuksia en halua yleensä kuunnella. Se on jotenkin vierasta aluetta, koskettaa niin läheltä sitä, josta itse on paitsi.
Vielä kun tapaisi mukavan, vapaan nuoren naisen jolle kelpaisin. Varmasti monelle kelpaankin, mutta sitä voin vain arvailla.
Taas se on köllähdettävä yksin tuonne punkkaan (kuten varmaan muillakin palstan lukijoilla).
Mitä itselläsi on sitten tarjottavaa? Luonnetta, ulkonäköä?