Vihdoinkin entinen työpaikkani, jossa sairastuin ammattiatutiin, on myöntänyt talon huonoa kuntoa julkisuudessa. Ei kaikilta tahoilta, mutta kuitenkin. Oli palkattu asiantuntija, joka totesi että noin 90% talosta pitää purkaa! Hänen ratkaisunsa oli korjaamatta jättäminen ja uuden talon rakentaminen. Minusta ainut järkevä ratkaisu.
Vaikka en enää ole työkykyinen tämän hometaudin seurauksena, eikä minulla ole siellä voimassa olevaa työsuhdetta, niin uutinen tuntuu hyvältä. Ihmiset eivät tuijota minua yhtä paljon enää! Alan pikkuhiljaa saada kokea sitä, etten ole syrjäytetty. Aikaisemmin olen ollut muitten silmissä friikki. Nyt saan jopa ymmärtäviä katseita. Mikä helpotus!
Vaikka nyt taas "syön" (kai niin voi jo minun tapauksessani sanoa) kortisonia, niin tuntuu tänä syksynä kuitenkin jollain lailla paremmalta.
Vaikka en enää ole työkykyinen tämän hometaudin seurauksena, eikä minulla ole siellä voimassa olevaa työsuhdetta, niin uutinen tuntuu hyvältä. Ihmiset eivät tuijota minua yhtä paljon enää! Alan pikkuhiljaa saada kokea sitä, etten ole syrjäytetty. Aikaisemmin olen ollut muitten silmissä friikki. Nyt saan jopa ymmärtäviä katseita. Mikä helpotus!
Vaikka nyt taas "syön" (kai niin voi jo minun tapauksessani sanoa) kortisonia, niin tuntuu tänä syksynä kuitenkin jollain lailla paremmalta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..siis kaikesta huolimatta...
Se on jännää, miten ihmiset käyttäytyvät. He omaksuvat sen asenteen, minkä ajattelevat enemmistöllä olevan. Sen he tekevät varmaankin ihan varmuuden vuoksi, jotteivat joutuisi naurunalaisiksi tms., koska eivät varsinaisesti ymmärrä asiasta itse yhtään mitään. Nyt he sitten olettavat, että enemmistö nyt uskoo sinun olleen oikeassa ja hekin uskaltavat olla samaa mieltä kanssasi.
viat tunnustetaan lopulta. Ikävä vain, että sinun on täytynyt menettää työkykysi tuollaisen homepesän takia. Tosi paha tilanne siellä tuntuu olevankin. Ei tuollaista 90-prosenttisesti purkukuntoista taloa saada millään remonteilla kuntoon.
Uskon kyllä, että saat terveytesi paremmaksi ajan myötä, kun koetat pysytellä puhtaissa tiloissa, ja puhdistaa homemyrkkyjä kehostasi. Toipuminen on varmasti hidasta, mutta toivon Sinulle kaikkea hyvää.
Minunkin työpaikalta on löytynyt sädesientä ja muutkin sairastelee.Saan kyllä vieläkin joiltakin aika vinoutuneita katseita(työpaikkani henkilökuntaa)sillä minä pääsin pitkän taistelun jälkeen ,jonka minä hävisin kun hometta ei myönnetty,"hullun papereilla" eläkkeelle.ja moni sen tietää.Sain kyllä siinä leiman loppuiäksi otsaani mutta sille asialle en yksinkertaisesti voinut mitään,siitä on vain selviydyttävä.
Mutta olen saanut monelta positiivistakin palautetta,sillä nykyään on jo paljon ihmisiä jotkatietävät mitä homemyrkyt ja lahoavat materiaalit tekevät ihmiskeholle.
Niin ja aikansa kun on taistellut en oikeastaaan enää välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat,olen päässyt onneksi siitä.Sillä huomasin että alkuaikoina kulutin energiaani liikaa muiden ihmisten mielipiteille. kun en millään voinut´elää sillä lailla kuin normaali-ihminen elää, sairastin koko ajan ruumillisesti ,kun kävin paikoissa missä tiesin että tulen sairaaksi ja henkisesti ahdisti kun ajattelin että mitä kaikki sanovat kun en voi mennä johonkin.Esimerkkinä vain mainitakseni menin vanhempainiltaan kouluille koska ajattelin mitä kaikki sanovat jos en ole paikalla.Mutta siitä seurasi aina parinviikon allerginen alveoliitti joten se oli tyhmintä mitä tein itselleni.
Sitten aikani märehdittyäni tein omat päätökset ja päätin että lopetan sairastamisen enkä enää mene mihinkään missä tiedän sairastuvani.Noo ei minulle enää monta paikkaa jäljelle sitten jäänytkään,kun vaikka hometta ei olisi ihmisten kodit ovat niin täynnä tuoksuja mitä en kestä.
Joten kyllä minä ainakin olen joutunut luopumaan paljosta tämän sairauden takia mutta ei se ole henkisesti minua saanut lannistettua.Nyt eletään sillälailla miten minä pystyn elämään(kaukana normaalista)ja ollaan välittämättä vaikka joku pitäisikin kummajaisena.Tämä on minun elämäni ja elän sen sillailla että minun ja perheeni on hyväolla.Se on kuitenkin tärkeintä.
Joo, kyllä tuntuu väärin, että minut tavallaan uhrattiin ensin. Vielä sielläkin uhrataan ihmisiä, eikä sitä taloa välttämättä korjatakaan, kuten joku täällä kirjoitti. Jotkut päättäjät katsovat kyllä, ettei talo ole niin hunossa kunnossa. En ole yllättynyt, jos taas tulee outoja käänteitä.
Se siitä tujottamisesta vielä, en minäkään välitä koko ajan mitä ihmiset minusta ajattelevat, mutta kun ihmiset eivät tervehdi minua kun minä tervehdin niitä! Ja nämä eivät ole puolituttuja, vaan esim. entisiä työkavereita. Tässä "kylässä" jossa minä asun, kaikki tuntevat toisiaan ja huhut kiertää. Sen takia ei pelkästään tutut käyttäydy oudosti minua kohti. Kun esim. menen ärrälle, niin ne tuijottavat ryhmänä minua samalla kun kuiskaavat. Vaatekaupassa eräs nainen korkealla äänellä totesi, että tuossa on toi joka mielummin menettää äänensä kun rintojensa! "Hon är hellre röstlös än bröstlös!" Se johtui siitä, kun minulle tuli äänenmenetys homeesta, ja työkaverini oli todennut, että hänen mielestään saisin mielummin olla ilman ääntä, kuin ilman rintoja. (Kaupassa olleen tädin toteaminen oli siitä saanut alkuaan.)
Muuten olen kyllä vahva persoonana, enkä ole ikinä pelännyt sanoa mielipidettäni. En enää välitä näistä jutuista niin paljon, mutta turhia ne ovat olleet. Toivon, että niillä ihmisillä on omatuntoa, joka nyt sitten ilmoittaa olemassaolostaan.
koska ovat tehneet väärän valinnan uskomalla sitä tietoa, mikä työnanataja on rakennuksesta kertonut.
Kun lääkäri kertoi minulle, että kaikki eivät reagoi sisäilmaan samalla tavoin, mutta kaikkiin se tasapuolisesti vaikuttaa, miten sitä vasta tutkitaan. Solutasoista puhui, mitä siellä solutasolla ihmisissä tapahtuu ja pitkistä altistusajoista, sairastumisajoista. Ja siitä, että ehkä ensin sairastuneet pääsevät turvaan ja näkyvä sairastelu suojaa sairastunutta jatkossakin. Samalla tavoin kuin kipu suojaa ihmistä.
On varmasti vaikea myöntää, että sairautesi epäily onkin ollut täysin turhaa ja miettiä mitä siellä omassa kehossa tapahtuukaan.
Kun kohdallasi epäilijöinä eivät ole vain maallikkotyökaverit, vaan kuntoutuksen lääkäri mm., niin ehkä me voimme ymmärtää niitä työkavereitasi ja hyväksyä se, että yhä edelleen me kumarramme kuvia.
Luin tuossa kilpirauhaseni leikkauksesta, patologin lausuntoa, jossa kerrottiin kilpirauhasen puolikkaasta löytyneen fibroosia ja verenpurkaumia. Kirurgi ihmetteli miten tuo kilpirauhanen kasvoi nopeasti, eikä kuitenkaan ollut ns. pahanlaatuista kasvua. Hyvänlaatuinenhan on kasvultaan hidasta, mutta tuo fibroosi ja verenpurkaumat kasvattivat näemmä sitä sitten nopeasti.
Mikä saa kudoksissa aikaan fibroosia ja verenpurkaumia? Kaulani kipuili aina työpaikallani, altistuksissa ylipäätään enemmän.
Meille vain kerrotaan yhä edelleen, että astmalääkkeet auttavat ja että sairastelu on "ohimenevää", keneltä se ohi menee? Lääkäreiltäkö? Miten lääketeide nykykriteerein määrittelee ohimenevän?
Jaksamista, kun työpaikkani oli kaukana kodista en koskaan ajatellut, että jopa sairastuessa siitä olisi hyötyä. Ei kummallisia supatuksia, ei katseita, tai ehkä joitakin, kun olen jatkuvasti kotona. No tiedän että minun arvellaan jääneen työttömäksi, mutta eipä se minua haittaa, en ole tilivelvollinen kenellekään.
Ihmisillä on tapana puhua, arvella ja arvioida tilanteita ymmärtääkseen niitä. Useimmiten se on täysin viatonta, pelkkää sosiaalista käytöstä vain. Tuskin työkaverisikaan sinua keskusteluissaan teilaavat, mutta katsovat kalpeuttasi ja arvioivat mikä on terveydellinen tilanteesi, miten sairaus etenee ja miten jaksat. Toki osa varmasti miettii, että siinä se tekosairas menee, niin meistä kaikista osa ajattelee, niin ajateltiin asbestista sairastuneista aikoinaan. Huonokuntoisia ja laiskoja, pitäisi vain kuntoilla ja syödä oikein, ei sillä mitään muuta ongelmaa ole.
Ikävintä on, että yhä enemmän tämä ongelma arkipäiväistyy. Ongelmia on joka puolella, kenellä asunnon, vuokrakämpän, koulun, päiväkodin tai jopa ajamansa linja-autojen tai ratikoiden kohdalla. Kun ratikka kuski tuupertui joskus rattiin ja ajoi kolarin, ei kukaan miettinyt mitä se kuski sairasti, mistä oireili ja miksei pysynyt hereillä.
Hyssyttely saa ongelman paisumaan nopeasti, eikä kukaan korjaa rakennuksia oikein. Hiljaa ja nopeasti korjataan ja yritetään peitellä ongelmia, joita ei voi peitellä. Kukaan ei valvo ja tarkasta kosteusvaurioituneiden rakennusten kuntoa korjausten jälkeen, korjauksia ja niiden etenemistä. Miksi ei?
Mutta siitäkin huolimatta, että julkinen valta ei tee mitään asian eteen, se "hysteria" leviää. Ja se leviää todellisena hysteriana, kun siitä ei ole olemassa kunnollista tietoa ja valvontaa nyt. Mikä tässä ongelmassa näin pahasti mättää? Miksi koulujen kosteusvauriot ovat yhä edelleen tabu?
Meidänkin "kylällä" melkein kaikki tuntee toisensa.Minunnkin työpaikalla on eräs nainen joka miehensä kanssa kyttää minua nykyään kaupassa .Se on aivan käsittämätöntä.miten he seuraavat minua katseellaan.Myös tyttäreni oli kerran mukanani kun tämä kyseisen henkilön mies oli kaupassa.Nooo kassalla mies ei saanut silmiään irti minusta ja jopa tyttökin huomasi sen ja kysyi miksi tuo mies kyttää sua.Ja sama toistuu joka kerta jos satutaan samaan aikaan.Olispa niin helppoa luulla että se on vaan rakastunut mutta tiedänhän minä syyn kun vaimokin kyttää samalla lailla.Kai ne katsoo että tuossa se hullu taas menee ja katsoo miten käyttäydyn,saanko kohtauksia kaupassa.
Eli ei se ole helppoa hullunakaan.Ja eivätpälääkärit ymmärrä sitä kärsimyksen määrää mitä saavat väärillä diagnooseilla aikaiseksi.
Niiin kyllä se satuttaa vaikka nokka pystyssä kaupassa olenkin.
http://www.youtube.com/watch?v=GdZn7k5rZLQ&feature=related
toivotaan, ettei se muutu 100% puhtauteen. Niinkin on käynyt, aina löytyy asiantuntijoita joilla ei ole väliä miten sitä käyttävät.
tuo sama toteutuisi kohdallani. On oikeastaan aika naurettavaa, että sairastuneeseen suhtaudutaan noin hölmösti. Minäkin tiedän omien tuntemusteni ja oireiden kautta monta homeista paikkaa, jossa ei olisi kenenkään hyvä altistaa itseään enää hetkeäkään mukaanlukien oma työpaikkani ja enemmistön käyttäytyminen otti aluksi koville, mutta ei enää. Täälläkin siis yksi onnellinen puolestasi, vaikka menetitkin terveytesi, mutta ilo on tässä tilanteessa, kun terveys on homeiden vuoksi mennyt, revittävä irti sieltä, mistä sen saa. Toivottavasti heitä harmittaa, etteivät aiemmin ottaneet sinua vakavasti!
Siis kuvaamaasi tilanteeseen, että solsiaaliverkoston IHMISET alkavat TUIJOTTAA työpaikan kosteusvauriomikrobialtistuksesta sairastunutta kuin jotain outo-otusta, saattaa työpaikkasairastunut myös joutua.
Eli työpaikkallaan HOMEsairastuneen kohdalla häntä ympäroivät, sosiaaliverkostossa olevat ihmiset tietämättömyyyyttään saattavat aiheuttaa terveysmenettämisen aiheuttaman TRAUMAATTISEN stressin lisäksi myös pitkäaikaista sosiaaliverkostostressiäkin.
Voisitko iloita siitä, että SINUN KAUTTASI nuo henkilöt ovat EHKÄ saaneet silmänsä NIIN auki, että he osaavat varoa kosteusvasuriorakennuksia niin omalla kuin lastensa ja lastenlastensakin kohdalla.
Sitä toivon myös kohdallasi, että oikeutesi TAPATURMAELÄKKEESEEN ratkeasisi VUOSIEN SAATOSSA MYÖNTEISESTI KOHDALLASI.
Taistele PERUSTUSLAILLISTEN oikeuksiesi puolesta ja vielä kerran taistele. Ja sen on sitä suomalaista sisua, kun ei luovuta.
Kyllä ihmiset on käsittämättömiä, ja ymmärtämättömiä, kun ovat tuolla lailla tuijottaneet ja pilkanneet sinua.
Olipas hyviä uutisia, kun talo on tutkittu ja tutkimustulokset vieläpä julkistettu! Onnittelut! Tutkimustulokset antavat toivoa ja voimia meille muillekin homeasioiden kanssa kamppaileville, jossain vaiheessa totuuden on pakko tulla julki.
"Kaikkia voi huijata jonkun aikaa, joitakin voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa."
Hyvää syksyn jatkoa!